maanantaina, marraskuuta 21, 2005

Päiväkirjaa

Valtava väsymys kaikkeen ja erityisesti tähän blogiin. Piristystä ei tullut edes hakusanoista. Tänne on kai aivan luonnollista päätyä suomalaisella isolla perseellä. Väsyttää myös tämä metusalemi, iänikuisen vanha rakkineeni, jonka pelittäminen uudempien laitteiden kanssa tuntuu olevan oikukasta. Olen taistellut nettiin pääsemisen kanssa jo pari päivää. Tänään on sujunut pyrähdyksittäin. Olen päättänyt jo ostaa uuden tietokoneen. Siinä on sitten meikäläisen joululahjat muutamaksi vuodeksi.

Olen katsellut mainoksia lehdestä kaihoisin mielin. Totta kai sen pitäisi olla kone kaikilla mausteilla; fiksu, kaunis ja luotettava, mutta en osaa päättää, haluanko kannettavan vaiko pöytäkoneen. Kun minulla kuitenkin on tämä pieni huoneeni, jonne voin koneeni laittaa. Toisaalta joskus olisi mukava irtautua tästä nettielämästä ja kirjoitella omiaan vaikka sängyssä. Mutta samalla rahalla saisi valtavan hyvän pöytäkoneen. En osaa päättää.

Päätöksentekoa olen kyllä muutoin harjoitellut. Minun on ehdottomasti oltava päättäväisempi. En voi vain puuskuttaa menemään ja antaa tyttöjen tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Tietenkin päätöksentekoon auttaa ihan jumalattomasti se, että oven takana on jono. Sunnuntaina minulle soitti kotiin kaksi innokasta työnhakijaa. Ehkä tilanne ei olekaan niin epätoivoinen kuin olen luullut. Jos vastedes näyttää siltä, ettei jostakusta kerta kaikkiaan ole tähän työhön, niin onhan se sanottava. Näistä huithapeleista kärsivät kaikki muut. Eihän se ole ketään kohtaan oikein, että joudun hälyttämään viiden minuutin varoitusajalla jonkun toisen töihin, kun prinsessat eivät jaksakaan tulla, koska se on sitä seisomatyötä niin paljon, enhän mä tajunnut. Tai niin kuin lauantaina piti sitten mennä itse, koska ketä nuorta naista kiinnostaa tulla yhtäkkiä lauantai-iltana töihin. No niin. Ei ketään.

Tänään oli vapaapäivä. Heräsin aikaisin aamulla, mutta jopa keuhkot tuntuivat olevan haukottelemisesta uuvuksissa. Ainakin ne tuntuivat jotenkin oudoilta, joten menin takaisin nukkumaan, kun lapset lähtivät kouluun. Olen ripustellut seitinohuita tummanpunaisia verhoja ja yrittänyt innostua joulusta, mutta en saa siitä mitään otetta. Yököttää kaikki se ruuhka ja vihaiset asiakkaat, jotka tulevat ostamaan lahjoja lähimmäisilleen, että saavat joulumielen. Siihen ilmeisesti vuosi toisensa perään kuuluu myyjien kyykyttäminen. Minusta on kerta kaikkiaan kammottavaa, että joulurauhan julistamisen jälkeen kaupat saavat olla auki vielä tunnin. Mitä tekopyhää hurskastelua, saatana, niin kuin koko joulu. Paitsi että minä pidän siitä, että saan olla rauhassa kotona ja unohtaa sen kaiken hyörinän ja haukkumiset, tönimiset ja asiakkaat, jotka heittävät rahat tiskiin kuin koiralle.

16 kommenttia:

Eero Leppänen kirjoitti...

siitä tietokoneasiasta, että ehdottomasti kannattaa ostaa kannettava. Minun koko tietokone-elämäni muuttui, bloggaus alkoi ja muutenkin asiat tuntuivat luistavan kun työnantaja joutui antaan mulle läppärin kun mulle ei ollut työhuoneessa tilaa.(jes) Tietysti siinä sivussa sain myös oikeuden lähteä ja tulla töistä ja töihin miten haluan.(jesjes) (lukujärjestyksen puitteissa tietty) Miinuspuolella helvetinmoiset niskasäryt, koskapa tällä tulee tehtyä "töitä" milloin missäkin hulluissa paikoissa. Läppäri on myös enemmän oma kuin pöytäkone, jollaista en ikinä enää huoli vaivoikseni. Ite en tee koneella muuta kuin surffaan ja kirjoitan, joten mulle periaatteessa riittäis se kehitysmaaläppärikin johon väännetään latausta vieterillä(!) kaikenlaiset tehot menevät tässäkin koneessa hukkaan. Kannattaa ostaa myös kevyt läppäri koskapa sitä sitten loppujen lopuksi mielellään raahaa mukanaan kaikkialle.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen kyllä kannettava-fani. Voi kirjoittaa missä vaan, vaikka siellä sängyssä. Ja jos vielä on langaton nettiyhteys.
Makuasia kai.

Nostan kyllä hattua myyjille, jotka jaksavat asiakkaita joulun tai minkä tahansa pyhän alla. Suoraan sanoen, jotkut asiakkaat ovat perseestä ja sietäisivät mennäkin yhtä syvälle sellaisina päivinä. Itse en ole koskaan törmännyt yhteenkään tympeään myyjään tai kassaan, ja ihmettelen, miten joidenkin tielle aina osuu ne palveluvammaiset palvelualojen ammattilaiset. No, sama porukkaa saa osakseen kusipäisimmät neuvolatädit ja opettajat ja muut.

Niin, huono päivä töissä, siitä runsas kiroaminen, mutta täällähän sai sanoa ruusua joksikin muuksi.

Petra

Sivustaseuraaja kirjoitti...

Peesaan edellisiä. Hankin kannettavan kuukausi sitten enkä enää pöytäkoneeseen katsahda/kapsahda. Kun on vielä hiiri ja langaton yhteys, niin sujuu kuin rasvattu- missä vain ja milloin vain.

Saara, tuttu tunne tuo tyhjä olo :) Kyllä me sen yli vielä päästään. Se on se kaamos :)

Anna Amnell kirjoitti...

Saara,

blogisi näyttää kuitenkin kauniilta. Päällepäin ei näy, että koneessa on vikaa ja kirjoittaja väsynyt.

Tietokoneesta olen samaa mieltä kuin mediaopettaja.

Pirkko

Anonyymi kirjoitti...

Voi että mäkin haluan kannettavan. Harmi ettei ole rahaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Saara, hanki ehdottomasti kannettava. Mulla on aina ollut kannettava ja nyt reilun vuoden langaton yhteys. Usko pois, kun ostat sen, et osaa enää kuvitella olevasi jumissa kirjoituspöytään.

Asiakkaista, ymmärrän yskän, yritä vaan aina muistaa, että ne epäkohteliaimmat arogantit, on just niitä, ketkä alemmissa asemissa tekee ankeita konttorihommia ja sitten viimein kun vapaailta koittaa, niitä vituttaa kun on koko päivän ollut pomon pompotettavana, ja sitten tuntevat ylemmyyttä pompottaessaan esim. kassaneitiä. (en tietenkään yleistä) Aika surullista.
Kommentoin muuten (luulisin) ensimmäistä kertaa, mutta luen blogiasi jo pitkään, ja aina ilolla.
Terveisin Kata

Anonyymi kirjoitti...

Kuulin, että täällä puhutaan tietokoneista. Kannatan ehdottomasti kannettavaa ja langatonta yhteyttä!

Saara kirjoitti...

Järkyttävän yksimielistä porukkaa. Kääk. Just haukkuivat telkkarissa langattoman yhteyden epäluotettavaksi ja vaikka miksi.

Ja mediaopettajakin tätä mieltä! Mites kuvat? Eikö niitä ole parempi pöytäkoneella katella?

Kiitos oikein paljon näistä vastauksista. En olisi ihan noin yksipuoliseen tulokseen uskonut.

Kiva, Kata, kun kävit. Eiväthän ne kaikki asiakkaat sekaisin joulun allakaan mene. Helposti muuten unohtuu mainita sellaiset, jotka ovat oikein mukavia, vaikka niitä on suurin osa.

Anonyymi kirjoitti...

Sua onkin jo kaivattu!
Mulla on sama tilanne kuin sulla, rakkine vetelee viimeisiään, eikäosaa päättää, säästääkö salaa rahat omaan kannettavaan(johon kumpikaan noista tahmatassuista ei sitten hipaisisikaan!!) vai laittaako uuden pöytäkoneen polttavine cd-asemineen kuntoon. Kannettava olis niin näppärä ja fiksukkaan oloinen, sellaista tekis mieli, mutta kun ei ole rahaa....pöytäkone ehkä kuitenkin jämäkkä työpiste kaikkine lisävekottimineen...vaikka tässä tulee kyllä selkä ihan helvetin kipeäksi. Toista se olisi köllöttää sohvannurkassa tyynyjen varassa ja naputtaa menemään...ei pysty päättämään.

ystäväni, joka on töissä vastaavana eräässä keskustan kahvilassa, sanoo samaa, että mikä noita nuoria työntekijöitä vaivaa, kun ne ilmoittavat aina, että "tuota vuoroa en sitten ainakaan tee, enkä tuota enkä tuota ja muutenkin mun pitää saada aamuvuoroja kun mulla on joogatunnit silloin ja silloin.."
Sama oli, kun baarissa vaihtui henkiökunta, kukaan ei halunnut tehdä "paskavuoroja" ja tuntilistan suunnittelu oli aina melkein nyrkkitappelua. kaikki halusi vain kivoja pikku välivuoroja, vaikka itki koko ajan, että tarvitsee rahaa ja kaikki vuorot, mitä vaan on. Ja sitten niitä peruttiin. Hirveetä.
Tulisinkohan teille hakemaan töitä...?Tulisin varmaan, jos tietäisin, missä se on...

Joulusta ei jaksa millään innostua marraskuussa kaupungilla, kun ihmiset on muuttuneet katujyriksi...kotona on ihan mukavaa vain istua kirjoittamassa tai lukemassa, ei jaksa mitään koristella...plääh..
koita kestää, Saara!
-minh-

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Minä en kannata kannettavaa. Mitä järkeä on kirjoittaa sängyssä. Sänky on nukkumista varten. Johan siinä tulee burnout, kun pitää mennä kannettavan kanssa sänkyynkin mennä.
Tietysti kannettavalla voi kirjoitella pöydälläkin. Muuten, voisitko listata mitä etuja pöytäkoneella on, jotta voisin saada mielipiteelleni hyvät perustelut. Itse kirjoitan mielelläni pöytäkoneella.
t. Saaran äiti

Saara kirjoitti...

Just, Minh. Mulla on tuo ongelma kans, että pitäis vissiin aatella noita tahmatassuja myös. Esikoisella on oma kone, mutta nää napikat joutuu mun koneella touhuamaan. On vähän niin ja näin, miten kivaa sillä läppärillä sitten on penskan pelata. En tiijä.

Ehkä Helsingissä on liikaa töitä tarjolla. Ei tartte tyytyä mihinkään mitä ei halua. Melkoisia neitejä niistä osa tosiaan on. Se on ihan sanelupolitiikkaa nykyisin. Kyllä se on vastaavan nöyrryttävä näitten misukoitten edessä. Ja asiakkaitten. Isojen pomojen. Kaikkien. Ihan koiranvirka.

***

Äiti, en mä tiedä mitä etuja tällä on. Ei oikeastaan mitään muuta kuin hyvä näyttö kuvien katsomisen kannalta ja siedettävä työskentelyasento sekä parempi näppäimistö. No ja tietenkin se lapsiystävällisyys.

Kyllä minä tykkäisin välillä irtaantua tämän kopin atmosfääristä, vaikka tuonne sohvan kulmaan ja katsella samalla telkkaria.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä molemmat lapset pelaavat pelejään ihan sujuvasti kannettavalla. Istuvat vierekkäin sohvalla, joten tahmatassutkin tykkävät.

Petra

Saara kirjoitti...

Ooh. Voisiko se toimia, vai katoaisikokan minulta sitten kone aina alta.

Anonyymi kirjoitti...

Sen takia meillä on kaksi kannettavaa...

Petra

Anonyymi kirjoitti...

Ihavvaa tasapainon vuaks mun on sanottava, että pöydälläni lätköttävä läppäri on vähemmässä käytössä kuin vanhusrahjus pöytäkone. Kun ostan uuden, on se ehdottomasti ergonomisnäppäiminen pöytäkone ja siinä 17 tuumaa latteaa ja hyvää näyttöä.

Sänky on ihan muita juttuja varten, mää haluun istuu mun hienolla vanhalla työtuolilla mun hienon vanhan kirjotuspöydän ääressä. Ja ihan piuhan päässä.

Saara kirjoitti...

Kiitos, Mea. No nyt vaaka vähän keinahti enempi balanssiin.

Se on tietty hyvä, jos se sänky on niitä muita juttuja varten, että on niitä muita juttuja, joita varten se sänky on. Minä kyllä joutaisin hyvinkin konetta naputtelemaan siinä koiran rapsutuksen ohessa.