Hanna-Riikka Kuisma sanoo Parnasson blogissa kirjoituksestani näin:
No, en ota kovin vakavasti mainitun blogin kritiikkiä, jos ihminen pokkanaamalla vielä sanoo, että niin en kyllä ole lukenut edes itse kirjaa.
Sitäpaitsi henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu on aina kornia, jos ei edes tunne ihmistä ollenkaan.
Toisaalta, onhan se hauskaa, että herättää keskustelua. Ja onhan kateus snadisti imartelevaa, vaikka hiukan surullista.
Ihan normaali kuvio tämän on: Kirja kirjoitetaan, siitä tehdään juttu, sitä arvostellaan ja sen perusteella käydään keskustelua. Olen arvostellut täällä julkisia lehtijuttuja ennenkin ja tulen taatusti tekemään sitä myös jatkossa. Julkisuuden kautta lukijalle välittyy jokin kuva haastateltavista ihmisistä ja tämän kuvan minä siis sain. Se jopa vahvistuu koko ajan mitä syvemmälle noihin Hanna-Riikan kommentteihin menen.
How to Survive November 2024 – 22
2 tuntia sitten
Tekstit
19 kommenttia:
Samaa mieltä. :) Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Minä m uuten kokeilin laatikkoleikkiä ensimmäisen kerran tuossa sivun reunassa. Postitin yhden kommentin ja heti meni pimeäksi. *Yhyy* Ihan tässä vainoharha iskee.
Pitää muuten mennä katsomaan Kahta tornia. Lapset huutelevat kaveriksi.
Kateuskorttikin se on aika perseestä. Piti tuossa ylempänä sanoa, mutta unohtui. Sillä tavalla ei sitten niin yhtään tarvitse kyseenalaistaa mitään. Se vasta surullista on.
Kyllä siihen laatikkoon tottuu. Se on kyllä vähän oikukas välillä.
Olen katsonut Kaksi tornia monta kertaa lasten kanssa. Siihen jämähtää aina, kun vähänkin vilkaisee.
Ahhahhaa, vanha kunnon kateus. Juupa juu. Eihän toki kritiikkiin voi olla muuta syytä kuin se kamala kateellisuus joka meitä Suomen kaikkia bloggaavia tätejä riivaa kuin syöpä ;-)
Joskus mietin, uskovatko nämä kateusselitystä joka paikkaan tuuttaavat massat todellakin itse siihen?
Ihmettelen Hanna-Riikan herkkänahkaisuutta tässä keskustelussa. Kysehän on siis otsikosta, josta välittyy lukijalle tunne, että kirjailija on ylimielinen(monille ainakin).
Ja mitä vikaa on kysymyksessä, että miksi esikoiskirjailijamme ovat niin nuoria? Onhan sitä kysytty toisinkin päin..
Lehtijuttujen arvosteleminen on jokaisen oikeus. Jos antaa haastattelun ja hyväksyy sen lehteen painettavaksi, on vastuussa itse sanomisistaan. Miksi tässä ei nyt ko. kirjailija ota kunnolla kantaa asiaan, vaan on loukkaantunut siitä, että hänen haastatteluaan on kritisoitu blogeissa? Johtuisikohan se tästä Saaran ja kirstin vaikutusvaltaisuudesta...??? :O
-minh-
Jaa, eipä taida paljon olla lisättävää edellisiin kommentteihin. Kateudestahan tässäkin kommentoidaan...
Petra
Pitääpä käydä taas lukemassa Parnasson blogia. Eihän tässä pian muuta ehdi tekemäänkään! Joo, toi kateuskortin esiin vetäminen ei oikein iske. Sen provoarvo, näin virtuaalikeskusteluissa, meni nollaan jo viime vuosituhannen vaihteessa.
Minä ihmettelin sitä, että Kuisman mukaan ilmeisesti lukija ei saa sanoa mielipidettä lukemastaan haastattelusta ilman että on lukenut hänen kirjansa ja muitakin haastatteluja.
Hyviä mielipiteitä teillä, arvon naiset.
Tämä rankkuudesta kirjoittaminen ravistelun vuoksi on kyllä ollut mun kateuslistallani vuosia. Olen siitä kirjoittanut ennenkin, kapinoinut sen asenteellisuutta ja laskelmoivuutta vastaan, joten Hanna-Riikka voisi tasapuolisuuden nimissä myös käydä läpi kuusivuotisen nettihistoriani aikana kirjoittamani kommentit, ennen kuin päästelee suustaan noita törkeyksiä mitä tuolta shoutboxistakin siis löytyy.
No joo. Tämän aiheen puitteissa Kuisman novellikokoelma osui vain saumaan, jossa kamelin selkä taittui lopullisesti. Jo pelkästään aihevalinta olisi kenties riittänyt kirvoittamaan tämän suunnattoman kateuteni, mutta pumpulin ravistelut olivat jo ihan esikoiskirjailijan omaa laskelmoitua provokaatiota. Kun päästelee sellaisen sammakon suustaan, se ei kyllä selittelmällä enää prinssiksi muutu.
Motivaatio rankkuuskirjojen kirjoittamiselle löytyy sieltä kustantamosta asti. Sellaiset pääsevät helpommin läpi. Vastataan lukijoitten tirkistelynhaluiseen haasteeseen. Se, että ne kirjat tai jo pelkästään niiden arvostelut aiheuttavat tällaisia reaktioita, on kustanmoille pelkkää plussaa. Toivottavasti siellä jo hierotaan käsiä yhteen "tämä menee suunnitelmieni mukaan, vielä joku sentään jaksoi älähtää."
Kustantamojen kirjailijaksi tekemisen kaava on tässä jo hyvällä alulla. Like varsinkin on keskittynyt näihin nuoriin rankkoihin naisiin, ainakin tulee mieleen Hanna Hauru. Mutta jokin motivaatio näiden kirjojen kirjoittamiselle pitää kuitenkin myös kirjoittajalla olla, ja sehän oli se laskelmoitu pumpulin ravistelu, jonka H-R ihan itse toi julkisesti esiin.
Kyse ei siis ole siitä, miten taidokas tai taiteellinen H-R on tai kuinka mahtavat lahjat hänellä on, ei, niitä ei ole kukaan kyseenalaistanut kirjaa lukematta.
Ei ole jokinorsua ojassa tässä asiassa mutta kirjan arvostelemisen soisin tapahtuvan edelleen siihen vanhanaikaiseen malliin että se ensin luetaan. Ja todella hienoa olisi myös paneutuminen taustoihin ennen kuin tekee mitään lopullista.
Mutta toki nykyisin mielipide on elämää tärkeämpi ja perehtyminen on vain typerille rakennettu hidaste.
Saanen huomauttaa, Syrinx, että tässä ei arvosteltu kirjaa missään vaiheessa, eikä ollut edes tarkoituskaan. Tässä arvosteltiin lehtihaastattelua ja siinä sanottua kommenttia.
"Mutta toki nykyisin mielipide on elämää tärkeämpi ja perehtyminen on vain typerille rakennettu hidaste."
Kaada ittelles vaan.
Varulta rautalankavääntöä vähän tähän perään
eli arvostelun alla oli kirjan kirjoittamisen motiivi, joka on siis hätkähdyttäminen.
Luin kyllä sen kommenttisi mutta niin esimerkkiinsä kiinnittynyt se oli että jos aikoo listata aiheita joista ei saa kirjaa kirjoittaa käyttäen jotakin nimenomaista teosta nimeltä mainittuna esimerkkinä voisi ainakin vaivautua lukemaan sen teoksen ennen pannabullansa heittämistä.
Itse asiassa mulla ei ole mitään mielenkiintoa lukea enää ainuttakaan "hätkähdyttävää" teosta.
Mutta sinullakin on oikeus ilmaista mielipiteesi, aivan niin kuin minullakin. Vai aiotko ehkä myöhemmin listata ne aiheet, joista mielipiteitä ei mielestäsi saisi esittää?
Yleistä sitä sun tätä!
Kukahelvetin ääliö on niin pinnallinen, että lähtee tekemään arvostelua kirjailijasta tai taiteilijasta toimittajan tekemän lehtijutun peusteella. Tai arvostelua lehtijutusta.
Taiteilijan ja kirjailijan työ on se asia, josta kuuluisi tehdä arvostelu. Lehtijuttu on aina toimittajan näkemys haastateltavasta. Ei sen perusteella voi mitään kovin syvällistä analyysiä tehdä kirjailijasta tai taiteilijasta.
Voi että se ottaa vieläkin niin koville näköjään tuo arvostelu. Kannattaisi kyllä yrittää jo päästä sen yli, kun siitä on jo monta vuottakin. Mutta siis edelleen olen sitä mieltä, että toimittajan välittämästä kuvasta pitääkin voida keskustella. Ja aivan varmasti heti kun minusta siltä tuntuu, niin arvostelen ihan mitä tahansa painettua sanaa. Eipä siihen ole yhdelläkään anonyymillä nokan koputtamista, vaikka kuinka kuvittelisi syvällisempi olevansa.
Ei ole ihminen, josta kirjoitat edes osallistunut tähän keskusteluun.
Tätä keskustelua käytiin myös muualla. Kun painelee niitä linkkejä, joita tekstissä on, niin ymmärtää mihin viitataan.
Ei siellä ole linkkien takana mitään mihin tämä liittyy.En löytänyt.Eikö olisi aika poistaa jo tämä.Ei ole reilua aiheen ihmistä kohtaan kun ei tässä näy mistä on kyse.
Tämä keskustelu on käyty vuonna 2005. Ymmärtääkseni sinä olet ainoa, joka sitä on sen jälkeen jatkanut.
Lähetä kommentti