Aikuisviihdettä kassalla

Mainio päivä. Aamulla koristelin kaupan havukranssein ja joulukelloin, lisäilin pieniä kuusia sinne tänne, pukinkin koppasin varastosta syliini ja tervehdin lämpimästi pitkän eron jälkeen. Huomenaamuna panen vielä tähdet loistamaan ja punaiset sydämet kassatyttöjen yläpuolelle.

Viime viikolla olin tilannut summamutikassa tyttö/poikakortteja. Joskus aiemminkin tällaiset näkemättä tehdyt tilaukset ovat päätyneet roskikseen, ja niin nytkin. Ne tosiaan olivat tyttö/poikakortteja. Jollakin tavalla häiriintynyt maailma, kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Pari laatua niistä nyt ehkä menisi, jos kovin korttitelineet ovat tyhjää täynnä, mutta se yksi tyttökortti oli aikas mellevä ja himppasen liikaa meidän helsinkiläisille mummoille, joiden elämä on monta kertaa kiinni jostakin ruusukortista, jota vielä vuosi takaperin oli, mutta nyt ei sitten olekaan. Että minne voin valittaa ja missähän kaupan johtajatar on.

Mellevän kortin tytöstä ja sen pimpsasta oli erittäin mehukas kuvakulma, viistosti takaapäin ja vain posket näkyvissä, varjot jättivät vähän arvailujen varaankin, eli missä kohdassa on se reikä sitten. Kun vain ajattelenkin, oh. No mutta, juttu on niin, että ihan selkeää aikuisviihdettä meikä ei myyntiin pane.

Siinä mielessä käsittämätön tämä maailma, että juuri tänään eräs mustalaiseukko laahusti helmoineen kassalle ja kailotti:
- Onko teillä pornokortteja?
Minun piti vähän aikaa kelata, koska olin käskenyt heittää ne roskiin, mutta en ollut varma, oliko käsky pantu toimeen.
- Jaa, hetkinen, katson täältä tiskin alta, minä sanoin ja muutama asiakas purskahti nauruun. Minä olin aivan vakavana, koska se oli minusta vakava paikka. Aina kun asiakas tahtoo jotakin, minä otan selvää, voiko sitä olla. Valitettavasti en löytänyt kortteja enää mistään. Tosin oli melko kiire, enkä voinut kovin pitkään niitä etsiäkään.
- Eipä ole nyt tällä kertaa, sanoin sitten pettyneenä.
- No voi perkele, akka sanoi, - Minoon aina lähettänyt Veijolle linnaan pornokortteja, niistä se tykkää.
- Voi pahus.

Tuolla otsikolla saan tänne taas tulemaan tyhjänseisottajia. Niin kuin eräänä yönä joku Pariisissa oleleva yksinäinen suomalainen hakusanalla "runkkaaminen". Eli kaikki mitä Pariisista kerrotaan, onkin suurta valetta. Maailman romanttisin kaupunki?

Tänään satasessa oli toimittaja Janne Metson kolumni, joka kerrankin huvitti:
Juorulehtiä ja pornoa ei ole olemassakaan. Sen sijaan on viihdelehtiä ja aikuisviihdettä. Pelottaa ajatella, mitä lapsiviihde sitten on. Viihde saa ihmisen viihtymään. Mitä siis voi vastata, kun kotona kysytään viihdytkö työssäsi?

Sitä minä tässä vähän olen alkanut miettiä.