Onko inhimillisen pahuuden alkusyy peenis?

No niin, siis S. Liuhto from Diogenes sanoo, että

Olen ongelmissa näiden nykyajan naisten kanssa, kun ei oikein tiedä miten olisi. Esimerkiksi, onko kohteliaisuus, nainen menee ensin ovesta, naisen alistamista? Haluaisin selventäviä rajanvetoja, joita voisinkin kysyä Iinekseltä tai Saaralta, joka myös kerkeästi löytää inhimillisen pahuuden alkusyyn peniksenkantajista. On tää minunkin bloggaamiseni erinomaista, kun linkkilistani täyttävät feministit ja muut hörhöt esasaarisineen, panurajaloineen ja raunoräsäsineen.

Ensinnäkään minähän en ole varsinaisesti feministi, vaan muu hörhö. Naisen aseman edelle menevät arvoasetelmassani aina lapset, jotka taas feministeillä eivät mene. Feministit erottavat lapset naiseudesta, mikä on minusta epäluonnollista. Se välittää lapsille sellaisen viestin, että ne roikkuvat siinä perässä, silmät selällään ja nenä räkää vuotavana, kun äiti mennä viuhtoo ottamaan omaa aikaa. Miksi ylipäätään ei ymmärretä sitä, että lapset kuuluvat siihen omaan aikaan? Mielestäni kun lapsia kerran tehdään, niin niistä huolehditaan ensimmäiseksi, ei vasta toiseksi. Aikuinen kyllä pärjää sen aikaa. Tämä ikuinen tasa-arvotaistelu ei tule loppumaan feministien tavalla. Pikkupojista kasvaa äideilleen katkeria otuksia, jotka malliesimerkin mukaan kasvavat yhtä itsekkäiksi. Jos lapsista huolehditaan hyvin, ne kunnioittavat vanhempiaan, äitiä ja isää, ja aikuisena naista sekä miestä.

No, olihan tuo aikamoinen kärjistys, hupsistaheijaa.

Minusta on mukava mennä ovesta ensin, mutta ei minua haittaa, vaikka siitä menee joku toinen. Jos sillä vaikka on kiireempi, mitä vähän epäilen. Tänään menin seitsemään töihin, enkä ollut vielä neljään mennessä ehtinyt syömään. Kun tulin kotiin ja join lasin vettä, tunsin, miten se meni kylmänä vanana vatsaan asti. Mutta siis ovesta ensin päästäminen on huomioon ottamista. Olen minä tehnyt sitä miehillekin monta kertaa. Myyjä kun ei ole oikeastaan nainen ollenkaan, vaan astetta alempana, eli kyllä asiakas päästetään ovesta ensin, oli se mies tai nainen. Eikä se miehiä ainakaan näytä vaivaavan. Tällainen käytös jää sitten päälle ja vahingossa on tullut päästeltyä muutoinkin miehiä ovesta, mikä taas on siinä kontekstissa aiheuttanut joskus hämmenystäkin. Minulle oven avaaminen ei siis ole alistamista. Minusta se on hienoa, niin hienoa, että toisinaan ihan nolottaa ottaa sellaista ylimääräistä huomiota vastaan.

S.Liuhto tuskin tarkoitti tätä, vaan hänhän väitti, että haen inhimilliseen pahuuteen syypäitä miehistä. Tämähän ei ole totta. Silloin kun kirjoitan jostakin ongelmasta, niin kirjoitan jostakin ongelmasta. En ole kirjoittamatta ongelmasta siksi, että sen aiheuttaja on mies. Mutta en myöskään siksi, että se on nainen. Se on sitä tasa-arvoa, pojat. Jos lukija tulkitsee asian niin, että haen syypäätä sukupuolen perusteella, voi olla, että lukijan nivuset ovat hieman hellinä. Tarkoituksenmukaista käytökseni ei ole, vaikka nyt kun tuli puheeksi, niin miksi minä en saisi olla yhtä katkeroitunut miehille kuin ne yleensä ovat naisille? Toisaalta on imartelevaa, että minun oletetaan olevan niin helvetin fiksu ja jonkinlainen yli-ihminen, johon eivät elämän pettymykset löisi leimaansa, ja joka kirjoittaisi henkilökohtaista nettipäiväkirjaansa objektiivisesti kuin kulttuuritutkija. Voi itku, ikävä tuottaa pettymys. Kyllähän nämä ovat niin subjektiivisten kokemusten värittämiä meidän kaikkien kirjoitukset. Tavallaan olen syytön siihen, kun en millään pysty hallitsemaan näitä tiedostojani ja poistelemaan sieltä asioita, joiden takia olen tuntenut pettymyksiä, suruja ja murheita, ja joiden takia olen tullut sellaiseksi kuin olen. Yrittänyt kyllä olen, luoja paratkoon.

***

Loppukevennys: En ole vielä ehtinyt hakemaan sitä Helka-korttia. Tänään yksi tenttikirja piti jo palauttaa ja tenttihän on siis marraskuussa. No minä siitä itkemään sitten kirjastoon, ettei näin saa tehdä, aika ei riitä, kun hädin tuskin olen ehtinyt koko kirjaa avaamaan, niin sieltäpä löytyi sitten toinen samanlainen kirja, joka oli tullut Mikkelista kaukolainana jollekin toiselle, ja se oli nyt palautettu, eli sain taas kaksi viikkoa lisäaikaa samalle kirjalle, kun maksoin siitä sen neljän euron kaukolainamaksun. Kävin siis vaihtamassa saman kirjan toiseen samanlaiseen kirjaan ja maksoin neljä euroa väliä. Tunnen itseni jälleen tosi typeräksi.