maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Onko inhimillisen pahuuden alkusyy peenis?


















No niin, siis S. Liuhto from Diogenes sanoo, että

Olen ongelmissa näiden nykyajan naisten kanssa, kun ei oikein tiedä miten olisi. Esimerkiksi, onko kohteliaisuus, nainen menee ensin ovesta, naisen alistamista? Haluaisin selventäviä rajanvetoja, joita voisinkin kysyä Iinekseltä tai Saaralta, joka myös kerkeästi löytää inhimillisen pahuuden alkusyyn peniksenkantajista. On tää minunkin bloggaamiseni erinomaista, kun linkkilistani täyttävät feministit ja muut hörhöt esasaarisineen, panurajaloineen ja raunoräsäsineen.

Ensinnäkään minähän en ole varsinaisesti feministi, vaan muu hörhö. Naisen aseman edelle menevät arvoasetelmassani aina lapset, jotka taas feministeillä eivät mene. Feministit erottavat lapset naiseudesta, mikä on minusta epäluonnollista. Se välittää lapsille sellaisen viestin, että ne roikkuvat siinä perässä, silmät selällään ja nenä räkää vuotavana, kun äiti mennä viuhtoo ottamaan omaa aikaa. Miksi ylipäätään ei ymmärretä sitä, että lapset kuuluvat siihen omaan aikaan? Mielestäni kun lapsia kerran tehdään, niin niistä huolehditaan ensimmäiseksi, ei vasta toiseksi. Aikuinen kyllä pärjää sen aikaa. Tämä ikuinen tasa-arvotaistelu ei tule loppumaan feministien tavalla. Pikkupojista kasvaa äideilleen katkeria otuksia, jotka malliesimerkin mukaan kasvavat yhtä itsekkäiksi. Jos lapsista huolehditaan hyvin, ne kunnioittavat vanhempiaan, äitiä ja isää, ja aikuisena naista sekä miestä.

No, olihan tuo aikamoinen kärjistys, hupsistaheijaa.

Minusta on mukava mennä ovesta ensin, mutta ei minua haittaa, vaikka siitä menee joku toinen. Jos sillä vaikka on kiireempi, mitä vähän epäilen. Tänään menin seitsemään töihin, enkä ollut vielä neljään mennessä ehtinyt syömään. Kun tulin kotiin ja join lasin vettä, tunsin, miten se meni kylmänä vanana vatsaan asti. Mutta siis ovesta ensin päästäminen on huomioon ottamista. Olen minä tehnyt sitä miehillekin monta kertaa. Myyjä kun ei ole oikeastaan nainen ollenkaan, vaan astetta alempana, eli kyllä asiakas päästetään ovesta ensin, oli se mies tai nainen. Eikä se miehiä ainakaan näytä vaivaavan. Tällainen käytös jää sitten päälle ja vahingossa on tullut päästeltyä muutoinkin miehiä ovesta, mikä taas on siinä kontekstissa aiheuttanut joskus hämmenystäkin. Minulle oven avaaminen ei siis ole alistamista. Minusta se on hienoa, niin hienoa, että toisinaan ihan nolottaa ottaa sellaista ylimääräistä huomiota vastaan.

S.Liuhto tuskin tarkoitti tätä, vaan hänhän väitti, että haen inhimilliseen pahuuteen syypäitä miehistä. Tämähän ei ole totta. Silloin kun kirjoitan jostakin ongelmasta, niin kirjoitan jostakin ongelmasta. En ole kirjoittamatta ongelmasta siksi, että sen aiheuttaja on mies. Mutta en myöskään siksi, että se on nainen. Se on sitä tasa-arvoa, pojat. Jos lukija tulkitsee asian niin, että haen syypäätä sukupuolen perusteella, voi olla, että lukijan nivuset ovat hieman hellinä. Tarkoituksenmukaista käytökseni ei ole, vaikka nyt kun tuli puheeksi, niin miksi minä en saisi olla yhtä katkeroitunut miehille kuin ne yleensä ovat naisille? Toisaalta on imartelevaa, että minun oletetaan olevan niin helvetin fiksu ja jonkinlainen yli-ihminen, johon eivät elämän pettymykset löisi leimaansa, ja joka kirjoittaisi henkilökohtaista nettipäiväkirjaansa objektiivisesti kuin kulttuuritutkija. Voi itku, ikävä tuottaa pettymys. Kyllähän nämä ovat niin subjektiivisten kokemusten värittämiä meidän kaikkien kirjoitukset. Tavallaan olen syytön siihen, kun en millään pysty hallitsemaan näitä tiedostojani ja poistelemaan sieltä asioita, joiden takia olen tuntenut pettymyksiä, suruja ja murheita, ja joiden takia olen tullut sellaiseksi kuin olen. Yrittänyt kyllä olen, luoja paratkoon.

***

Loppukevennys: En ole vielä ehtinyt hakemaan sitä Helka-korttia. Tänään yksi tenttikirja piti jo palauttaa ja tenttihän on siis marraskuussa. No minä siitä itkemään sitten kirjastoon, ettei näin saa tehdä, aika ei riitä, kun hädin tuskin olen ehtinyt koko kirjaa avaamaan, niin sieltäpä löytyi sitten toinen samanlainen kirja, joka oli tullut Mikkelista kaukolainana jollekin toiselle, ja se oli nyt palautettu, eli sain taas kaksi viikkoa lisäaikaa samalle kirjalle, kun maksoin siitä sen neljän euron kaukolainamaksun. Kävin siis vaihtamassa saman kirjan toiseen samanlaiseen kirjaan ja maksoin neljä euroa väliä. Tunnen itseni jälleen tosi typeräksi.

9 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Kommentoin itse itseäni: Kyllä ne naisetkin osaa. Just taas se yksi työntekijä soitti ja sanoi olevansa niin kännissä, ettei töihin pääse. Pämpännyt kuulemma koko pitkän viikonlopun.

No, se on taas meikäläisellä huomenna pitkä päivä. Vittu eikö tämä ikinä lopu?

Öitä.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Peenis se on se perkele.

Jos ei pheonistä olisi, niin kyllä saisivat naiset olla rauhassa, mikäli niitä nyt olisi edes olemassa - kuin ehkä pelkkinä "robotteina", jotka hoitaa lapset ja miehen.

Nykyäänhän asia on toisin..?

Etappisika kirjoitti...

Mut kyl maar se kusemista vallan helpottaa, simmost kyykistely ja kiamurtelua se ilman vaa olis.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Kurssikirjojen laina-aika opiskelija-kirjastossa on myös kaksi viikkoa, mutta sinne ei tarvitse maksaa neljää euroa varauksista; - 0,50-1 € kyllä tarvitaan. Joten?

Mitä muuhun tekstiisi tulee, niin sitä oli sanoisinko - miehenä - aika "vetoavaa" lukea, vaikka ainahan nää jutut menee "katkolle", jos parisuhteessa ollaan...

Enkä sano tätä nyt kireänä? "maalaisena" vaan nimenomaan naisia äiteinä arvostavana ihmisenä (sorry klishee).

Naiset duunaa perheen kaikesta lastenhoidosta ainakin 75 prosenttia. Mutta saaks ne siitä palkkaa tai arvostusta ikinä?

No - mitä nyt itsenäisyyspäivillä.

Rauno Rasanen kirjoitti...

etappisika

Mut eipähän tulis kustua ihan minkä tahansa pelargonian päälle. Miehille kun riittää pelkkä pensas tai jopa mummon kukka-astia...

No joo - niin riittää naisillekin...

Saara kirjoitti...

Moi taas, Rampe ja Tappinen.

Siis periaattessahan on niin, että omien lastensa hoitaminen ei ole työtä. Siksi kai koko elämä on ihan vääristynyt, kun sen koko ajan väitetään olevan.

Lasten hoitaminen on kyllä raskastakin, mutta työtä se ei ole. Se on osa ihmisen elämää, toisin kuin työ ei välttämättä ole. Nykyäänhän sitä pidetään työnä ja kyllä lapsetkin sen tajuavat.

Palkkaahan siitä ei saa, että tekee itselleen lapsia. Mikä on ihan oikein. Lapsia ei tehdä rahasta ja niitä voi ihan hyvin olla tekemättäkin. Mutta kun yhteiskunta maksaa siitä (päiväkotien rakentamisena, ylläpitämisenä ja hoitajien palkkana yms.), että lapset viedään muualle hoitoon, niin totta maar siitä pitää maksaa, kun yhteiskuntaa ei rasiteta. Joku kohtuus siihenkin. Naiset tasa-arvoisia edes naisten kesken, mutta näinkään siis ei ole.

Tappinen, se on kyllä totta. Toisaalta on ihan kiva kyllä välillä oikein luvan kanssa istahtaa vessanpöntölle, mutta kyllä sellainen seisten sohottaminen silti olisi poikaa.

Sari kirjoitti...

Olinko nyt jotenkin lukevinani, että et kutsu itseäsi feministiksi, koska mielikuvasi feminististä on kielteinen. Mistä moinen mielikuva on mahtanut syntyä, oletko koskaan miettinyt? Onko feministien äänitorvet todellakin miesvihaa uhkuvia, lapsiaan hyljeksiviä fanaatikkoja? Vaatiiko feministiksi julistautuminen jonkinlaista militantti-asennetta? Eikö feministiksi voi julistautua joutumatta leimatuksi?
Itse olen feminisiti, enkä suostu siihen että muut sanelee sen, miten feministi ajattelee, toimii tai kohtelee lapsiaan.Olipa ne sitten keitä hyvänsä, vaikka niitä militanttifeministejä.
Olen feministi, koska satun olemaan nainen, ja koen feminismin olevan tärkeä osa sitä ideologista reppua, jota jokainen meistä kantaa, tiedostamatta tai tiedostaen.

P.S. olen myös pasifisti, mutta tapanani ei ole riekkua kommandopipo päässä mäkkärin ikkunoita rikkomassa...

Saara kirjoitti...

No joo, oikeastaan jätin tuosta tahallisesti pois sen kohdan, jossa olin sanomassa, että "sellainen feministi, millaiseksi feministit yleensä käsitetään", koska tässä päreessä mainitsemassani asiayhteydessä feminismi käsitettiin juuri noin kuin kuvailit.

Tasa-arvon ajaminen on OK, mutta itsekin käsitän negatiivisiksi feministeiksi juuri sellaiset, jotka sanelevat sen, että lapset pitäisi viedä hoitoon ja milloin pitäisi yms... ja niin kuin jokin aika sitten oli puhetta, hoitovapaitakin ne pitävät jo liian pitkinä.

Eli feministi on jo leimautunut. Sitä ei kerta kaikkiaan voi enää mitenkään välttää. Ehkä normaaliin tasa-arvoon pyrkivää, kaikki osapuolet huomioon ottavaa ihmistä pitäisi jo kutsua jollakin toisella nimityksellä, jos se nyt on välttämättöntä kutsua sitä millään nimellä.

Anonyymi kirjoitti...

Meiliä