Tuolla ei edellisessä, mutta sitä edellisessä päreessä Etappisika epäili, että eikö bloggareitten tapaaminen särje julmasti ihania illuusioita, joita tässä tulee kuulemma ihmisistä väkisinkin luotua. Minä siihen sitten rehvakkaasti vastasin, että mikä niissä omissa illuusioissa nyt sitten on niin ihanaa, ettei niitä muka voisi rikkoa, mikä on ihan totta. Ei ihmistä voi luoda itse ja jos niin tulee tehdyksi, tekee aina vääryyttä sen oikean lihallisen ihmisen persoonallisuudelle. En olisi osannut tehdä sen täydellisempää Oharia (jonka kanssa siis loppuviikosta join kahvia ja söin suklaakakkua), enkä sen paremmin niin täydellistä Minhiäkään, jonka tänään tapasin ja toivottavasti tapaan samoissa merkeissä useamminkin.
***
Eräänä maanantaiaamuna kauppaan astui mummo, joka etsi kuumeisesti valokuvausliikettä, jonne oli jättänyt filminsä kehitettäväksi.
- Minä olen jättänyt jonnekin valokuvani kehitettäväksi. Se oli semmoinen pieni liike, niin kuin kioski, mutta en muista sen nimeä, eikä minulla ole vastalappuakaan. Kyllä se täällä jossain oli. Oli se täällä... Olihan se täällä?
Hänet luonnollisesti ohjattiin kuvaamansa valokuvausliikkeeseen, mutta mummo palasi seuraavana maanantaina takaisin kuin vanha bumerangi.
- Minä olen jättänyt jonnekin valokuvani kehitettäväksi. Se oli semmoinen pieni liike, niin kuin kioski, mutta en muista sen nimeä, eikä minulla ole vastalappuakaan. Kyllä se täällä jossain oli. Oli se täällä... Olihan se täällä?
Viime viikolla katsoin perään oikein, että mummo kääntyi oikeaan suuntaan ja käsittääkseni katsoi sitä liikettä suoraan päin. Huokaisin jo helpotuksesta, kunnes tänään mummo tuli ja lausui näin:
- Minä olen jättänyt jonnekin valokuvani kehitettäväksi. Se oli semmoinen pieni liike, niin kuin kioski, mutta en muista sen nimeä, eikä minulla ole vastalappuakaan. Kyllä se täällä jossain oli. Oli se täällä... Olihan se täällä?
Satuin olemaan varattu ja perin kiireinen siinä kassalla juuri sillä hetkellä, joten työkaverini lähti vuorostaan saattamaan mummelia samaan kioskiin valokuviaan hakemaan. Työkaverin tullessa takaisin kysyin, että veihän hän varmasti muorin perille asti. Oli kuulemma melkein vienyt. Patistin takaisin, että mene nyt juoksujalkaa ja taluta se sinne liikkeeseen sisälle. Mutta mummoa ei ollut näkynyt enää missään. Se oli minuutissa hukannut itsensä ja eksynyt siitä valokuvausliikkeestä. Ehkä sitten ensi maanantaina.
How to Survive November 2024 – 14
11 tuntia sitten
Tekstit
47 kommenttia:
Olinpa kyllä oikeassa - nämä täällä muodostuneet vaikutelmat eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa.
Tulit Saara itse todistaneeksi sen tällä tarinalla Minhistä. Minä ainakin olen saanut hänestä täällä virtuaalimaailmassa kuvan nuorehkona, dynaamisena ja sanavalmiina kamppailulajien harrastajanaisena- ja nyt sitten kerrotkin että häntä talutellaan viikoittain teidän putiikin ovelta kun ei enää muistikaan oikein pelaa...
Olin kuin olinkin siis oikeassa? Illusorista kaikki on vaan.
Niin, no nyt se tuli paljastettua. Minä siltä mummolta tivasin, että kukas se siinä pyörii, niin se soperteli jotakin haarakiilasta ja konttorista. Ensin tyhmä ajattelin, että sukkahousutko siltä nyt putoaa, mutta kun vähän aikaa kovistelin, niin eiköhän vaan mummo pian tunnustanut, että oli itse Minh.
Minulla yleensä on (ollut) jonkinlainen esioletus ihmisestä, ja tietenkin se menee tavallisesti mönkään ainakin jonkin verran, mutta huom! en nyt sano, että mönkäänmeno olisi välttämättä huonompaan tai parempaan suuntaan vaan yleensä eri suuntaan menoa. Kuitenkin: mitä enemmän tapaan netistä tutuiksi tulleita tyyppejä, sen vähemmän etukäteiskuvittelen ja sen paremmin ja nopeammin (etten sanois instant) nettihenkilö vastaa reaalielohenkilöä. Hassua, mutta näin. Joskus voi käydä niin, että jonkun ihmisen kanssa tulee netitse toimeen loistavasti muttei livenä tai päinvastoin. Tämmöistä tää on sitten, ihmisten kanssa puljaaminen, kauhean epäsäännöllistä meininkiä.
Saara kumminkin on kauheen ihana ja kiva sekä että.
Minäkin luulen muuten, että mitä enemmän ihmisiä tapaa, sen vähemmän niistä enää mitään etukäteen olettaa.
Ja sekin on totta, että "reaalielohenkilöt" (hahaa) ovat blogeissaan omia itsejään aika pitkälle. Tai siis ehkä sitä mielellään tulee tavanneeksi sellaisia, jotka ovat :)
Ohari on kans kauheen kiva. Itse asiassa tajuattekohan te ollenkaan, kuinka kivoja ihmiset oikeassa elämässä ovat? Mitä me oikein kuvitellaan? Nyt kuulkaa vaan tapaamaan kaikki pikku opossumit toisianne.
Karmeeta sovinismia (eiku epäfeminismiä) täällä kyllä nyt akat harrastaa. Enkö muka minä ole ihana tai tappinen, miksei minua tapa kukaan kakkukahveella, minä kysyn vaan.
hah:D On teillä siellä vaan hyvää palvelua, kun sukkahousujen haarakiila polvissa yrittää löytää oikeaa ovea, niin talutetaan kivasti ja ohjataan oikeaan osoitteeseen.
Tällä kertaa oikein pinnistelin, etten olisi etsinyt jotain mentaali-imitsi-Saaraa ja sitten vaan katsoin, että tuossahan tuo ja unohtui kaikki omituiset mielikuvakkeet samantein.En enää edes muista, mitä ajattelin etukäteen. Samoissa merkeissä sitten,
-minh-
Setä, mehän ollaan tavattu ja silloin sua on kehuttu. Katos jokainen vuorollaan. Ja sitä paitsi... jaa... kakkua ei kyllä ollut, mutta karsinogeenejä sitäkin enemmän. Mutta Tappinen, vaikka ihana onkin, on harmittavasti jäänyt ilman.
Meillä kyllä mummeleista huolehditaan, Minh parka. Onneksi löysit edes oikeaan osoitteseen kysymään, osaat sitten ensi kerralla taas takaisin :D
Kaikki blogityypit, ketä olen tavannut, ovat olleet reaalina just niin hienoja kuin blogeissa, paitsi vaan paljon viehkeempiä, niin kun vaan mahdollista. Oharia ja Saaraa en ole -valivalivali- vielä kohdannut, mutta Minh sukkiksineen on just niin hieno ja täydellinen sellaisena kuin on.
(sori minh kun analysoin sua täällä seläntakana, johtuu kutittavista villasukkiksista mitkä valuu, eikä oo ees mitään kiilaa!) Näkisittepä Minhin sen maatalouslomittaja-asussa! Hah. Hassu täti!
Etappisika on kanssa tommonen blogiton kommenttilaatikkoluuhaaja. Kuka säkin oot? En ole edes sukupuolta vielä kartoittanut. No, kaikki aikanaan.
Mulla on kanssa maatalouslomittaja-asu yleensä päällä. Ja näkisittepä nyt, vastaheränneenä, tukka pystyssä. Noh, lypsylle kai tästä on mentävä. Eiköhän se Mansikkikin ole jo hereillä.
On se ihanaa kun minut liitetään sukkahousuihin ja aamulypsyihin:)
Tuon Etappisian blogia lukisi kyllä mieluusti...
-minh-
Minäkin kyllä lukisin Tappisen blogia. Voisikohan siltä vaatia sellaista. Tai ainakin ehdottaa. Tai painostaa. Tai jos pyytäisi! Nätisti. Porukalla.
Mä en ole ehtinyt bloggaamaan, kun jumalauta olen lähtenyt kuudelta aamulla kotoa töihin ja tullut kuuden aikaan takaisin töistä. Ja täällä alkaa toinen työpäivä perään, kun on taas menossa nää yksinhuoltajapäivät.
Ihan oikeesti. Mikä ihmisiä vaivaa, kun ne hakee googlesta tietoa hakusanoilla "mummoja ja paljon kakkaa"?
Ihmiset on ihan sairaita. Parasta mennä nukkumaan.
"mummoja ja paljon kakkaa"?
Et Saara ole ilmeisesti lukenut Vanhasen hallituksen teettämää selvitystä peruskoulun ala-astetta käyvien kaupunkilaislasten maaseutuun liittyvistä käsityksistä?
Kysymys 12B/9. kuului kokonaisuudessaan (ne ovat selvityksen liiteosassa): "Millaisten resurssien osalta Sinun käsityksesi mukaan maaseutu on eniten omavarainen kaupunkeihin verrattuna? Mainitse väh. kaksi tällaista resurssia. Siirry sen jälkeen kuntaliitoksia käsittelevään osioon 13."
Oikea vastaus on löytynyt mm. juuri googlella, kuten olet havainnut.
Niin tietenkin. Sehän selittää kaiken. En tajunnut ollenkaan, kun mullahan on noi lapset maalaiskoulussa.
Sen verran on sanottava vielä tästä blogitouhusta, että olin luonnollisesti imarreltu kun arvostetut ja hyvämaineiset naisbloggaajat tässä antoivat ymmärtää että mahdollisesti lukisivat blogiani jos sellainen olisi. Tästä rohkenen lausua heille kiitokseni.
Mutta asiassa on mutkia: ensinnäkin pitäisi vaihtaa nimeä, Etappisika-olomuotoon kuuluu jo käsitteellisesti ylhäältä ja ulkoapäin tapahtuva ihmisten alentuva nälviminen (alkuperäiset Etappenschwein, Etappensau saksaksi ja REMF [rear echelon motherfucker] på svenska; molemmat sotilastermit viittaavat jollain tavoin juuri tällaiseen paskantärkeyteen, jonka peitteeksi voi sitten olla olevinaan vitsikäs - hyvä osa jota en toivoisi itseltäni pois otettavan). Ja ei helvetti, "Veijo-Kalevin Veikeä Blogi" - en itsekään sitä lukisi, ettekä tekään, arvon naiset.
Tähän liittyy myös se, että pitäisi lyödä tarinaa pöytään säännöllisesti, monta kertaa viikossa. Ei onnistuisi - olenkin hämmästellen seurannut, kuinka esim. juuri mainitut arvostetut ja hyvämaineiset naisbloggaajat, monen muun tavoin, pystyvät tuottamaan tekstiä ehtymättömällä tarmolla. Minulta tuollainen ei varmaankaan onnistuisi.
Ja pitäisi alkaa olemaan sosiaalinen ja kaveerata. Ei onnistuisi tämäkään. Ja pitäisi sitten varmaan alkaa käydä "blogimiiteissä" ja ties mitä kaikkea. Ei.
Ainoaksi vaihtoehdoksi osallistua blogimaailman kiivaaseen ja aistimaailmaa kiihdyttävään sykkeeseen jää siis tämä nykyisin noudattamani proseduuri, veltto hampparointi ja syljeskely siellä sun täällä.
Mutta kiitän vielä kertaalleen saamastani mairittelevasta huomiosta ja toivotan hyvää viikonloppua!
Hö, omituinen höpöttäjä. Perusta Etappisian epäblogi. Epätappisen ei-päiväkirja. Sitten ei tartte olla yhtään näin bloggaria nääs. Kirjoitathan sinä muutenkin joka päivä, ympäriinsä. Tiedä puoliakaan missä kaikkialla kuljeksitkaan. Ja kaiken lisäksi, voihan sitä blogia pitää vaikka kommenttiensa tyyssijana. Nyt kun on tosi hankala juosta sun perässäsi aina.
Kiitos ja hyvää viikonloppua sinullekin.
Tavoittelin kohteliaan asiallista sävyä ja metsään sitten meni, höpöttäjäksi tuomittuna tässä luimistellaan.
Son tuo kulkijapojan luonto nääs, reppu selkään ja maantietä pisin... Tauno Palon viitoittamaa tietä... me tulemma taas... vapauden kaiho...
Olet saanut Rauno Räsäseltä tuon idean kaksinkertaisesta kirjanpidosta jota suosittelet minullekin? Mutta sitähän yksinkertaistaisi kyllä siten, että jättää kommentit ao. blogeihin pois ja kommentoi vaan omassa blogissaan. Mitä siihen muita sekoittamaan, selviin ajatuskulkuihin?
Veijo-Kalevi Epätappinen, Ei. Kerta kaikkiaan se ei käy... Jos tuo on ehto, niin ei. Ei, eiei... oijoi... multa pääsi mielipide. Voih.
Ollaan tasapuolisia ja neutraaleja kuin Nobel-komitea nyt sitten.
Mmmmm... jooh. Mutta aattele, että 99% köyhistä maksaa lainansa kuitenkin takaisin.
Kyllä multakin kerran pääsi mielipide, kutsuilla vielä, ja kesäaikaan (vaaleahkot housut). Kävelin silleen takaperin/sivuttain vessaan ja muutin mieleni siellä kaikessa hiljaisuudessa. Tulin vessasta neutraalina ilman mielipidettä ja vietin iloisen illan muiden mielipiteettömien seurassa.
Korostettu oma mielipide on erikoisuuden tavoittelua.
Erikoisuus... mutta minäh...äh.
Kyllä, näin voidaan sanoa myös Suomesta: kun huomattava kohutaiteilija Tom of Finland tuli kuuluisaksi Ameriikassa, pakinoitsija Bisquit sai minut kyyneliin muistuttamalla että nyt San Franciscossakin tunnetaan Suomi, kaukainen kylmä maa, jonka havumetsissä asuu isokaluinen kansa kaksi numeroa liian pienissä nappanahkahousuissaan ja koppalakeissaan, ja joka on aina maksanut velkansa.
Tämä nyt nostatukseksi kun Meiränmartilta pelattiin Noopeli sivu suun.
Siis tuo liittyi valanmaksuun, ei erikoisuuden tavoitteluun, mikä olisikin suomalaiselle vieras pyrkimys.
tai velan-.
Hihhih, isokaluinen kansa... mmmmmm....mulla ole ainakaan mielipidettä.
Minä en ainakaan mitenkään tiedä erikoisuudentavoittelusta ja varsinkaan mielipiteistä mitään.
Niin kai olet nähnyt Tom of Finlandin dokumentaarisia piirroksia suomalaisten arkielämästä? Olivat maineikkaita ulkomailla, eritoten ilmeisesti juuri Ameriikassa.
Ei kai Tompallakaan mitään mielipiteitä, sen kun tiedemiehen ja taiteiljan kliinisellä katseella dokumentoi mitä näki. Tässä olikin hänen kuviensa voima.
No joo joo. Tosikko. Kyl mie miehen muistan ja tekosetkin.
Nykkö se Veke suuttu? Se oli kyllä ihan sit ihan lempä.. äh.. lempeästi sanottu. Ei tosissaan.
Aikamme ihmisen täytyy kahtoo uutiset jotta tietää.
- En mää ois halunnukkaan. Valitettavasti, sano Ahtisaari.
- Jippii sano lespot ja multiploitui.
- En mie tient mittää, ei ies provikoit tult, parita nyt sit tässä, sano Kokoomus.
Koillistuulta 12 m sano säämies.
Samat uutiset tuli jo alkuillasta. Mää kattoin ne silloin. Ahtisaarta kävi vähän sääli.
- Kun se ei ny tullu, niin ei se tuu koskaan.
Kunpa meille muille ei koskaan kävisi niin, että olis liian myöhäistä jollekin. Juna niinku meni jo.
Maran olis kannattanu olla "matkoilla" tämä viikonloppu. Jotenkin huvitti sen ilme ja puheet, vitutus ikäänkuin näkyi läpi. Tai vahingonilossako nyt puhun?
Ja mua niin säälitti, vaikka noopeli meni ihan vallan mainiolle keksinnölle. Mutta Marahan nyt on Mara. Rehellinen. Ku vituttaa niin vitutta ja posket punottaa. Mä olen vähän samanlainen.
Olihan siinäkin tietysti tyyliä olla vastaamassa kyselyihin... ja onhan se vanha kettu näissä jutuissa, homma hanskassa, eikä tietääkseni rahanpuute paina. Mutta kunnia ja historian havisevat lehdet siinä nuolaisivat viereltä.
Me vaan punaposkiset ja harmaalakkiset.
Nii, ikuisesti noopelia vaille jäävät aika monet muutkin, mutta kyllähän se Marttia pattiin ottaa. Toivottavasti ei kuitenkaan vaikuta Kosovon tilanteeseen. Martti heittää hanskat tiskiin ja sanoo paskat.
Historian havisevien lehtien nuolaisu... nih.
Niin eikä Maralla nyt narisemista... aika harva pääsee presidentiksikään, muttta paikka Suomen ja Namibian historiassa ei riitä, tarttis päästä Maailman hyväntekijöiden joukkoon kans vissiin sitte.
Moon sille kaukasta sukuakin, että olis se nypperkele ollu kivaa saara nopelisti sukuun muttei sitte, oisko noista lankomiehistä ainesta. Saatana kun aina saa tehdä kaiken itte!
Niin justiinsa. Sama tilanne. Aina pitää tehrä kaikki itte. Mutten määkään sentään resitentiks, vaikka ainestahan tietty olis. Oonha mää nainen kummiskin.
Luulen muuten että politiikka olisi sinua alaa.
Höhhöhhöö, no ei kai sentään. Tai mistä mää tiedän, kun en ole kokeillut. No mutta villeimmissä kuvitelmissakaan en ole ajatellut poliittista uraa. Ja kai se ny sentään joitakin meriittejä vaatisi, niinku misseyden tai urheilusuorituksen. Kuule koulujenvälisissä kerran hyppäsin pituutta 410 ja korkeutta 152, olisinkohan ollut viidennellä luokalla. Mutta nää ei taida ihan riittää.
Kyllä tuossa on jo tarpeeksi suorituksia - ja niitähän voi tehdä lisää jos tarvitaan: Kyrkslätin bridgejoukkueen jäsenyys vv. 1989-91, mustien adhd-labradorinnoutajien vastustyhdistyksen varapuheenjohtajuus vv. 2001-2003 jne. Eikö sinua muka ole pyydetty paikallisipolitiikkaan mukaan? Luulisi että olisi.
Juu, ei kato ei, ei mua koskaan kukaan huomaa. Olen oikeasti niin nöyrä ja vaatimaton. En pidä hirveästi ääntä ja olen muutenkin kuuliainen. Nuo jäsenyydet toki tunnustan, koska ne ovat niin sydäntä lähellä :), paitsi bridgestä en tajua mitään, mutta ei se haittaa, ei tajua kukaan muukaan.
Mutta voisin kuvitella että se olisi sinulle luontevaa touhua. En tiedä Kyrkslätin voimasuhteista, mutta sieltä paikallistasoltahan sitä lähdetään aina liikeelle, ja nykyjään se on melko samantekevää mikä on puolue. Käytännön paikallispolitiikassa sillä ei ole väliä, jos vain pistää hommat pyörimään. Sitä ihmiset odottavat. Et muka ole harkinnut politiikkaan menemistä? Uskoisiko nyt tuota?
No en tosiaankaan. Täällä ei ole sama mihin puolueeseen kuuluu, eikä sekään kenen kanssa voi tehdä eniten lehmänkauppoja. Emmää semmosta ala. Liian rehellinen, näkyy naamasta, jos valhettelen. Ei minusta ole vilunkia tekemään ja paskaa tosissani puhumaan. Leikilläni kyllä.
Siis Kyrkslät, demarit ja kok ja rkp - tässähän ne jotka valtuustossa ja hallituksessa määrää, kertoo kunnan sivut.
Ruotsia puhuvia kunnassa "vain" 20% - mutta ovat hallinnossa vahvasti, kuten odottaa voikin.
Mikäs, näistä vaan sitten joku, demarit tai kokoomus.
Kyllä se rehellisyys matkalla karisee, ei siitä kannata liikoja huolehtia.
Mutta nyt alkoi väsyttää... se on kun alkaa ajatella politiikkaa... Guten Nacht!
Niinpä. Aika toivotontahan se on tuo politiikka. Ja sekin, että aina kaikkia alkaa nukuttaa. Ja että rehellisyys menee. Ja kaikki muukin.
Öitä sinnekin.
Lähetä kommentti