torstaina, lokakuuta 19, 2006

...olisipa aika onnetonta olla kustantamon luottokirjailija

Opiskellessani törmäsin tällaiseen lausuntoon:
Eräs keino monitoroida ympäristöä ja seuloa siitä heikkoja signaaleja, on seurata Internetin keskustelu- ja muita vastaavia palstoja. Tämä seulonta voidaan automatisoida. Tuloksia voidaan käyttää mediateollisuudessa esimerkiksi siten, että Internetin keskustelupalstojen avulla tunnistetaan nousussa olevia juttuaiheita. Menetelmää on käytetty myös kirjojen kustantamisessa. Kustantaja etsii Internetin kautta uusia aihealueita ja tilaa kirjoittajilta ko. aihealueeseen sijoittuvan kirjan. (Innovaatiota etsimässä-media valinkauhassa, Siivonen, Lindqvist, Södergård, 2003)

Seuratkaas sitten tätäkin heikkoa signaalia: Keksikää itse aiheenne, köyhät.

Mikä kirjailijoita oikein vaivaa? Eikö kirjan kirjoittamisen pitäisi lähteä sisäisestä tarpeesta? Ei ole ihme, että porukka suoltaa kirjan vuodessa, vaikka mitään sanottavaa ei olisikaan. Kyllähän netissä aiheita piisaa. En kyllä enää yhtään ihmettele, miksi peruskynäreitten kirjoista ei enää saa irti mitään uutta. Ne aiheet on kaluttu loppuun jo keskustelupalstoilla ja blogeissa. Sellaisia oivaltavia kirjoja kirjoittavatkin nykyisin vain esikoiskirjailijat tai tuoreet tapaukset, joilla se signaali on sisällään herännyt eloon.

Haanpäät sun muut kovanaamakustannustoimittajat valittavat, että roskaa tulee tonneittain kustantamoihin, niin että saavat kauhakuormaajalla tuuppia sitä törkykasaa nurkkaan häpeämään; eihän niitä kukaan hullu jaksaisikaan lukea. Eipä niin, kun netistä automaatti nappaa signaaleja ja kustannustoimittajat vain valikoivat tulosten perusteella aihepiirejä ja lykkäävät ne ontoiksi imetyille sisällöntuottajille. Mihinkähän kaikkialle ne tutkat on suunnattu? Rihmastoon? Kiiltomatoon? Jippiille?... Blogeihin, jotka on kategorisoitu kirjoittamisen ja kirjojen piiriin? Minäkö vainoharhainen?

No, kustannustoimittajan työ alkaa vaikuttaa yhä enemmän markkinoinnilta, se taitaa olla sitä promillen luokkaa (sama kuin mitä käsikirjoituksista julkaistaan) juuri, joka siinä työssä enää liittyy muihinkin kirjan arvoihin kuin sen taloudelliseen hyötyyn. Mukavaa duunia ja helppoa varsinkin. Vaan olisipa aika onnetonta olla kustantamon luottokirjailija. Voi voi.

61 kommenttia:

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Huoli meillä luovilla kirjailijoilla on yhteinen. Minäkin olen monitoroinut internetin heikkoja signaaleja, ja nyt en sitten oikein pysty päättämään, tuleeko seuraavan menestystrilogiani nimeksi "Pilu", "Nussintaa", "Anal", "Bukkake", "Maataloustulolaki" vai "Hardcore Animal Sex".

Saara kirjoitti...

Aivan, tosiaan, Vekeseni. Minun automaattini ottaa juuri parhaillaan vastaan heikkoja signaaleja:
vanha tiilitalo
mättähältä
koiran atoopppinen ihottuma
ihottuma koira
koira atopia (no perkele, tuostahan pitäisi jo kirjoittaa)
sekä koirien adhd!

No niin. Se on koirien ihottumakirjaa pukattava södikan nyt tulemaan. Siinä voisi olla luku joka koskee koirien adhd:tä myös. Ja vanhan tiilitalon kuva taustalla.

Sulla nyt näyttäisi olevan aika top-kamaa nuo. Maataloustulolaki? Mä en niistä vitti nyt sitten tämän enempää :)

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Saako varastaa tuon heikon signaalin "koira atopia"? Siitä saisi kirjoitettua todellisen jymymenestyksen, yksikään silmä ei jäisi kuivaksi.

Synopsis menee niin että pääosassa on uroskoira, jolla on atooppinen haave sellaisesta maailmasta jossa koiria kohdellaan hyvin. Koiraa kohdellaan kuitenkin elokuvassa tosi huonosti, se ei saa milloinkaan haistella eikä nuolla toisten koirien perseitä, yksikään ihmisjalka ei tarjoudu sen nytkyttäville hyväilyille silloin kun aikaa olisi romantiikalle, lonkkavika estää sitä nostamasta oikeaoppisesti kustessa jalkaa, se saa työpaikan sokean taluttajana mutta saa potkut kun asiakas jää auton alle ja paljastuu että se on itse puolisokea, huumekoirahommassa käy samoin kun se tulee pöllyssä töihin, tryffelikoirana sama kohtalo, tryffelin ja kärpässienen ero ei vaan mahdu sen kaaliin.
Lopulta se hyljeksittynä menee kuolemaan kaatopaikalle, missä se ennen kuolemaansa pitää kuuluisan "I have a dream"-puheensa, jossa maalailee kauniin sanakääntein näkynsä tuosta tulevasta onnen maailmasta, jossa sen atopistisen vision mukaisesti ihminen ja koira elävät samanarvoisina ja syövät kedolla vieri vieressä ruohoa solisevien vetten partailla ja nuuhkivat toistensa peräaukkoja täydessä ystävyydessä.
Loppuhuipennuksena atopistihaaveilijakoira tietysti kuolee, mutta viulumusiikin soidessa ympärille kerääntynyt kulkukoirien lauma sanoo surullisena, mutta silti toivorikkaana: Eräänä päivänä hänen atopiansa on totta!
Feidaus tihkusateiseen kaatopaikkaan, lopputekstit.

Saara kirjoitti...

Niin kaunista, Veke. Varasta vain. Tämä on jymymenestys jo nyt. Toivottavasti kukaan heikkojen signaalien puutteesta kärsivä iso lafka ei parhaillaan käy täällä luotauskeikalla. Olisi se sääli, jos Vekeltä vietäisiin tämä ihmeellinen ja upea atopia yhdellä raapaisulla vekeen.

Saara kirjoitti...

Itse asiassa näitä tulee lisää, jos vaikka Gummerusta kiinnostaa. Tämä koira-aihe on kyl useasti tapetilla. Signaali ei ole järin heikko enää.

itsensäpaljastelu
pilu (no nih!)
fetissi kello korut
mies kuoli junan alle
halloweenasut
mätäpaise koira

Tuo fetissi kello korut kyl ehkä kannttais napata. Itsensäpaljastajan omaelämäkertaa ei kai myöskään ole vielä kustannettu.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Itsensäpaljastajan tarina vois olla rankka.
Jo synnytyslaitoksella kätilö alkoi huutaa "voi herrajumala, sairasta!" kun se syntyi alastomana; sama meno jatkui yleisessä saunassa, vahtimestaria huudettiin apuun kun se yritti mennä löylyhuoneeseen. Koulussa terveydenhoitaja käski riisuuntumaan ja löi korville kun päähenkilö totteli jne.
Mutta sitten taide tuli apuun - isona se liittyi performanssiryhmään nimeltä SpartacusDeaktivoitu-Kone. Ryhmä esiintyi kaikilla taidefestivaaleilla ja niitti mainetta "perinteisten taideluokitusten rajoja rikkovana ensemblena, jonka luovuuden pohjalta pilkottaa paljas ihmisyys ja joka kyseenalaistaa nykyisen riistoon ja vaatteisiin perustuvan valheellisen elämänmuotomme." Päähenkilömme esiintyy performansseissa alasti ja eräässä Parisiissa suoritetussa performanssissa hän niittää mainetta roikkumalla alastomana vasemmasta nilkastaan vaijerilla nosturiin sidottuna edestakaisin heijaten, ulosteella tuhrittuna, samalla kun esittää röyhtäilemällä Marseljeesin (Helsingin Taiteiden yössä tämä oli kotiyleisöä varten vaihdettu Metsäkukkiin, ja encorena tuli kainalopierennällä suoritettu Besamemucho) - Le Monden kriitikko ei säästele superlatiiveja arvostelussaan, ja koko ryhmä nimitetään Ranskan Kunnialegioonan jäseniksi.
Kotimaahan ryhmä saapuu juhlittuina suomalaisavantgarden edustajina, eikä kukaan puhu enää itsensäpaljastelusta mitään.

Jussi kirjoitti...

Mieleni tekisi kokeilla, millainen suksee vähäisellä blogillani olisi, jos kirjoittaisin jutun aloittaen sen kaikilla mahdollisilla vetävillä sanoilla. Juttu voisi olla aivan kiltti, mutta sopivasti "hakukoneystävällinen". Epäilen kuitenkin liian monen jo kokeilleen asiaa.

Saara kirjoitti...

Jumalauta, Veke. Näinhän se menee. Siellähän ne rilluttelee taiteen nimissä nakuna jo itse kukin. Ei tartte mirkun enää vahingossa käyskennellä ikkunan edessä ilman rihman kiertämää, kun voi kadulla tanssiessaan levitellä värkkiään superlatiivien saattelemana. Eikä erkinkään tartte enää enää pusikossa berberin takaa vilautella vehkeitään. Just noin voi tehdä: vaijeri on upea idea! Siis minusta tämä on ilosanoma kaikille tähän asti vaatteidensa vankeina oleville, ekshibitionisminsa kanssa riutuneille raukoille.

Hitsi, Veke. Mä tykkään susta. Halataan.

Saara kirjoitti...

Juu Jussi. Tännekin ne eniten eksyy niillä piluilla ja kuleilla. En yhtään tajua miksi (viaton ripsien räpsytys tähän).

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

"Tännekin ne eniten eksyy niillä piluilla ja kuleilla. En yhtään tajua miksi (viaton ripsien räpsytys tähän)."

Taalta Kiinan Kansantasavallan suullahetustosta kasin on kulla sanottava etta on se nut pelkele, pilu vie!

Jos meilta on kantajat kateissa niin kai me nut saalaan niita taalta etsia ja kiloillakin!

Saara kirjoitti...

Niin justiinsa. Kulitonta touhua! Menen häpeämään.

Makkara kirjoitti...

Tuossa oudossa lausumassa tarkoitetaan varmasti juuri tieto- ja muuta "asiakirjallisuutta". Tosin onhan meillä runsaasti myyvä kaunokirjailijakin, joka kertoi taannoin aikakauslehdessä yrittävänsä ennustaa, mikä kirjan ilmestymisen aikoihin olisi kova sana. Hänellä olkoon siihen oikeus, vaikka se minusta melko masentavalta kuulostaakin.

Minä itsekin käytän verkkoa sen haistelemiseen, mitä esim. nuoret puuhaavat. Samoin esim. nettipokeribuumi oli näkyvillä ulkomailla jo ennen kuin se rantautui Suomeen "jokapojalle" ja suomalaiseen mediaan. Itseasiassa koko Internet oli myös tällainen ilmiö, jonka tulo suuren yleisön käyttöön lemusi tuulessa jo kauan ennen kuin suurin osa suomalaisista oli kuullutkaan verkosta. Nuuskimani uudet tuulet käytän sitten tavallani (en kirjoihin).

Se on kyllä minusta selvä, että jos "tilaustöiden" aiheita etsitään verkosta tuolla logiikalla, painettu kirja tulee aina auttamatta myöhässä.

Ja sen koiran atopia -romaanin haluan ehdottomasti lukea :D

Saara kirjoitti...

Niin, makkara. Kyllä se hieman masentavalta kuulostaa, että sellainen menestyksen maksimointi mielessä kirjoitettaisiin kaunokirjallisuutta.

Uusien tuulien haistelu johonkin muuhun kuin taiteeseen taas tuntuu sopivammalta. Mutta jotenkin tuon kaiken automatisointi vähentää varmasti ihmisten luovuutta. Niin justiin. Olinpas nerokas! Ihmisestä tulee laiskamato, joka antaa koneiden korvata miettimisen. Aijai.

Toisaalta, se kirja on tullessaan vanha vain niille, jotka netissä hääräävät. Esimerkkinä vaikkapa juuri blogeista tehdyt kirjat. Muillehan ne ovat uusia asioita. Valvomon naisetkin silmät pyöreinä ihmettelivät Minttu Hapulin räväkkää tekstiä. Kukapa ei netissä olisi jo räväkkyyteen tottunut.

Voi hyvä ihme, tuota Veken "koiran atopiaa". Se on suosittu jo ennen ilmestymistään.

Saara kirjoitti...

Itse asiassa se uusi tietokirja, Naisen nautinto, on varmaankin kirjoitettu noiden heikkojen signaalien saattelemana. Joka ikinen päivä täältäkin haetaan tietoa "naisen orgasmista", mutta sitä ei ole - miten hemmetissä oliskaan? Aina ne joutuvat kääntymään kuivin suin pois, mistä sitä etsivätkään. Todellisuudessahan se löytyy jalkojen välistä, ei kirjan kansien välistä, mutta kun ne teoriat koetaan niiiiiiin tärkeinä, ehkä jopa tärkeimpinä kuin todellisuus itse.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

"Tärkeä naisen orgasmin mahdollistava tekijä on miehen torson alaosassa normaalisti sijaitseva n. 30-35 cm:n mittainen uloke eli Vanha Kostaja. Se voi aikaansaada 10000-20000 synaptista kytkentää. Jokainen Vanha Kostaja voi siis luoda yhteyden kymmeneen tuhanteen, jopa kahteenkymmeneen tuhanteen soluun tai aisteista tulevaan hermopäätteeseen. Juuri tässä on miesten mahtavan suorituskyvyn salaisuus."- Leif Åberg, Naisen orgasmin johtaminen, toimeenpano ja kontrolli

Saara kirjoitti...

Veijo-Kalevi! Häpiätkös siinä. Pornoja tulee tänne puhumaan siveelliselle palstalle.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Katkelma ei ole pornoa, vaan tieteellistä tekstiä arvostetun seksuaalietiikan dosentin kirjoittamasta teoksesta.

Yritin tarjota vähäpätöistä apuani niille, jotka "joka ikinen päivä täältäkin hakevat tietoa "naisen orgasmista"".

On perin oudoksuttavaa, jos tässäkin asiassa vastustetaan tieteellisin metodein hankitun tiedon levittämistä, ja päinvastoin pyritään pitämään myyttien ja tietämättömyyden sumuverhoa ja hiostavista sekoitemateriaaleista valmistettuja kalsareita Vanhan Kostajan edessä. Totuus on kuitenkin voittava.

Saara kirjoitti...

... no niin... tulipahan taas naurettua. Vanha Kostaja. Sä olet kyllä ihan pimee.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Tieteellinen termi "Vanha Kostaja" on muistaakseni alunperin seksologian professori emeritus Kurt Vonnegutilta peräisin. En muista missä teoksessa se oli, mutta lienee sittemmin vakiinnuttanut asemansa tieteellisissä alan julkaisuissa.

Saara kirjoitti...

Se nainen, joka on siis kirjoittanut sen teoksen Naisen nautinto, väitti, että jokainen nainen kutsuu alapäätään jollakin nimellä. Yritän tässä nyt kuumeisesti keksiä Vanhan Kostajan veroista nimeä, kun ei alunperin ole tullut mitään keksittyä. Koskaan ei ole liian myöhäistä ja jos muut, niin kyllä minäkin.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Tämäkö:


"Naisen nautinto, eli miten saat orgasmin niin usein kuin haluat 
Rachel Swift 1993 Karisto 

Ensin salanimellä kirjoittanut Swift tuli julkisuuteen kirjan hyvän vastaanoton myötä. Oikealta nimeltään Dido Davis fil.tri. kertoo askel askeleelta kuinka orgasmin saamista voidaan harjoitella. Kirja opettaa kuinka saada orgasmi vaikkapa puiston penkillä jos niin haluaa, mutta työtä se vaatii ja omistautumista säännöllisiin harjoituksiin. Teos on kepeästi kirjoitettu ja esimerkit ovat rapakon takaa. Ei kuvia, vaan reilut 300 sivua tekstiä. "

Puiston penkillä...?
"Ruokitahan pulua. Otetahan sitte äkkiä kiinne pulun kurkusta, ja silpaastahan nokka puukolla poies. Sitte tartutahan puluun myätäotteella samanaikaisesti kun toisella kärellä,,,"

"Oikealta nimeltään Dido Davis"

Eihän tämä nyt voi olla...

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Jos olisin nainen. alkaisin varmasti kutsua alapäätäni Dido Davikseksi.

Saara kirjoitti...

Veijo-Kalevi, tuo ei mennyt ihan oikein. Mutta älä välitä, ei se mennyt minultakaan. En löydä sitä kirjan tekijää mistään. Se on suomalainen, uusi. Näin se naisen toissa päivänä televisiossa, Ruben Stillerin haastattelussa. Ruben oli kuin pikkupoika ja tämä seksuaalijokin yritti pysyä vakavana, kun toinen kihersi ja vääntyili siinä penkillään ja kyseli jännittäviä kysymyksiä, just niinku esmes että voiko se sanoa omaa pikkuistaan Olaviksi. Se oli taas niitä myötähäpeän paikkoja. Joskus on hyvä oikein harjoitella myötähäpeää samalla tavoin, kuin orgasmia puiston penkillä. Tuskin siihen pulua tarvitaan, luulen kyllä, että se hoituu ihan visioimalla. Itsesuggestiolla. Tai jollain. Meillä ei ole täällä puistoja, että voisin demonstroida.

Saara kirjoitti...

Dido Davis? Eihän se ole Vanhan Kostajan veroinen.

Saara kirjoitti...

Se on Teija-Liisa Ranta, Naisen nautinto
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525591700

Saara kirjoitti...

No nyt se lähti lukemaan sitä. Veijo-Kalevi.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Eikun uutiset... siellä oli mm. valokuvanäyttelystä, muttei ne olleet pelkkiä valokuvia vaan siinä "purettiin hierarkisia rakenteita"...


Niin tää Ranta, "rohkaiseva tietopaketti naiselle" - pitäisi nyt varmaan tässä kohtaa jeesustella kuinka ihminen on vieraantunut omasta kehostaan ja tarvitaan terapeutti tai muu sukupuolikonsultti kertomaan kuinka homma menee... jätän kuitenkin väliin. Mutta ei voi olla kysymättä että eikö nuo asiat pitäisi olla aika mutkattomasti naistenkin tiedossa? Ja miestenkin, poislukien nyt Olavi Stillerit ja vastaavat.

Saara kirjoitti...

Hmm... ikäkysymys. Nuoret eivät vielä ole ehtineet tutustua ja vanhemmat kenties ovat jo vieraantuneet liian vähäisestä käytöstä johtuen. Siihen väliin jää sitten se keski-ikäisten joukko, joilla on ongelmia vähän joka suhteessa. Tarvitaan siis konsulttia tutustumaan omaan Dido Davisiin. Dido Davis tarvitsee profiilin korottamista. Kehystarinaa, jonka avulla sitä voi alkaa itselleen markkinoida, jotta siitä todellakin saataisiin irti kaikki se suroituskyky, kaikki se dynamiikka, mihin Dido parhaimmillaan pystyy.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Päädyit sitten Dido-nimeen?
Heität kyllä hyvää pep-tookkia tuossa Didolle, ja koutsistahan se aina on kiinni... Dido pelaa omaa peliään, yrittää parhaansa ja katsotaan mihin se riittää.
Kostaja-osastossa on myös tällaista kahdenkeskistä avointa keskustelua järkätty:

http://www.jokefrog.com/flash/dear-penis.shtml

Saara kirjoitti...

Ihana biisi! Aivan mielettömän liikuttava.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Siinä ainakin lopputuloksena on konsensus ja harmoninen yhteiselo...

Ei Dido-puolella ole mitään tällaisia? En ole ainakaan huomannut. Ehkä Vanhasta Kostajasta voi nykäistä balladin helpommin kuin Didosta?

Saara kirjoitti...

No sitä mää tossa ehdin katsellessa ajatella, että mikä herkkä harmonia noiden kahden välillä voi lopulta ollakin. Se on jotenkin niin vapauttavaa varmaan olla mies, kun kaveri on aina mukana ja jotenkin osallisena kaikkeen. Sillä oli oma kitarakin.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Ja hattu.

Saara kirjoitti...

Ai joo. Se on niin elävä värkki jotenkin, että siitä saa parempia otoksia kaikilla varusteilla.

Anonyymi kirjoitti...

Nii jotta minkälainen olisi hattupäinen kitaraa soittava Dido Davis?

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Niin meni anonyymin piikkiin jo jutut, vaikka minä se olin. Mainetta taisin ajatella tuossa. Kaikki tämmönen menee omiin nimiin, on se kauheeta.

Saara kirjoitti...

Niin no hmph. Se olisi aika piilossa, ei siitä oikein saa sillä tavalla näyttävää esitystä.

Saara kirjoitti...

Hehheee... niistä anonyymeistä on viime aikoina puhuttu niin paljon pahaa :)

Onhan tää aika kauheeta, että omiin nimiin menee kaikki. Veijo-Kalevi nyt ei niin tunnettu vielä olekaan kuin se edellinen suosikki. Mutta mä olen jo niin ryvettynyt, ettei kerrassaan millään ole enää mitään väliä.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Anonymiteetti on ihmisen alkuperäinen olomuoto. Ja myös muuten ihmisen eri osien, vaikka nämä terapeutit haluavatkin antaa nimen Dido Davisillekin.

Muista mitä sanoi Lao-Tse: "Nimeäminen on kymmenentuhannen olion äiti."

Saara kirjoitti...

Ai ett se olis niinku anonyymi. Heheheeee, joo, se on yhtä hyvä nimi kuin Vanha Kostaja. Dear God, siis kymmenentuhannen olion Äiti Anonyymi? Vähän niinku Äiti Amma? Halataanko?

Saara kirjoitti...

Ajatella, miten mukavaa on nyt tästä lähin provosoida anonyymiä.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

En tiedä oliko Lao-Tse seksuaaliterapeutti, piruko niistä kiinalaisista kylläkään tietää.

Mutta eikö tabu ole aina jotenkin pyhä, sellainen jonka nimeä ei saa sanoa tai naamaa piirtää? Anonyymistäkin tulee niin arkinen jos sille läntätään kitara käteen ja hattu päähän. ja nimeksi vielä Dido Davis.

Saara kirjoitti...

Muhun ei oikein noi tabut aina iske. Se vähän aina riippuu ihmisestä ja kaiken maailman kurjista ja puutteenalaisista kokemuksista, joten ymmärrän kyllä. Olenhan mä piirtänyt tänne tabun kuvilla koristellut verhotkin. Hei voishan sen nimi olla Tabu! Aivan fantsu.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

"... Carlos tunsi kuinka Yvette otti hänen sykkivän Lemmenvaltikkansa sormiensa väliin, ja alkoi hitaasti pujottaa sitä Naisensalaisuuteensa..."

Ei olisi enää kylläkään rouvasporno entisensä jos tuossakin olisi Anonyymiä sun muuta.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Siis Carlos heittää kitaraa soittavaa Anonyymiä kehiin ja Yvette Tabua?

Paree sitten varmaan pysyä ihan runokielessä, ja suomifilmin tunneleihin syöksyvissä junissa ja ukkosmyrskyissä.

Saara kirjoitti...

Juu juu, älä unohda ylöspäin kohoavia koivunrunkoja ja hitaasti taivaalle kertyviä pehmoisia pilviä, kevyttä sadetta ja ja ja... Veijo-Kalevi!

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Veke vaan näin anonyymien kesken.

Tuo huudahdus "Veijo-Kalevi!" kuulostaa vähän elokuvan kohtaukselta, jossa tallirenki auttaessaan kartanonrouvaa tämän mielipäistärikön selkään samalla julkeasti virnistäen hipaisee uskaliaasti tämän (= kartanonrouva) pohjetta.

Saara kirjoitti...

Mmm... niin justiinsa.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Pitäiskö sekoittaa Rakel Liekki ja hänen Naisensalaisuutensa tähän?

Saara kirjoitti...

Jos ei. Se on niin epätoivoista kaikkinensa. Ja olisihan se melkein raiskaus suomielokuvaakin kohtaan. Ajatella, kun Rakelin kaltainen liekki siellä koivun juurella lepattaisi... mitä meille käpysille jäisi?

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Joissakin blogeissa Rakel kyllä jaksaa puhuttaa. Mutta en tiedä sen relevanssista, siis muuten kuin "ilmiönä".
Tai sitten joku terapeutti rupiaa markkinoimaan sitä täysinvapautuneen naisen prototyyppinä, joka tekee mitä huvittaa ja pitää Vanhoja Kostajia pilkkanaan. Sehän on uhkaavaa, kyllä sitten tämä linttaan lyöty mieskuntakin tarvitsee Viagran ohella oikeata terapiaa.

Saara kirjoitti...

Unohtakaa nyt se vitun Rakel :)

Me ollaan eri sukupolvea tykkänään. Rakel tekee niin kuin miehet ovat aina tehneet. Tähän on tultu ja sille ei voi mitään. Aikaisemmin olisi pitänyt herätä siihen, mihin kaikki johtaa, mutta kukapa mies nyt olisi siihen suostunut? Totta helvetissä nuoret kiihkeät naiset haluavat kokea sen saman, kuin miehet ovat iän kaiken kokeneet. Ilman estoja, ilman avioliittojen tai minkään muunkaan kahleita.

Me olemme ihan eri sukupolvea. Vanhaan Kostajaan pitää kiintyä, ennen kuin sen voi tutustuttaa anonyymiin tarkemmin. Mutta tämä on vanhakantainen näkemys. Ja minä pidän siitä kiinni, kun en muutakaan osaa.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Niin siis tämä Rakel kuuluu vähän samaan kategoriaan kuin vaikka kuka saa Oscarit tänä vuonna, tai Nobelit, tai voittaako HIFKi vai miten nyt käykään Kimi Räikkösen. Eli siis tuollaisen vitun Rakelin unohtaminen minulta ainakin onnistuu helposti.
Kahvipöytäpuheenaihe kun ilmat on käyty läpi. Ei siitä sitten muuta.
Mutta aiempi aihe meillä oli tämä kirja ja sen tekijä, joka googlen mukaan on myös ero-opastaja tai -ohjaaja tai jokin sinnepäin. Tämmöisestä ammattikunnasta kuulen ensi kertaa.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Siis näin se oli:

"Teija-Liisa Ranta on pari- ja seksuaaliterapeutti sekä fysioterapeutti. Hän on käynnistänyt vuonna 2005 Orgasmi omaksi -terapiaryhmän naisille ja vetää myös eroryhmiä."

Saara kirjoitti...

Hehheh, kaikesta sinäkin aina vedät johtopäätöksiä. Ehkä sen parisuhdeterapia ei ole ollut niin onnistunutta, kuin alunperin on kuviteltu.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Ehkä kuin vanhassa Lännessä, jossa puolustusasianajaja oli myös ruumisarkkuliikkeen omistaja; jos juttu oikeudessa meni huonosti ja asiakas hirtettiin niin ainakin työllisyys oli taattu.

Mutta eikö "orgasmi omaksi" tarkoita ettei siinä Vanhaa Kostajaa enää tarvita, laulelkoot ja soitelkoot omissa porukoissaan nekin? Siis orgasmi on paitsi oma myös "itse aiheutettu" kuin krapulapäänsärky?

Saara kirjoitti...

Tämä Ranta ei tarkoitttanut tuota, vaan sitä, että orgasmi on jokaisen naisen omalla vastuulla, eikä siihen ole Vanhan Kostajan koolla tai määrällä mitään merkitystä. Kaikki on siis kiinni asenteesta. Parisuhteessa siis.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

"Naisen omalla vastuulla" - eräissä Vanha Kostaja-piireissä on aina ajatetu näin. Mies hoitaa omat hommansa ja pistää ähkäisten tupakaksi.

Saara kirjoitti...

Äh. No ei ihan niinkään, Veijo-Kalevi. Älä viitti kärjistää. Vaikka kuulostaahan tuo aika perustouhulta :)

Mitäs jo pantais mekin jo maate?

Veijo-Kalevi "Veke kirjoitti...

Juu kai tässä on hyvä jo Vanhan Kostajan laskostua akryylihousuihin hibernoimaan ja keräämään voimia tulevaisuuden haasteita silmällä pitäen.

Dido Davisinkin hengitysrytmi tulee varmaankin verkkaisemmaksi ja säännöllisemmäksi, kunnes kevyt kuorsaus ilmaisee sen siirtyneen tasa-arvon valtakuntaan.

Kut nait!

Saara kirjoitti...

Toivottavasti Vanha Kostaja näkee kauniita unia tulevaisuuden haasteista. Ja sinäkin.

Hyvää yötä, Veke.