lauantaina, lokakuuta 21, 2006

Saarna: Hölmön liköörin yö

Oletko muuten huomannut, että Saaran blogin kun kirjoittaa nopeasti, siitä tulee helposti saarnablogi. Miten kummassa olisit. Harva se tyyppi tietty kirjoittelee saaranblogia kaikkina vapaa-aikoinaan. No, itse kirjoittelen sitä väärin yhtenään muihin kommenttilaatikoihin, joten siis ennen sunnuntaijumalanpalveluksia olisikin hyvä pitää näin lauantaisin jonkinlainen Saaran saarna. Itselleni.

On nimittäin äärettömän hölmöä avata jättimäinen kermalikööripullo yksinään puolen yön jälkeen. Onhan se namia, mutta hyvä ihme, siihen aikaan yöstä kermalikööriä ehtii juoda vain muutaman annoksen (lue puoli pulloa), ennen kuin uni ottaa vallan. Ja onhan se niin imelääkin, ettei sitä voi mitään jättikulauksia ahmia. Sievästi naukkailin liköörini kahvimukista ja tässä sitä ollaan. Kaloreja on tullut vedettyä parin viikon tarpeiksi. Olo on täyteläinen ja tahmea. Yököttää ja päätä särkee, morkkiksesta puhumattakaan. Morkkis -sanan muuten opin ihan vanhempana vasta. Ihmettelin aivan tosissani, mitä se tarkoitti, kun kankkuspäiset kaverit kehuskelivat karmealla morkkiksella. Minullakin oli kyllä krapuloita, mutta en yhtään tiennyt, mikä sen erotti morkkiksesta, enkä kehdannut keneltäkään kysyä. Usein ihmettelin, mitä minun vielä olisi pitänyt tehdä, jotta olisin saanut morkkiksen. Kun asia sitten jotenkin paljastui, tajusin kokeneeni morkkiksia useinkin, mutta olin jollakin tavalla hyvin pettynyt, etten ollut osannut julkistaa niitä, kuten muut tekivät. Mokailtua oli tullut ja paljon ja minä olin katunut yksinäni sen sijaan että olisin katunut julkisesti. No nythän senkin voi korjata. Blogin kanssa voi tehdä niin paljon kaikkea kivaa yhdessä. Mehän piirtelemme ja lueskelemme, joskus jopa laulamme yhdessä. Tämähän on kuin äiti-lapsi -kerho.

No nyt pullo on sitten avattuna jääkaapissa ja se on ISO. Eli jotta se ei happane, minun olisi nyt juotava sitä joka päivä. En tiedä montako päivää tässä kännissä menee, mutta tenttiin pitäisi valmistautua. Jos tenttiin valmistautuu päissään, niin häipyyköhän se päähän kannettu tieto niiden alkoholista kuolevien aivosolujen mukana. Ahneus, niin, se kuolemansynti. Synneistä onkin ollut jumalattomasti puhetta joka puolella. Joskus muinoin kyräilin minäkin uskovaisia alta kulmain; kaikki se mitä ne syntinä pitivät, olivat mielestäni tämän kamalan elämän synonyymejä. Kuolemansynti tarkoittaakin siten kuolemaan nopeasti johtavaa elämäntapaa tai se aiheuttaa sellaisia tilanteita, joiden takia ihmisen inhimilliset tarpeet jäävät tyydyttämättä, eli mikä taas puolestaan johtaa omaan tai jonkun toisen nopeampaan kuolemaan. Kai. No niin siis käytännön juttuja.

Blogikirja -blogissa kerrottiin, että tämä blogiaddiktio on uuden tutkimuksen mukaan verrattavissa alkoholismiin. Syntiä, syntiä, kaikki on syntiä. Kaikkea tutkitaan sitä silmällä pitäen, miten paljon syntistä siitä voisi keksiä. Olisihan sen tutkimuksen voinut tehdä toiseltakin kantilta. Lähtökohta voisi olla vähemmän syntinen ja enemmän positiivinen. Esimerkiksi voisi tehdä kaksostutkimuksen. Toinen pitäisi blogia ja toinen katsoisi televisiota vaikkapa vuoden yhteen menoon. Sitten arvioitaisiin vaikutuksia (esimerkiksi muutoksia mielipiteissä tai sosialisoivia vaikutuksia), tyytyväisyyttä ja kokemuksia. Näin. Se olisi paljon kehittävämpää. Ja hauskempaa.

21 kommenttia:

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Ehdottaisin tuohon koeasetelmaan vielä täydennykseksi, että jätetään kaksoset tällä kertaa pois ja otetaan kolmoset, joista se yksi vetää sen koevuoden likööriä tai muuta nestettä. Veikkaan että se olisi tutkimusajanjakson jälkeen iloisin ja sosiaalisin näistä kolmesta. Ja maksojahan saa siirrännäisinä sitten.

Saara kirjoitti...

Mutta olisihan se aika yksinäistä vetää vuosi putkeen kermalikööriä kotonaan, bloggaamatta ja televisota katsomatta. Siis edellytyksenähän olisi, että nämä kaikki koehenkilöt olisivat neljän seinän sisällä, paitsi tietty mikä sen estäisi, jos koehenkilö nro 3 karkaisi lähiöbaariin juomaan liköörinsä. Ainakin se olisi kaikkein kalleinta touhua. Televisioluvalla voisi muuten ostaa monta kermalikööripulloa.

Jussi kirjoitti...

Lähipiirilläkin tuntuu olevan sellaisia asenteita, että kun pitää jostain touhusta ja käyttää siihen vapaa-aikaansa, kysymys on väistämättä addiktiosta, josta pitäisi päästä eroon. En kiellä, etteikö ajankäyttö bloggaamiseen tai mihin tahansa mielikkiharrastukseen pidä sisällään addiktiivisia piirteitä. Mutta puhutaanhan terveestä narsismista, miksei myös terveestä addiktiosta.

Saara kirjoitti...

Just niin, Jussi. Miksei tosiaan voisi olla terveitä addiktioita? Kultainen keskitie tosiaan tuntuu olevan kultajyvin vedetty. Mitään ei saa tehdä niin paljon, että siitä on liikaa iloa. Myös kärsimys tulee muistaa kaikkina ilonhetkinä. Liikaa blogatessa tuleekin pitää mielessä, miten vähäisellä bloggaamisella hurskaat ihmiset tulevat toimeen.

Anonyymi kirjoitti...

NIIN. Voihan se olla blogiaddiktio, alkoholismi ja telkkaribulimiakin yhtä aikaa.
Ihan teoreettisesti pohdiskelen. Tai pohdiskelisin jos jaksaisin, tai jos olis aikaa...

Saara kirjoitti...

Telkkaribulimia? Eli ahmisi salaa ohjelmia ja yökkisi ne vessanpönttöön?

Anonyymi kirjoitti...

niin just.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Yksi lisäkommentti ennenkuin poistun liköörille: tuollainen Stanfordin/Yalen/MIT:n/Cambridgen jne. professori Marvin G.D. Grrzvcbulyski-Darra tai sen kollega löytyy aina - niitä säilytetään kaapissa juuri näitä tilanteita varten - todistamaan milloin minkäkin ilmiön tai asian turmiollisuutta tai vaihtoehtoisesti suurta siunauksellisuutta.

Suomesta löytyy omat Grrzvcbulyski-Darrat meidän omiin tarpeisiimme, alalta kuin alalta.

Proffatkin haaveilevat omasta 15 minuutistaan julkisuudessa. Se heille suotakoon.

Cheers!

Saara kirjoitti...

Ahaa. Tuo telkkaribulimia kuulostaa ainakin pahalta. Se vois ollakin jo syntiö... syntiä. Syntiö syntyy synnin tekemisestä ja sen seurauksista (Saara 2006) eli tässä tapauksessa vessanpönttöön syöksyvistä telkkariohjelmista.

No toki kaapista pitäää päästä vartiksi pihalle, herranjestas! Enhän minä sitä. Ja kyllähän siellä kaapissa helposti tulee arvotettua synniksi kaikki se kiva, mitä muut pääsevät tekemään.

Polgara kirjoitti...

Mistäkähän minä arvelinkin, että aina kaikki kiva muuttuu jossain vaiheessa paheeksi! Ja niinhän siinä on sitten käynyt. Minä kulutan töllä minimaalisesti. Silloin kun juon, siis harvoin, juon hirvittäviä määriä. Ja kun lokitan, lokitan paljon - tämä on näistä kuitenkin ajatuksille ja kropalle terveellisintä! Kokeeseen voisin hyvinkin osallistua, jos ei tarvii katsoa TV:tä? Eli minä olen vapaaehtoinen ehdokas!

Saara kirjoitti...

Kiitos, Polgara. Ehkä tulijoista voisi jopa olla tunkua.

Tarkemmin ajateltuna tuo tutkimus on muuten ihan hömppää. Sehän on jo valmiiksi tehty sairaalta pohjalta. Ensin ihminen totutetaan vuorovaikutukseen ihmisten kanssa netin välityksellä, ja sen jälkeen kun tämä netti otetaan pois, ihmisen käytöstä aletaan seurata. Ja sitä pidetään sitten sairaana, että tuon ko. ihmisen tulee hinku päästä katsomaan esimerkiksi sähköpostiaan. Niin niin. Ihan niin kuin viinapullo just otettaisiin alkoholistilta pois. Kerta kaikkiaan sama asia :)

Siis tuon perusteellahan sekin on sairasta, kun ihmiselle ensin lykätään postilaatikko tienvarteen, ja kun se sitten viedään pois, ihminen olisikin jollain tavalla sairas, jos sen hinku olisi saada tietää, onko postia kuitenkin ollut tulemassa.

Siis mihin pahaan ihminen netissä oikein addiktoituu? Vuorovaikutukseen? Ja kuinka pahana vuorovaikutusta oikein voidaan pitää? Ja kuka sitä pitää pahana? Ja miksi? Tämähän on kuin viestintätutkimuksen alkuaikoina. Tieto kärsii. Yksipuolinen sanomien levittäminen massoille on saamassa lopullisen kuolinkolauksen. Ja se pelottaa valtaa. Sillä tieto on valtaa ja vain määrätyillä ihmisillä pitää olla oikeus sen tiedon välittämiseen. Sitä eivät ihmiset saisi jakaa keskenään. Salaliittoko tämänkin takana nyt sitten oli.
Voi herranjumala. Mä olen varmaan tulossa hulluksi.

Anonyymi kirjoitti...

Se on kyllä merkillistä, että blogeja jotenkin tulee niinku luettua, vaikka antoisampaa varmaan olisi seurata jotain muuta, vaikkapa Iltiksen , Metron jne. kolumneja, riehua keskustelufoorumeilla, pelata isoja pelejä eikä mitään flash-pelejä yms. Mikään postaus ei kuitenkaan tyydytä lopullisesti, pitää vielä lukea seuraava. Kyllä se jotain addiktiota varmaan on.

Hb

Saara kirjoitti...

Ei ei, Hubis. Keskustelufoorumitkin ovat osa tätä suurta syntiötä (ks. ylempänä).

Ongelma on siis siinä, että olemme joidenkin tahojen mielestä menossa kohti massojen tyranniaa!

"Valistukseen ei tarvita muuta kuin vapautta; ja vieläpä vaarattominta kaikesta siitä, mitä vapaus voi merkitä, nimittäin sitä, että kukin käyttää järkeään kaikilta osin julkisesti. (...) Mikä [järjen käytön] rajoitus sitten on valistukselle haitallinen, mikä taas ei haitallinen, vaan ehkä jopa sille suotuisa. Vastaan: järjen julkisen käytön täytyy aina olla vapaata, ja se yksin voi saada aikaan valistusta ihmisten keskuudessa..." -Immanuel Kant

Siis tällaisellahan ei tietenkään voi olla hyviä seurauksia. Siitä syntyy liiaksi demokratiaa ja sen vuoksi tutkimukset Internetin turmiollisuudesta ovat meille hyväksi. On aina parempi, että massat ottavat vastaan sanomia ylhäältäpäin sen sijaan, että lähettäisivät niitä itse.

Anonyymi kirjoitti...

Toisaalta massoja on helppo valvoa, kun ne pulisevat julkisesti. Ja massoistahan vain ylhäältäpäin alunperin jaettu sanoma heijastuu huonontuneena takaisin hah hah.

Hb

Saara kirjoitti...

Hö, taas väärin. Ei nettiä pysty kontrolloimaan, muutoin kuin heikkouskoisimpia. Siis niitä, joihin tuollaiset tutkimukset uppoavat. Muutenhan se on melko mahdotonta, ellei loukkaa jotakuta niin suoraan, että joutuu sanoistaan edesvastuuseen. Ei ole olemassa mitään instanssia, joka esimerkiksi tarkkailisi väärän tiedon levittämistä jne.

Anonyymi kirjoitti...

Onpas helpompi valvoa julkista puhetta kuin yksityistä. Ja jonkinlainen sensuuri isekee helposti blogeihinkin, jossain mielessä myös enemmän kuin keskustelufoorumeihin. Kokkarinen on kai kuuluisin bloggari joka joutui antamaan periksi ja hiljentymään.

Hb

Saara kirjoitti...

Öö, kukas se Kokkarinen olikaan?

Hei Hubis, joo, mutta eihän yksityinen puhe voi levitä sillä tavoin, että se tarvitsisi kontrollia. Jos sä kuule valehtelet sun blogissas jotain, tai esität siellä vääriä tietoja, luultavasti saat esittää niitä niin paljon kuin sua huvittaa. Noin periaatteeessa. Ja vaikka siitä huomautettaisiinkin, sen ei silti tarvitse vaikuttaa millään tavalla. Sen kun valehtelet vain.

siis missä mielessä sensuuri iskee blogeihin helpommin kuin foorumeille? Foorumeillahan on ylläpito, joka "yhteisen edun" nimissä poistaa (teoriassa) sieltä viestejä tarpeen vaatiessa. Bloggari on bloginsa ylläpitäjä. Millä konstilla minua voitaisiin ulkopuolelta sensuroida? Ja kun identiteettini on heikosti anonyyminen, minulla on myös enemmän pelinappuloita levittää vaikka minkälaista soopaa tai tietoa missä määrin minua se sattuu milloinkin huvittamaan.

Minä olen huono esimerkki, koska olen niin kiltti. Ajattele jotakin tuhmaa bloggaria vaikka.

Anonyymi kirjoitti...

Äh kävin saunassa ja suoritin pakolliset saunanjälkeiset tv1-töllötysrituaalit viinin kaljan ja sipsien kera, oikein rattoisaa. Tämähän on sangen laaja kysymys, josta seuraavassa ajattelin löysästi jotain lausua. Ajattelinkin saunassa tätä asiaa vähän niin, että blogit tosiaan tuollaisessa tavallisessa mielessä voivat toimia viestinnän laajentumisen ja vapautumisen keinona, vallanpitäjien kannalta harmitonta puhetta blogeissa piisaa. Eivät bloggarit kai mitenkään uhkaa (bloggaavien) kansanedustajien valtaa, eikä mediankaan valta-asemia mitenkään selvästi, mutta esim. media voi tosiaan poimia blogeista niitä heikkoja signaaleja ja palkata bloggareita omaan leiriinsä. Samoin poliitikot voivat populistisesti haistella forumien ja blogien mielipideilmastoa yms. Näin blogeilla voi olla vaikutusta politiikkaan. Ja monella muullakin tavalla. Kirjailijat voivat urkkia blogeista henkilöhahmoja, miljöitä, tarinoita jne. kirjoihinsa.

Mutta kyllä siis yksityinen puhe saattaa tietyissä vallankumous- ja terroristisoluissa hiihaa olla sangen mielenkiintoista yhteiskunnan valvontakoneistojen kannalta ja levitä myös vaarallisesti. Ehkä varsinkin keskustelufoorumeja vakoilemalla saadaan sellaisestakin vihiä? Vastaavasti blogeissa toimii itsesensuuri ja lainrikkomisten tai esim. työpaikkaa tai perhettä, sukulaisia, ystäviä koskien tavallaan myös ulkoinen sensuuri. Valehtelu yms. ei ole kuitenkaan aivan vapaata ja seurauksetonta äh. Tuossa muuten olisi ideaa ainakin yhteen postaukseen valehdella parhaansa mukaan hm.

Blogeissa sensuuri iskee helpommin juuri siihen vuorovaikutukseen ainakin, eli muiden komentteihin, keskusteluun. Tuhmia blogeja en tosiaan tunnekaan, kai?

Hb

Saara kirjoitti...

Hyviä pointteja, Hubis. Sinulla se on kyky tutkailla asiaa tästä hetkestä käsin. Meikäläinen se elää jo kuvitteellisessa menneisyydessä ja maalailee uhkakuvia joukkoviestimien tuhosta, yhteisen julkisuuden kapenemisesta, mm. blogosfäärin räjähdysmäisestä laajenemisesta siihen pisteeseen, kun valvonta todella on mahdotonta, puhumattakaan nytmuista netin mahdollisuuksista.

Aa, niin sää meinaat, että minä en sensuroisikaan itseäni, vaan muita. Jaaaa.

Anonyymi kirjoitti...

HEh tosiaan julkkiksilla ja julkkismediallahan, iltapäivälehdillä (HS on jo liian mammutti) on merkitystä yhteisen julkisuuden säilyttäjinä, kun tv-kanavat lisääntyvät ja jos blogit eristäytyvät jossain määrin toisistaan yms.

JA blogisensuurista puhuin tietenkin vain yleisellä tasolla samoja vanhoja jutskia kuin ennenkin.

Hb

Saara kirjoitti...

Nimenomaan. Tuleehan näistä tietenkin niitä yhteisiäkin julkisuuksia, mutta hajaannustakin niin paljon, että se on muuten itse asiassa jo alkanut menettää vähän merkitystään.