perjantaina, lokakuuta 06, 2006

Olen nähnyt Oharin

Vähänkö käihä, nääs Ohari.

***

No soon moro taas. Palaverit on pidetty ja olo on kylpylässä käynnin jälkeen tietty rentoutunut ja hehkeä. Niin varmaan. Olo on ihan kamala ja niska jumissa. Sydän lyö pumpum...pum...tädää. No onneksi sentään lyö. Unohdin taas sen kameran, kun kerran olin Tampereella. Jokin alitajuinen boikotti varmaan, en kyllä ymmärrä miksi. Kännykällä räpsin sitten kuvia ensimmäisen vartin siinä hulppeassa huoneessa; oli oma saunakin ja just kaikkia niitä juttuja, joista viimeksi kerroin, seinät, tuolit, sängyt. Jääkaappikin oli ja siellä tossut, karkit, sipsit, kondomit ja kaikki tykötarpeet.



















Respan nainen sanoi, että kun olette tulossa kylpylään, riisuutukaa huoneessa, pankaa kylpytakki päälle ja ulkokengät jalkaan ja hipsutelkaa kylpylän puolelle tästä näin, ja huitaisi kädellän jonnekin sinne receptionin taakse. No justiinsa. Huoneessa piti arpoa, että jätetäänkö alusvaatteet päälle vai ei, ja mihin uikkarit laitetaan ja puhtaat alusvaatteet... Hirveä ongelma siitä tuli. Hyvä kun pääsin ollenkaan lähtemään. Varulta jätin alusvaatteet ylleni, jos vaikka olisin kaatunut siihen aulaan ja kaikki olisi levähtänyt näkyville. Kyllä hirvitti. Melkein jäi lähtemättä kokonaan. Saunan olisin voinut laittaa päälle ja juoda jääkaapin tyhjäksi sillä aikaa kun muut polskuttelisivat kylpylän iloissa ja nauttisivat allasbaarin antimista. Sisukkaasti tsemppasin, että tämä tehdään nyt kyllä ilon kautta, ilon kautta, ilon kautta...

Olipa sekin kuulkaa näky, kun piti kulkea alakerran ravintolan ohi valkoisessa, muhkeassa, juuri polviin asti ylettyvässä froteekylpytakissa ja tukevissa kävelykengissä sekä kätösissä tykötarpeet muovipussiin käärittynä. Tämä oli ihan niitä topkymppikokemuksia idiotismin saralla.

Tiedättehän te myös kun kylpylöissä ja edistyneimmissä uimahalleissa on sellaiset porettimet, ja niissä voi sitten ottaa vesihierontaa niiden päällä tai alla olemalla. En tajua. Eihän ne mitään auta, kun muutenhan sitä hukkuu, jos ei pidä jostakin kiinni ja jännitä hampaat irvessä, eikä mikään hieronta auta, jos kerran jännittää. Siis mikä tämä pointti sitten on? Hirveällä paineella kuohuu vesi milloin mistäkin ja sitten yritetään vain kovasti olla hukkumatta.

Tuli oltua myös ruoka- ja viinikurssilla. Eihän se hirveästi ilahduttanut ensi alkuun, kun kuulin, että me päästään tekemään kuuden ruokalajin ateriamme itse ja nämä huippukokit sitten vain tarjoilevat ne kauniisti katettuna. No kun joka päivä laittaa ruokaa perheelle, niin kyllähän ensireaktio on, että ei helvetti, eikö sitä pääse valmiiseen pöytään edes hotellissa, jumalauta. Mutta menihän se siinä. Kalttasin tomaatteja ja revin puhvelinjuustosta palasia sekä nypin basilikaa... ja taas Saara, nyt ilon kautta, ilon kautta, ilon kautta... ja auttoihan se... iiihan hyvin se meni sitten, kun päästiin siihen viinien haisteluun ja maisteluun.













Alkupala, jonka kerran valmistin:

Antipasto

Prosciutto di parma,
cantaloupemeloni,
viikuna ja pecorino

balsamico

mozzarella
di bufala,
ja marinoitu
tomaatti

barbeque
kananrinta
ja yrtit

Jonkun (no ei tasan minun) hemmetin hyvä idea oli sitten lähteä jatkoille Tampereen keskustaan. Ja kun aikuinen ihminen ei ymmärrä, että siihen aikaan yöstä se ei ole kovin hyvä idea, eikä siinä menetä mitään, jos ei lähde, niin sehän lähtee. Taksikuski päätteli kai naamojemme perusteella, että nuo ämmät on selkeesti tangoprinssiä tai ehkä jopa kuningasta vailla, en tiedä. Mutta sellaiseen menomestaan se meidät vei. Olihan siellä sitten baarin puolikin sentään, ja jokunen tamperelainen juoppo sekä työtön viettämässä mukavaa tostai-iltaa. Ja me. Epätoivoinen ajatus. Jossain vaiheessa yötä pää hieman selvisi ja itseironia sai vallan. Melko lailla nauraen tuli lähdettyä takaisin hotellille.

PS. Olen nyt korjaillut jotain toistakymmentä kirjoitusvirhettä tästä jutusta, välillä jopa huonompaan suuntaan, joten nyt saa riittää. Jonakin toisena päivänä sitten.

12 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Höh, ruokaa tekemäänkö sinne oli mentävä.
En minäkäänole ymmärtänyt niitä hierovia porettimia -pitäisi kai vaan kellua ja leijua ja antaa mennä.
Hukuttavaa.

Aika makea jääkaappi.
Kai sinulla on vapaa viikonloppu?

Hyvä, ettet tehnyt oharia:))

Saara kirjoitti...

Joo, ite pittää kaikki aina tehä. Toivottavasti ei viikonloppuna kuitenkaan. Opiskellakin pitäisi. Onneksi on nyt tullut hoidettua tuo juomispuoli jo etukäteen, niin ei tartte enää viikonloppuna ryypätä.

Ei vaikka mä jo luulin, että Ohari tekee oharit, mutta tulihan se sieltä just niin kuin akateemiset nyt tuppaavat tulemaan. Mun oli odotellessa lähdettävä välillä pois siitä seinän vierestä seisoskelemasta, kun alkoi tulla erinäisiä katseita... ei sentään hintakyselyitä kuitenkaan. :)

Jussi kirjoitti...

Tampereella en ole koskaan ollut selvin päin, mutta kapakat tunnen. Mihin kuppilaan taksi teidät vei, eikai Seurahuoneelle?

Saara kirjoitti...

Hahhah, en ole koskaan ollut Tampereella selvin päin... tuo oli kyllä hyvä. Siinpä seuraava iskulause ensi kesän turistikautta ajtellen :)

Joku Komeetta se oli.

Ohari kirjoitti...

Vaikka ehkä joskus jätänkin tulematta, ohareita en koskaan tee. Eiku. Kuitenkin. Vähänks oli kiva nähdä!

Wilhelmiina kirjoitti...

Jahah. Että tanssahtelemassa oltu. :D Vissiin täällä? Tampereen uusin tyylitön lisäys Seurahuoneen ja Tanssitalon jäljillä. Kuinka paljon täällä muka voi olla tangoravintoloiden kanta-asiakkaita? Mä en tunne yhtään. No yks työkaveri oli kerran. Siitäkin työpaikasta on jo vuosia.

Mää ny vasta huomasin ton sun aikataulus viime kommenttilootassa. Äh. Ilmeisesti täällä meikäläiselläkin ollut aika kiirettä kun ei muista tän vertaa tarkistaa. Mää olin ihavvarma että et kumminkaan ehdi. Tai että laitat meiliä. Tai jotain. Äh.

No, Ohari on kumminkin kiva, sen tiedän. Ohari kannattaa tavata aina. :)

Ens kerralla sitten? Ei tartte meinaan tanssia tangoo. Voidaan mennä kahveelle tai siiderille, kumminkin johonkin muualle kuin taksikuskin neuvomaan paikkaan. ;) Mietitään tarkemmin sitten.

Niin, tämmöistä tää sun suasitun seurapiirihenkilön elämä ny o: päiväkahveekutsuja satelee kuin ilta-seiskan ilmoitusosastolle. Paitsi tää ei maksa. Tai ehkä ny just sen junalipun tänne päin. Mä tarjoon vaikka ne kahveet. ;)

Mutta laita sähköpostia kun reissu suuntautuu taas tänne suunnalle. Jos mulla on taas jäänyt pää johonkin. Ne mä kuitenkin luen, vaikka sitten ilman päätä. :)

Saara kirjoitti...

Ohari, se oli ihana tapaaminen.

Wilhelmiina, siis joo, olisinhan mää, mutku en uskaltanut ottaa riskejä, kun se aikataulu mättää aina, enkä päässyt nettiinkään pariin päivään.

Seuraavasta Tampereen reissusta oo kyl mitään tietoa. Mutta mistä näistä tietää.

Se on muuten kumma homma tuo, että tässä iässä pitäisi olla kiinnostunut humpasta. Ehkä se taksikuksi olisi itse halunnut humpalle niiden toisten humppaveikkojen tykö. Näytti nääs riittävän sillä puolella porukkaa.


Nih, mulle tuli näistä tapaamiskutsuista kyllä aika sädehtivä olo :) Että joo, het silleen sitten, kun seuraavan kerran tulen, niin sähkäriä tulee.


Nyt kyllä nukuttaa jo. Öitä.

setäs kirjoitti...

Oli se onni ettet nonokineissä siellä rutkutusammeessa esiintyny. Ja se froteekävely kyllä vaatis jonkin Mallimamman henkarikurssin, ei sinne pitäs kylmiltään töpötellä. Se rutkutusammeen patentti on muuten Petralla, siis hernekeitto + menopaussi.

Saara kirjoitti...

Eipä se nonkini kaukana ollut. On sen verran virttynyt meikäläisen perusuimapuku, että alkaa jo olkaimet lerpattaa, varsinkin kun vettä tulee hirveällä paineella niskaan. Sekin oli muuten yksi ongelma. Olepa siinä sitten rentona, kun saa vahtia, ettei vesisuihku riisu koko akkaa alasti.

Saara kirjoitti...

plus o

minh kirjoitti...

Molen kade! Just haaveilin tampereen tyttöjen tapaamisesta tuossa pari päivää sitten , on ne vaan niin mahtavia akkoja!

Mulla olis kyllä menny naama väärinpäin, jos olis itse pitänyt ruuat laittaa ja vielä tommosta jokapäivästä perusmättöä, hyh! O_o
-minh-

Saara kirjoitti...

Älä muuta sano. Iiihan perusmättöä justiinsa.

Mutta Ohari oli kyl ihana. Tunnistinkin sen heti, itse asiassa jo takaapäin. Ihan oli näköinen.