sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Matalamielisyyskäyrän jyrkkä kohoaminen


















Tässä näette tämän päivän tunnekäyräni. Musta kuvaa mahdollisimman matalamielistä olotilaa, jota rahvas myös vitutukseksi kutsuu. Turkoosi käyrä kuvaa tyhmyystasoani.

Eli aloitetaanpa aamusta. Tytär herätti ja väitti, että on kiire jo viemään häntä nuorisoteatterin harjoituksiin. Kello oli muka yhdeksän. Säntäsin vessaan, harjasin hampaat ja suin kuontaloni pystyasennosta vaakatasoon. Avasin tekstiteeveen. Kello ei ollut yhdeksää. Kello oli kahdeksan. Koskaan aikaisemmin en ole näin täydellisesti pystynyt unohtamaan kellojen siirtämistä talviaikaan, enkä sen puoleen kesäaikaankaan. Miten paljon tyhmemmäksi minä vielä voin tulla?

Sain tyhmyystason laskemaan vähitellen, luin lehden ja sain taas voimia. Silti tunsin koko ajan jäytävää matalamielisyyttä pystymättä kohdistamaan sitä varsinaisesti mihinkään yksittäiseen asiaan. Turhautuneisuutta, kaipuuta, pettymystä ja kateutta kai. Kaivoin sitten varastosta talvivaatteita esiin ja kävin ulkona. Pureva viima tunki sisuksiin. En tuntenut olevani lehdetön puu, vaan puun hylkäämä lehti.

Puoli kahdeltatoista sain arvosanan edellisestä kurssitehtävästä, joka mielestäni oli onnistunut kaikilta osin erinomaisesti. Opettajan mielestä olin ollut keskinkertainen. Järkytyin. Kahdeltatoista opettaja laittoi yhteispalautteen kaikille kurssilaisille ja selitti arvostelukriteerinsä. Tunsin tulleeni epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi ja ajattelin jo lopettaa koko opiskelun. Ajattelen vieläkin. Motiivi on heikko. Tyhmyystaso korkea.

Samaan aikaan huomasin, että olin ollut kotona yksin monta tuntia tietämättäni. Olin kyllä huomannut, että auto hävisi pihasta, mutta koska minua ei yleensäkään hyvästellä, en kiinnittänyt siihen niin valtavasti huomiota. Luulin, että vain osa porukasta on poissa. Mutta ne olivatkin kaikki. Ei kai se mitään olisi muuttanut, jos olisin tiennyt. Yksin sinä täällä olet, ihminen, muutenkin.

Kaikesta jäytämisestä ja matalamielisyydestäni huolimatta ryhdyin ponnekkaasti tekemään kurssitöitä. Sain yhden virkkeen valmiiksi. Aikaa meni pari tuntia. Aloin kirjoittaa postaustakin viitisen kertaa. Luulin että se piristäisi. Lopulta päädyin haahuilemaan blogosfäärissä ja odottamaan kommentteja tänne matalamielisyyden tason yhä kohotessa... ja lopulta käämien kärähtäessä tähän saatanan bloggeriin! Se todellakin väittää nykyisin joka kerta, että jossakin postauksistani on virheitä. Minun pitäisi siis poistaa postaus kerrallaan jokin, että saisin uutta tulemaan tilalle. Nyt ei ole itku enää kaukana.

30 kommenttia:

Rauno Rasanen kirjoitti...

Hitto - mullakin on jotain samantapaista häikkää bloggerissa!

Saara kirjoitti...

No mutta sehän on lohduttava tieto. Kiitos, Rauno.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Elä keskeytä opiskeluja.
Pääasia että on suoritettu mitä suorittaa pitää. Sitten se taas, kuinka "hyvää" tai "huonoa" se jonkun opettajan mielestä on - sotamies Rahikainen, Tuntematon sotilas, sanoo asiasta kuultuna seuraavaa: "Sen päälle nostaa koira jalan."

Saara kirjoitti...

Nooo, ööö, emmä sitten. Olisi vaan joskus, edes jossakin, edes yhdessä tai missä vain asiassa, mukava olla muutakin kuin keskinkertainen.

Jussi kirjoitti...

Tänään oli poikkeuksellista kellon siirtäminen. Muuten joka sunnuntai käyräni on paljon alempana kuin sinulla. Luulen oman matalamielisyyteni periytyvän nuoruusvuosilta, jolloin sunnuntai oli järjestään krapula- ja morkkispäivä.

Saara kirjoitti...

Minulle tämä sunnuntai on jotenkin poikkeuksellisen vaikea. Lieneekö sitten sitä perua, ettei tullut ryypättyä lainkaan :)

Louhi kirjoitti...

Kellojen siirtäminen on maailman typerintä ja turhinta. Minäkin vaihdoin vasta iltapäivällä, kun tympäisi niin kauheasti.

Hei, etkä sitten lopeta opiskelua heti yhteen pettymykseen. Jos olet saanut keskitasoisen arvosanan, voit olla itsestäsi ylpeä. Onhan kyseessä opiskelu pitän tauon jälkeen. Kun saat opiskelurutiinia, saat parempia arvosanojakin, jos nimittäin tähtäät kaikkein korkeimmalle : )

(Minulle on riittänyt yleensä hyvät tiedot, erinomaisesta arvosanasta olen ollut aina iloisen yllättynyt.)

Näköjään Bloggeri panostaa beta-versioon tämän ikivanhan kustannuksella. Vaihtaminen betaan käy kädenkäänteessä. Valokuvatkin pysyvät tallessa, muista kuvista en mene takuuseen. ; )

Anonyymi kirjoitti...

Hej Saara! Opiskelin pari vuotta sitten viestintää avoimessa ja olin repiä pelihousuni, kun monilla opettajilla (varsinkin eräällä kiharapehkolla) oli älyttömän tiukat arvostelukriteerit. Lisäksi samainen pehko muistutti opiskelijoita siitä, että tenteistä on ihan mahdollista päästä läpi (!). Ihme fasisteja!

Onko siellä muuten yhä luettavana Åbergin joku organisaatioviestintäopus? Näen siitä yhä painajaisia.

Saara kirjoitti...

Oi, Louhi. Onko sinulla tietoa siitä beta-bloggerista? Kerro, kerro.

En mä sitä niin, että pitäisi tähdätä korkealle, mutku siinä yleisessä arvioinnissa sanottiin sillä tavalla, mikä ei minun mielestäni pitänyt paikkaansa arvosanani kohdalla. Se oli sellainen monimuototehtävä ja mulle jäi tunne, ettei se huomannut ihan kaikkea.

Hej på dig, Siren. Ahaa, niin, mahdollistahan se aina on :)

Juu, Åbergin olen kahlannut nyt läpikotaisin. Viikko siihen meni ja olihan se jooh, puuh.

hanhensulka kirjoitti...

Saara, kun sun vuoros tulee vaihtaa betaan, niin sitten tulee ilmoitus omille sivuillesi. Paitsi jos haluat vaihtaa jo nyt. Siinä tapauksessa täytyy vaihtaa blogin osoitetta ja kaikki suhun viittaajat vihaa sua ylimääräisen työn takia koko lopun blogielämäänsä. Joten odota vuoroas, se on joku sininen huomautus, kyllä pitäisi näkyä.

Minä jo sain luvan yhden "salaisen" blogini vaihtaa ja se kävi käden käänteessä ja täysin automaattisesti.

Ainoa juttu on, että sulla täytyy ensin olla googlen gmailin osoite. Jos sinulla ei vielä ole, etkä saa keltään kutsua, niin minä voin kutusa jäseneksi, jos lupaat olla vaihtamatta tukkasi väriä siitä ihanan punaisesta;)

Saara kirjoitti...

Moi, Hanhis! Nyt mua alkoi pelottaa, jos mä en olekaan tajunnut, kun sitä on kysytty. Googletili mulla kyllä on, mutta gmailia ei. Voisitsä? Pliis?

Silja Orvokki kirjoitti...

Käy ihmeessä Saara kysymässä miten sinun arvosanasi muodostui. Jokaisella opettajalla on jonkinlaiset perusteet arvosanalle ja jokaisella opiskelijalla on oikeus tietää ne. Yleensäkin yliopisto-opettajat valittavat sitä, että opiskelijat eivät halua kuulla arviointipalautetta, joten kysy. Siitä sitten taas voi oppia lisää, eli sitä mitä hyvä suoritus pitää sisällään.

Saara kirjoitti...

Moro, Silja Orvokki, joo, no olin mä siitä jo kysymyksen laittanutkin menemään, mutta ei se ope viitti vastata. Mä kinusin niitä arviointiperuteluja jo viimeksi ja nyt hävettää olla aina vinkumassa. Mutta ku mä nyt en ole mikään akateeminen, joka olisi tottunut näihin tsydeemeihin. Ja sitä paitsi musta tuntuu, ettei se ope oikein tykkää mun tyylistäni. Se kun on vähän jokotai ollut aina mun kohdallani.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Esseitten tekemisellä ei pisteitä saa, ellei täytä tekstiin liittyvien muotokriteerien vaatimuksia.

Olen itse testannut tämän karvaasti.
Vetäisin kerran avoimessa yliopistossa Hesan vaatimuksilla, kirjatenttien muodossa, eräästä historian approsta - 20ov (4 kertaa 5ov:n paketteja), jossa oli noin 7500 sivua luettavaa (tosin melkein kaikki suomenkieltä) täydet pinnat käymättä kertaakaan luennoilla.
(Mulla oli tosin paljon aikaa lukea.)

Sain tällaiseen suorittamistapaan hieman "narisevan" luvan eräältä naisdosentilta, joka kai luuli, etten selviä urakasta ilman luentoja.
Kyse ei nimittäin ollut etäopiskeluun räätälöidystä vaan yliopiston virallisesta kurssista.

(Päätin kuitenkin jälkeenpäin, etten lue ainoaankaan tenttiin enää niin perusteellisesti. Hyvät tiedot riittää.)

Sitten tein erään toisen historian appron erääseen toiseen yliopistoon esseinä.
Vaatimustaso oli puolet helpompi kuin Helsingissä.

Tuli juuri ja juuri hyvät tiedot. Sama päti jälleen erään toisen yliopiston psykologian approon, jonka tentaattorit jopa vaativat joihinkin esseihin korjauksia/täydennyksiä, ennenkuin ne menisivät läpi.

Käsittämätöntä niuhoilua, enkä minä ollut ainut, joka tätä asiaa valitti.
Eräs nainen, joka veteli filosofian kirja-sekä luentotenteistä täysiä pinnoja ei meinannut saada kyseistä psykologian essee-approa lainkaan läpi!

Pitää kai ensin suorittaa "opintoesseitten kirjoittamisen laudatur", ennenkuin on valmis vääntämään "sopusuhtaista" tekstiä juuri humanistisen puolen nirppanokille.

*
Kerää siis vain olennainen, rakenna ja otsikoi essee huolellisesti. Pysy otsikon määräämässä asiassa.
Otsikon valinta on ratkaiseva asia. Ei liian laaja, ei liian rajattu.
Kirjoita kuin tekisit esseetyyppistä ainetta, jossa on alku-, keskikohta ja loppu.
(Tämänhän me opimme jo lukiossa..vai?)

On jopa parempi, että essee on "kauniin" näköinen kuin, että se on täynnä faktaa (jos nyt hieman kärjistän).

Nirppanokka-arvioijat tykkäävät sellaisesta. Päälle kaunis, helppo lukea.

*
Jos tehtävät on annettu valmiiksi, niin homma hiukan helpottuu, mutta itse tekstin muotokriteerit pysyvät aina samana.
Ehkä viestinnässä korostetaan tätä asiaa vielä vahvemmin(?)

Rauno Rasanen kirjoitti...

Tietysti kannattaa tiedustella arvosanan perusteita, mutta jos tentaattori on omanlaatuisensa niuho, niin ei se anna hyviä pinnoja, jos tyylisi ja tapasi ilmaista asioita ei sitä miellytä.

Ei riitä, että lataat kirjan perusfaktat näkyviin.
Sun on tarjoiltava ne tentaattorille "sopivassa" muodossa, ja tämä merkitsee tietysti, että et voi välttämättä itse vaikuttaa arvostelijan "makutottumuksiin".

Joten se siitä akateemisesta objektiivisuudesta...

Saara kirjoitti...

Oho, olipa paketti. Kiitos, Rauno. Luonnollisestikin tutustuin kaikkiin mahdollisiin ohjeisiin heti alkuunsa niin muodon, tyylin kuin sisällönkin suhteen. Kyse on lähinnä siitä, että kun opettaja sanoi, millä kriteereillä se on arvostelunsa antanut, se ei mielestäni pätenyt tehtäväni kohdalla. Tätä on vähän vaikea selittää menemättä yksityiskohtiin, mutta siitä sai jotenkin sen käsityksen kuin olisin jättänyt jotakin tekemättä ja niinhän ei siis ollut. En taida oikein luottaa tuohon touhuun, jos suoraan sanotaan.

Akateemisesta objektiivisuudesta olen ollut tuota mieltä aina.

Silja Orvokki kirjoitti...

Tuohon tiukkuuten haluaisin tuoda mukaan sen puolen, että avoimen yliopiston opetus pitää täyttää yliopiston laitoksilla annettavan opetuksen tason, myös arvioinnissa. Avoimesta yliopistosta on väylä (vaikkakin kapea) suoraan yliopistolle ja siinä vaiheessa opiskelijan arvosanat pitää olla vertailukelpoisia yliopistossa annettujen arvosanojen kanssa.

En tunne avoimen käytäntöjä, mutta yliopiston puolella vastauksen saa ainakin opettajan vastaanotoilla. Yliopistolla esim. sähköpostiin vastaamisesta ei ole asetettu mitään yleisiä käytäntöjä. Ja yleensäkin opettajan on helpompi selittää asioita puhumalla, kuin kirjoittamalla ne sähköpostiin. Eli nyt vain sataanotolle!

Saara kirjoitti...

Oi ei. En mää sinne saata mennä. Herrasiunaa. Siellä on niitä kauniita, itsevarmoja naisia ja parrakkaita miehiä! Elä Silja Orvokki pelottele mua tolla tavalla.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Avoimen yliopiston kurssien pitäisi olla täysin vertailukelpoisia laitosyliopiston kurssivaatimuksiin nähden.
Näin on ainakin Hesan yo:n omien kurssien kohdalla, mutta ei välttämättä eri yliopistojen välillä.

Korvaavuudet eri yliopistoissa suoritetuista kursseista ovat viime kädessä yliopistojen (professorien) välisiä arvovaltakysymyksiä.

Itse suoritin suurimman osan avoimen kursseista Hesan vaatimuksilla ennenkuin hain sinne opiskelijaksi.

Hesan avoimen ja itse laitosyliopiston vaatimukset ovat siis aivan samat, mutta yksityisten järjestäjien kurssisisällöt saattavat vaihdella, vaikka luennoijat olisivatkin Hesasta.

Silloin on myös syytä olla tarkkana, natsaavatko sisällöt ja kurssit sen yliopiston vaatimuksiin, johon mahdollisesti on hakemasa.

Filosofian suhteen mulla kävi säkä, koska siitä oli kesäisin (Mikkeli, Lahti, Lappeenranta (Tekninen korkeakoulu eli sama paikka, jossa Kemppinen on nyt proffana) luennoimassa Hesan parhaimmat dosentit ja professorit.

Ne saa nimittäin esimerkiksi avoimen yliopiston irtokursseista niin hyvin liksaa, että kesä- ja viikolopputyöt kannattaa.

Totuus avoimen ja laitosyliopistojen vertailuasiassa on kuitenkin se, että Helsingin yliopiston vaatimukset ovat koko Suomen rankimmat, ja jos esim. luet psykologiaa ja yrität saada muiden yliopistojen kursseista korvaavuuksia Helsingistä, niin tulet yllättymään.

1997 Kuopion avoimen yliopiston 15ov:n kurssista luvattiin Hesassa enintään 10ov:oa.

Tämä tieto hämmästytti suuresti Kuopion yliopiston psykologian opettajia Kotkan ja Kouvolan avoimen opintopisteissä, mutta syy on varsin selvä: Kuopion ja Helsingin psykologian opetus painottivat - ainakin silloin - eri koulukuntamallia.

Kyse oli/on siis yhtä paljon "poliittinen" kuin tiedollinen.

Turun avoimen kulttuurihistorian perusopinnoilla ei myöskään saa täyttä korvaavuutta Hesassa. Ei humanistisessa eikä valtiotieteellisessä tiedekunnassa, joissa opetetaan molemmissa "omanlaatuistaan" historiaa.

(Mikäli appro sen sijaan on ainoastaan yksittäinen lisuke opinnoissa, se hyväksytään sellaisenaan.)

Alustavasti ehdin nämä korvaavuusasiat jo tarkistaakin jokunen vuosi sitten, ja näin asian ymmärsin.

Ei oikein viitsisi ruveta ruinaamaankaan, mutta tiedän, että eräät sitä konstia käyttää ja pääseekin "edullisempaan" kompromissiin kuin, mitä opiskeltavan aineen laitoksen johtaja oli alunperin luvannut.

Itse asiassa olin tähän asiaan liittyen tehnyt tietämättömyyttäni erään opiskeluteknisen virheen pääsivuaineeni historian opinnoissa, joten en pystynyt hyödyntämään jo tehtyjä 55:tä opintoviikkoa siinä määrin kuin alunperin olin ajatellut.

Hiukan vitutti selkokielellä sanottuna...

*
Opiskelijan eräs pääsääntö tutkintoon pyrittäessä on, että opiskelutekniset asiat tulee ensin tehdä 100%:n selviksi.
Vasta sen jälkeen voi pohtia, kuinka nopeasti tai hitaasti aikoo opintonsa suorittaa.

Saara kirjoitti...

No mutta tämähän oli tavallaan lohduttava tieto, Rauno :)

Saara kirjoitti...

No se kuulkaa selvisi nyt. Olin jättänyt yksityiskohtaiset viitteet pois ja käytin vain lähdeluetteloa sekä tekstin yhteydessä mainintoja kuka on sanonut, eikä se nyt tässä tapauksessa käynyt. Ja toisekseen Åbergia lukematon ei kuulemma olisi ymmärtänyt esseetäni. Heheh. Mä alan oppia tän akateemisen jargonin nyt kuitenkin. Hahhaaa... tää on kyllä ironista jos mikä.

Louhi kirjoitti...

No, seuraavalla kerralla sinulla on viittaustekniikka hallussa. : )

Hanhensulka jo kertoikin sinulle jotakin beta-versiosta. Minä en ole ilmoittanut bloggeriin gmail-osoitetta, joten ilmoitusta en saanut. Minun vain teki mieli kokeilla, miten homma sujuu, ja sujuihan se bloggerin antamin ohjein. Sain beta-version toimimaan ja samalla tuli perustettua yksi blogi lisää. : D

Jotkut ovat pelotelleet, että beta pilaa kuvat, mutta minulla on vain valokuvia, ja ne pysyivät näkyvissä. Ainut havaitsemani ikävä seikka on se, että linkkilistan ääkköset ovat kärsivät muutoksesta, enkä saa sitä korjattua tavanomaisella tavalla.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Saara

Tein kokonaisen päreen vastauskommentistani tuohon lähdeviiteasiaan, joten käy kurkkimassa blogiani.

Saara kirjoitti...

Kiitos, Louhi. Yritän tässä nyt kärsivällisesti odotella vielä, nimittäin mulla on tunne, että sitä betajuttua on saatettu kertaallen kysyä silloin, kun tuon googletilin avasin. Silloin en vain yhtään tiennyt mistä on kyse. Saa nähdä kysyvätkö uudestaan. Epäilen. Aikaa ei oikein olisi alkaa tehdä sitä itse taas kantapään kautta kaikkinensa.

Rauno, luin ansiokkaan päreesi. Mutta tämäkään ei ole niin yksinkertaista.Edellisessä tehtävässä oli viitteet, mutta niitä ei olisi opettajan mukaan (jälkikäteen)tarvinnut olla (ehkä se jopa laski numeroa...hehe). Siitä oikein erikseen mainittiin, että oli hyvä jos oli kirjoitettu NN:n mukaan.

Tässä tehtävässä ei minun mielestäni tarvinnut myöskään olla, mutta nyt sitten tarvitsikin. Tämä tehtävä oli tehty pelkästään yhden kirjan perusteella, kun taas edellinen jossa viitteitä ei tarvittu, sisälsi neljä kirjaa! Loogista, eikö totta.


Ensi kerralla taas laitan viitteet, mutta olen varma, että vitosen saavat ne, jotka ovat jouhevasti sijoittaneet lähteet tekstiin, eivätkä viitteitä käytä, niin kuin ensimmäisen tehtävänä kohdalla.

Tentissä ei sitten kuitenkaan tarvitse olla viitteitä.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Olen tehnyt päreeseeni vielä viimeisimmät muutokset klo:06.20. Oikein vituttaa joskus tää pilkunviilausperfektionismi!

Sun täytyy vaan ihan uunona kysyä, millon niitä lähdeviitteitä tarvitaan ja milloin ei, jotta osaisit tehdä esseen oikein.

Ei siis kannata pitää lian matalaa profiilia, kun kerran opettajan toimenkuvaan kuuluu neuvoa juuri sellaisissa asioissa.

Älä hermostu, "ole tyhymä", mutta kysy rohkeasti ja asiallisesti.

Tentissä ei tarvita kuin hyvää muistia ja kykyä organisoida päässään tenttikirjan/-jojen sisältö, eli erotella olennaiset asiat hieman epäolennaisimmista.

Tenttivastaus on eräänlainen pienoisessee, ja siihen pätee samat muotokriteerit kuin esseehen yleensä.

Mutta miten hitossa ehtii luonnostella vastausta, kun aikaa on rajallinen määrä.
Kyllä ensin pitää vain miettiä, mitkä seikat tulevat päällimmäisinä mieleen kysymykseen vastattaessa, ja sen jälkeen ryhdyttävä liipasemaan tekstiä paperille.

En suosittele kuulakärkikynää, koska silloin ei voi enää tehdä muutoksia vastaukseen, josta saattaa löytyä mokia tai joka tarvitsee tarkennuksia ja/tai lisäyksiä.

Huom! Tenttivastaus ei saa olla pelkkä ranskalaisilla viivoilla varustettu luettelo - ellei nyt nimenomaan jotain luetteloa kysytä, mikä on perin harvinaista humanististen ja yhteiskuntatieteellisten aineitten kyseessä ollen.

Veijo-Kalevi "Veke" kirjoitti...

Tuntuu siis olevan perseestä (1) koko saatanan (2) touhu.


---------------------

(1) Herneento, Kaj-August – Mättösuo, Siegfried: Jokapojan Kodin Lääkärikirjan Kuvaliite. Siegheil Verlag Bergen-Belsen 1938. ss. 34-35.

(2) Jumala (toim.): Ihmisen ääni ja vähän Eevankin, esipuhe Hannu Tarmio. WSOY Porvoo 1966. s. 16.

Louhi kirjoitti...

Saara, on olemassa erilaisia viittaustekniikoita. Jotkut suosivat tekstin sisäistä lähteisiin viittausta, jotkut taas erillistä viiteluetteloa. On ihan makuasia, kumpaa käyttää, kun pitää antaa tarkat tiedot.

Sitten tosiaankin on sitä tyylin viilaamista, jota kannattaa harjoitella. Esimerkiksi voi referoida viitatun kohdan sen sijaan, että rupeaa kopioimaan sitä sanasta sanaan. Sitten pitää vain muistaa johdantolauseet tyyliin "Hemanuksen mukaan (1977) tämä on tätä mutta Wiio (1978) on taas jotakin muuta mieltä."

Sillä tavalla tekstistä tulee sujuvampaa.

Louhi kirjoitti...

No niin, minä sitten innostuin neuvomaan sinua enemmänkin. Netistä löytyy mukavia esseenkirjoitusohjeita.

Esim:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Essee
http://www.oph.fi/etalukio/aidinkieli/hyva_essee.html
http://www.yle.fi/opinportti/ylenavoin/mitenopiskelen/essee.shtml
http://www.uta.fi/laitokset/hoito/wwwoppimateriaali/luku4a.html
http://www.uta.fi/laitokset/historia/opiskelijaopas/essee.html
http://vanha.soc.utu.fi/polhist/ohjaus_ohjeet/essee-ohjeet.htm
Ja lisää löytyy, jos tarvitset. Hakusanaksi riittää essee.


Voisit tarkistaa, onko sinun laitoksellasi opinnäyteohjeita saatavilla. Niissä yleensä kerrotaan myös niistä esseen muotoseikoista, joita teidän laitoksellanne käytetään.

Saara kirjoitti...

ARVATKAA MITÄ? Nyt se nosti sitä arvosanaa sitten! Siltä oli tosiaankin jäänyt minun perusteelliset kommentointini huomaamatta (niin kuin pelkäsinkin), koska olin ollut niin AKTIIVINEN kommentoidessani muiden analyyseja! Liikaa ei siis paranisi mennä höpöttämään.

Juu, kiitos kovasti, Louhi ja Rauno! Mutta kuten tuolla aiemmin sanoin, olen toki ottanut selvää asioista. En minä ihan idiootti ole :). Tiedän kyllä miten viitataan ja miten essee kirjoitetaan, mutta kertaus se on opintojen äiti. Hitsi, kun olisikin iakaa kerrata. Mutta, voi jessus sentään sitä opea. Kun se ei osaa itsekään päättää, mitä se milloinkin suosii. Riippuu kai esseestä, hehe. Tärkeintä kai olisi, että olisin itse johdonmukainen, mutta vaikeaahan se näillä näkymin on.

Ai niin Rauno. Nythän on niin, että meillä on 3 tuntia aikaa tenttiä. Kaksi kirjaa per tentti, saa toki tenttiä neljäkin kirjaa! Eli juttuhan on niin, että ne vastaukset olisi oltava liki valmiita. Eipä auta enää pelkkä jäsentely ei.

Ja tuo Veke, voi että, miten hieno esimerkki! Esimerkin kautta asiat jäävät parhaiten mieleen!

condos in hyde park kirjoitti...

i would like to read on new posts. how can i set up the rss again? thanks so much!