...minä muita lue kuin Hasselia, saatana

Millaistahan elämä olisi, jos kirjallisuuden portinvartijat, kauppiaat ja kustantajat eivät olisi määräämässä, mitä kenenkin tulisi lukea?

Yleisesti ottaen asiakkaan pitää saada sitä yhtä ja samaa kirjaa, jonka kaveri on kerran kännissä kehunut tai josta joku muu mullinaama on lehdessä kauniisti kirjoittanut. Yleensähän on myös niin, että toiset kirjailijat paistattelevat julkisuuden päivänvalossa, kelliskelevät oikein niin että napa paukkuu, ja heidän kirjansa myös myyvät. Tällaisia kirjoja ei sen kummemmin tarvitse edes esille laittaa, niitähän tullaan ihan kysymään. Ovelta jo huudetaan, että onko teillä sitä juoppohullua. Mutta suurin osa kirjailijoista sillä aikaa repii perseensä, kuten olemme saaneet Hesarista viime päivinä lukea.

No usein ongelma on se, että vaikka olisi kuinka hyvä kirja ja asiakas suorastaan kompastuisi siihen, niin ei se sitä ota, ei millään, jos ei ole siitä nähnyt mitään informaatiota etukäteen. Ei se osta niitä köngäksiä, sammalkorpia, alasalmia... kun ei ne ole ikinä niistä kuullutkaan. Joskus tekisi mieli... ihan nätisti vain tunkea jonkun kurkkuun kirja... no ei nyt sentään... Vaikka kirjoja ostava porukka on laaja, niillä ei ole kirjoista paljoakaan tietoa. Se on se yksi aina; Perkele, minä muita lue kuin Hasselia, saatana... tai Tsihihi, näissä Cooksoneissa on aina niin ihania kaikkia... Ja niihin tuttuihin sitten jäädään. Joku jäärä todellakin kerran sanoi, ettei se muuta lue kuin Hasselin kirjoja ja se siitä.

Voisi tietty olettaa, että kirjakaupoissa tai kirjastoissa tai missä tahansa olisi aikaa esitellä jokaiselle asiakkaalle tai ihmiselle kiinnostavia kirjoja, ensin pitäisi toki selvittää mistä asiakas voisi olla kiinnostunut - juu, sellainen kehityskeskustelu jokaiselle joka tulee ovesta sisään, että mites viime vuosi meni ja mitä tuli luettua, ja onko ajateltu uusia haasteita ja miten me voisimme niitä edistää... - mutta siis tiesithän, että kotimaisten kirjojen tietokannassa on yli 70 000 eri kirjaa (siis mitä mä olenkaan sanonut siitä kirjojen määrästä...) ja vain murto-osa niistä pääsee esille ja lehtien sivuille. Niin tulipahan vain mieleen, että mitäs jos mikään kirja ei pääsisikään? Lopetettaisiin kaikkinainen kilpailu ja kanonisoiminen. Melko reilua, vai mitä? Joka jumalan jannu joutuisi ihan itse miettimään mitähän sitä seuraavaksi lukisi... Mutta mistä se silloin tietäisi mitä se miettisi? Hmm...

Eli otetaanpa alusta.
Ja vaihe yksi: mullinaama kirjoittaa kirjasta jotakin, milloin mitenkin (mullinaamalla ei ole mitään loogista kaavaa); joskus hinkkaa juhlakuntoon, joskus taas antaa luunappia niin että raikaa.

Vaihe kaksi: sen jälkeen ihmiset eivät ensimmäiseksi ostakaan sitä kirjaa, vaan alkavat samaan syssyyn arvottaa mullinaaman mieltymyksen mukaan kanssasisartaan tahi -veljeään, että onko se nyt lukenut sitä kirjaa vai eikö se ole. Ja jos ei ole, niin hyi hitto. Itseäänkin alkaa samaan hengenvetoon hävettää, kun ei ole tullut lukeneeksi. Vau. Tämä touhu tekee minuun aina yhtä suuren vaikutuksen. Minuahan se ei tosin haittaa. Pystyn ihan sujuvasti häpeämään ihan mitä vain haluat, mutta vastaavaa merkitystä sillä ei ole. Monille näyttää kuitenkin olevan. Miten hemmetti soikoon joidenkin kirjojen lukemisella voisi lunastaa jonkin älymystöpaikan tässä höperöiden maassa?

Vaihe kolme: Mietitäänpä nyt, onko niitä aivoja siellä kuoren sisällä vaiko eikö ole. Jos kerran tekee mieli jotakin lukea, niin kuin voisi kuvitella siitä kanonisoitujen kirjojen määrästä että mieli on tehnyt, niin onko milloinkaan mahdollista päättää sen lisäksi jotakin itse? Ihan voisi vapaasti valikoida siellä kaupassa niitä kirjoja ja kuulkaa ottaa rohkeasti riskejä. Nehän ovat vain kirjoja!, eivät mitään piraattiviagroja tai dynamiittipatukoita. Ottaapi vain sen kirjan käteensä ja hiplaa vähän, eikö niin. Siellä kaupassa sitten huomaat, että eihän se niin kamalaa ollutkaan.

No, jotenkin vain tuntuu, että ne kirjailijat jaksavat aina valittaa sillä miten eivät elä, vaikka kirjoittavat päivät pääksytysten. Onhan se rankkaa varmaan kirjoittaa joka päivä. No siis ihan oikeata tekstiä, eikä mitään tämmöistä päläpälää. Mutta onkohan sen valittamisen lisäksi ajateltu joskus ryhtyä joihinkin muihin toimenpiteisiin.