maanantaina, lokakuuta 23, 2006

...minä muita lue kuin Hasselia, saatana

Millaistahan elämä olisi, jos kirjallisuuden portinvartijat, kauppiaat ja kustantajat eivät olisi määräämässä, mitä kenenkin tulisi lukea?

Yleisesti ottaen asiakkaan pitää saada sitä yhtä ja samaa kirjaa, jonka kaveri on kerran kännissä kehunut tai josta joku muu mullinaama on lehdessä kauniisti kirjoittanut. Yleensähän on myös niin, että toiset kirjailijat paistattelevat julkisuuden päivänvalossa, kelliskelevät oikein niin että napa paukkuu, ja heidän kirjansa myös myyvät. Tällaisia kirjoja ei sen kummemmin tarvitse edes esille laittaa, niitähän tullaan ihan kysymään. Ovelta jo huudetaan, että
onko teillä sitä juoppohullua. Mutta suurin osa kirjailijoista sillä aikaa repii perseensä, kuten olemme saaneet Hesarista viime päivinä lukea.

No usein ongelma on se, että vaikka olisi kuinka hyvä kirja ja asiakas suorastaan kompastuisi siihen, niin ei se sitä ota, ei millään, jos ei ole siitä nähnyt mitään informaatiota etukäteen. Ei se osta niitä köngäksiä, sammalkorpia, alasalmia... kun ei ne ole ikinä niistä kuullutkaan. Joskus tekisi mieli... ihan nätisti vain tunkea jonkun kurkkuun kirja... no ei nyt sentään... Vaikka kirjoja ostava porukka on laaja, niillä ei ole kirjoista paljoakaan tietoa. Se on se yksi aina;
Perkele, minä muita lue kuin Hasselia, saatana... tai Tsihihi, näissä Cooksoneissa on aina niin ihania kaikkia... Ja niihin tuttuihin sitten jäädään. Joku jäärä todellakin kerran sanoi, ettei se muuta lue kuin Hasselin kirjoja ja se siitä.

Voisi tietty olettaa, että kirjakaupoissa tai kirjastoissa tai missä tahansa olisi aikaa esitellä jokaiselle asiakkaalle tai ihmiselle kiinnostavia kirjoja, ensin pitäisi toki selvittää mistä asiakas voisi olla kiinnostunut - juu, sellainen kehityskeskustelu jokaiselle joka tulee ovesta sisään, että
mites viime vuosi meni ja mitä tuli luettua, ja onko ajateltu uusia haasteita ja miten me voisimme niitä edistää... - mutta siis tiesithän, että kotimaisten kirjojen tietokannassa on yli 70 000 eri kirjaa (siis mitä mä olenkaan sanonut siitä kirjojen määrästä...) ja vain murto-osa niistä pääsee esille ja lehtien sivuille. Niin tulipahan vain mieleen, että mitäs jos mikään kirja ei pääsisikään? Lopetettaisiin kaikkinainen kilpailu ja kanonisoiminen. Melko reilua, vai mitä? Joka jumalan jannu joutuisi ihan itse miettimään mitähän sitä seuraavaksi lukisi... Mutta mistä se silloin tietäisi mitä se miettisi? Hmm...

Eli otetaanpa alusta.
Ja vaihe yksi: mullinaama kirjoittaa kirjasta jotakin, milloin mitenkin (mullinaamalla ei ole mitään loogista kaavaa); joskus hinkkaa juhlakuntoon, joskus taas antaa luunappia niin että raikaa.

Vaihe kaksi: sen jälkeen ihmiset eivät ensimmäiseksi ostakaan sitä kirjaa, vaan alkavat samaan syssyyn arvottaa mullinaaman mieltymyksen mukaan kanssasisartaan tahi -veljeään, että onko se nyt lukenut sitä kirjaa vai eikö se ole. Ja jos ei ole, niin hyi hitto. Itseäänkin alkaa samaan hengenvetoon hävettää, kun ei ole tullut lukeneeksi. Vau. Tämä touhu tekee minuun aina yhtä suuren vaikutuksen. Minuahan se ei tosin haittaa. Pystyn ihan sujuvasti häpeämään ihan mitä vain haluat, mutta vastaavaa merkitystä sillä ei ole. Monille näyttää kuitenkin olevan. Miten hemmetti soikoon joidenkin kirjojen lukemisella voisi lunastaa jonkin älymystöpaikan tässä höperöiden maassa?

Vaihe kolme: Mietitäänpä nyt, onko niitä aivoja siellä kuoren sisällä vaiko eikö ole. Jos kerran tekee mieli jotakin lukea, niin kuin voisi kuvitella siitä kanonisoitujen kirjojen määrästä että mieli on tehnyt, niin onko milloinkaan mahdollista päättää sen lisäksi jotakin itse? Ihan voisi vapaasti valikoida siellä kaupassa niitä kirjoja ja kuulkaa ottaa rohkeasti riskejä. Nehän ovat vain kirjoja!, eivät mitään piraattiviagroja tai dynamiittipatukoita. Ottaapi vain sen kirjan käteensä ja hiplaa vähän, eikö niin. Siellä kaupassa sitten huomaat, että eihän se niin kamalaa ollutkaan.

No, jotenkin vain tuntuu, että ne kirjailijat jaksavat aina valittaa sillä miten eivät elä, vaikka kirjoittavat päivät pääksytysten. Onhan se rankkaa varmaan kirjoittaa joka päivä. No siis ihan oikeata tekstiä, eikä mitään tämmöistä päläpälää. Mutta onkohan sen valittamisen lisäksi ajateltu joskus ryhtyä joihinkin muihin toimenpiteisiin.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjallisuudelle on käynyt samoin kuin musiikille radiossa. Radiossa pyörivät soittolistat, eikä vahingossakaan kuule mitään muuta, harvinaisia helmiä.

Finlandia-palkintokin on mielestäni ns. syvältä. Se ohjaa liikaa ihmisten kirjaostoksia.

Minä en enää osta kirjoja, mutta käytän hyväksi kirjaston varausmahdollisuutta.

Sinulla on muuten unelma-ammatti, minä halusin ryhtyä joko kirjakaupan tai kirjaston tädiksi. Ei tullut kumpaakaan, mutta tulihan kirjankuluttaja.

Blogistasi olen nähnyt, millainen todellisuus on kirjakaupan tädillä ja suunnilleen sellaista se oli kälyllänikin, joka on nyt onnistuneesti eläkkeellä.

Saara kirjoitti...

Obeesia: "Radiossa pyörivät soittolistat, eikä vahingossakaan kuule mitään muuta, harvinaisia helmiä."

Niin muuten on. Ja jos helmiä soitetaankin, ne soittavat niitä samoja yhteen menoon sen puoli vuotta niin, että helmiä alkaa tulla korvistakin.

Finlandia-palkinto on todella syvältä. Yleensäkin kirjojen paremmuusjärjestykseen laittaminen on käytännössä mahdotonta.

Minunkaan ei enää pitäisi ostaa kirjoja. Mutta kirjastosta lainaaminen tulee minulle yleensä kalliimmaksi :)

Minä voisin haluta kirjastontädiksi. Vaikka ei sekään kyllä niiin unelmalta aina tunnu. Ihan kahjoksi sielläkin vissiin tulee, niin kuin Jemoryn Jennillekin on kai käynyt :)

En ole kyllä koskaan ajatellut tätä unelma-ammattina. Kylläpä laajensitkin näkökulmaa!

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Ei ei, Saara. Olet käsittänyt ihan väärin. Pitää olla jo valmiiksi kahjo, jotta hakeutuu ylipäänsä kirjastontädiksi. Se taitaa olla jopa kirjastokoulutuksen pääsyvaatimuksena. ;)

Niin että kyllä se sinulle ihan hyvin sopisi, hehee. ;) Mutta mikäpä (muu kuin ainainen kiire) estää teitiä kirjakaupassakin pitämästä niitä kirjastosta tuttuja kirjavinkkauksia? Esim. teemailtoina "Tänään ihanaa romanttista viihdettä tarjolla", kynttilänvalossa tottakai, ja seuraavaksi sitten vaikka kovaksikeitettyjä dekkareita kaikille niille jotka eivät siitä pehmo-osastosta niin välitä.

Voittehan vaikka kysäistä lähikirjastolta, haluaisivatko tulla pitämään kirjavinkkausiltaa teille. Te voisitte sitten laittaa näyttävästi esille kaikki vinkkauksen kirjat myytäväksi. Sehän hyödyttää molempia - teillä kirjamyynti lisääntyy, toivotaan ainakin, ja kirjastoja palvelee aina se mitä enemmän ihmiset ylipäänsä lukevat. He voivat sitten vaikka kyseisten kirjailijoiden vanhempia teoksia käydä lainailemassa kirjastosta. Kannattaa kysyä, jos se tuntuu mielenkiintoiselta: yleensä kirjavinkkausta tullaan mielellään pitämään kaikenlaisiin paikkoihin, jos vain kiinnostusta riittää.

Minusta kirjastojen ja kirjakauppojen yhteistyössä ylipäänsä olisi paljon mahdollisuutta nostaa kirjallisuuden ja lukemisen arvostusta ja varsinkin lisätä lukemisen suosiota - ja lisäksi nostaa voimallisesti esille juuri niitä kirjoja ja kirjailijoita joista ihmiset eivät ole juuri kuulleet. Uskoisin että molemmat voisivat hyödyttää toisiaan. Vai mitä ajattelisit?

Saara kirjoitti...

Hmm.. meidän lähikirjasto taitaa olla se kuuluisa kansalliskirjasto...hahahhaaa... no ei vaine. Kai.

Ei ollenkaan hullumpi idea kyllä. Jotenkin tulee kyllä ensimmäisenä mieleen, että noinkohan Helsingissä olisi niin altista kirjastoväkeä... miksi minua epäilyttää. Kamalat ennakkoasenteet, voih, poistukaa minusta!

Itse asiassa meillähän siis on teema-aiheita useinkin. Juuri oli jännäriviikotkin. Eihän meillä niistä kirjoista hirveästi kerrottavaa aina ole, mutta vinkkilaatikot on käytössä ja niissä jopa kirjoja, joista jotakin tiedetään. Todistusaineisto nähtävillä uusituilla nettisivuilla.

Meille uusia kirjoja (siis uusia meille, ei uusia kirjoja, vaan meille uusia... voi herranjumala, lopeta jo...) tulee joka viikko, eikä niitä kukaan ehtisi siinä tahdissa lukemaankaan (takakannet luen kyllä, hehe, sillä pääsee muuten melko pitkälle...)Kerran ajattelin ottaa yhteyttä erääseen bloggaavaan päätoimittajaan, josko olisin saanut käyttää hänen edustamansa lehden arvosteluja, kun minulla niitä täällä olisi vinopino. Mutta en sitten jaksanutkaan. En tiedä, milloin jaksan ajatella asiaa. Nythän en voi, kun ajattelen tätä asiaa.

Minun pitää siis oikein todella miettiä tätä innovatiivista ideaa. Järkyttävää.

Saara kirjoitti...

Noh, pakko testata, toimiiko tämä blogger enää ollenkaan vai onko vika tässä päässä :)

Saara kirjoitti...

Uuuh. Ounou. Täällä päässä siis.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Minulla oli myös vaikeuksia päästä takaisin kommenttilaatikkoon eilen, tuli vain tyhjä sininen sivu koko ajan.

Niin, siis mieti ihmeessä, se voisi olla tosi kiva juttu. Uskoisin että vähintäänkin sivukirjastoista löytyy väkeä, jotka tulevat pitämään kirjavinkkausta kirjakauppaan ihan yhtä mielellään kuin kouluihin ja kirjaston tapahtumiinkin. Sehän kuuluu kirjaston tehtäviin. Voithan heittää koukuksi vielä kahvit vinkkaajille ja sen, että kerrotaan mistä kirjastosta vinkataan. Useimmissa kirjastoissa löytyy kirjavinkkausta hoitava porukkakin, jota kannattaa kysyä kirjastoon soittaessa. Vähintäänkin lasten- ja nuortenkirjallisuutta varten luulisi löytyvät vinkkareita vaikka kuinka, sillä se on kirjastojen "vakiohjelmistossa". Toinen vinkkausidea voisi olla "klassikkoilta", jolloin voitaisiin vinkata ja myydä vanhojen mestareiden kirjoja. Kirjavinkkauksessahan jätetään kuulija jännityksen tilaan, että mitä sitten tapahtui, ja silloin on tärkeää että vinkattu kirja löytyy sit het.

Ja vaikkei vinkkaajia löytyisi, niin kirjastoillahan juuri on ehtymätön kirjavinkkaustieto, joten esim. juonimateriaalia ja neuvoa omaan vinkkaukseen luulisi löytyvän. Ja aina kannattaa muistaa, että alan opiskelijat suorastaan janoavat tilaisuuksia päästä harjoittelemaan käytännössä, ja he voisivat ehkä käyttää sellaista jopa opiskeluunsa hyväksi.

Niin, kun nyt tuosta kirjakaupan nettisivusta tuli puhetta, niin minähän en itse asiassa tiedä mistä kirjakaupasta puhutaan. Minulle on hämärää jopa se, missä päin pääkaupunkiseutua se on. Olis kiva jos heittäisit linkillä? Vaikka meiliin jollet nyt ihan tänne julkisesti. :) Se on se wilmiina ät hotmail.com edelleen.

Mutta juu, jos asuisin itse sielläpäin, minua ainakin kiinnostaisi tällainen yhteisen tapahtuman suunnittelu, ja kuvittelisin, että en minä nyt niin poikkeava ole muusta kirjastoväestä. ;) Toivottavasti.

Anita Konkka kirjoitti...

Mutta eihän sitä ehdi millään elää, kun pitää päivät pääskytysten kirjoittaa.

Ilman kirjakauppaa ei minua olisi olemassa. Isovanhempani tapasivat toisensa Lapuan kirjakaupassa. Sen tapaamisen seurauksena syntyi äitini.

Saara kirjoitti...

Huh, mikä vastaus, Wiltsu! Minä todella siis lupaan ajatella tätä asiaa ja kenties tehdäkin sen eteen jotakin. Ihan todella. Varmaan kevätpuolelle menee, nyt kun alkavat isänpäivähässäkät ja joulumyynti, niin eipä sinne mahdu kukaan vinkkaamaan ketään. Turpaan siellä tulee, jos tielle eksyy.

Nyt on just pää pökerryksissä tämän tenttiin valmistaumisen kanssa ja nukkumaankin pitäisi mennä. Kääk. Kello on noin paljon! Paan sulle sen nettisivun meilillä :)

Hah, Anita. Aika hauska. Ja taas tuli lisäarvoa kirjakaupalle!

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kirjanimikkeiden määrä on kyllä pökerryttävä. Pitäisiköhän oikeasti laittaa pillit pussiin? Tai paremminkin nivaskat pöytälaatikkoon, vokaalit santaan ja konsonantit naulaan?

Saara kirjoitti...

Elä, JPK, puhu joutavia. Onhan blogejakin jo hirveästi ja lisää tulee. Kai se on vaan (minunkin) ruvettava ajattelemaan sillä tavalla, että jos on yksikin lukija, niin se riittää syyksi pitää blogia tai kirjoittaa kirja.

Anonyymi kirjoitti...

Ei se määrä, vaan laatu. Lukijoissa siis. Miksei kirjoissakin. Ja blogeissa. Mutta ainakin lukijoissa eli kyllä, niin kauan kuin on yksikin lukija, kirjoittaminen ei ole turhaa.

Saara kirjoitti...

Hmm... hmm... mmm... nii.

Anonyymi kirjoitti...

Nih!

Eli niin kauan kuin minä olen täällä, sinun on pakko kirjoittaa, hahhah.

Saara kirjoitti...

Hehe, nih justiinsa. Sulla on niitä kyllä määrällisestikin ihan tautisesti.

Ja lauantaina messuille?

Anonyymi kirjoitti...

Yeah.