Paljon parjattu runoilijamme Kotro tähdittää tämän päivän Metro-lehteä kolumnillaan "Kiusaajat keskuudessamme" ihmettelemällä, miten Suomessa on käytössä kummallinen kaksoistandardi siitä kenet saa häpäistä ja ketä ei. Hän ei mainitse nimeltä niitä "kaunakolumnisteja", jotka tekevät vittuilusta kansanviihdettä, mutta olletenkin Kotro tarkoittaa Lehtolan Jyrkiä ja sitä Joonas Hytösen isää. Kotro paljastaa kirjoituksessaan, ettei hänen älykkyysosamääränsä jää 70-85 välillle, ettei hän ole keksinyt nimeään brändimielessä, ettei hänen runokirjansa ole plagiaatti ja ettei hän itse nostanut siitä syntynyttä kohua saadakseen kirjalleen ilmaista mainosta, vaikka "naljakolumnistit" toisin ovat väittäneet.
Se kaksoistandardi, josta hän kirjoittaa liittyy siihen, että suomalaisilla on omituinen tapa pyrkiä julkisesti häpäisemään ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla menestyneitä. Minäkään en ole sitä pitänyt varsinaisesti ongelmana, vaikka Lehtolan ja Hytösen juttuja en ole jaksanut enää lukeakaan, kun joskus vaan alkaa tulla happamia röyhtäisyjä niitä lukiessa. Ongelma on siinä, että me aikuiset välitämme tämän viestin kiusaamisen hauskuudesta lapsillemme ja kuitenkin yritämme samaan aikaan kitkeä pois koulukiusaamista.
"Miten luoda kouluissakaan uskottavasti sellaista ilmapiiriä, että ihmisten pilkkaaminen on ahdasta ja tuomittavaa, jos ajojahdin omaista mediakiusaamista ja ilmiöiden sijasta henkilöönmenevää itsetarkoituksellista julkista nälvintää pidetään hauskana ja hyväksyttävänä?"
Kun tätä oikein alkaa ajatella, niin miten kummassa ihmisille tosiaankin maksetaan palkkaa siitä, että he haukkuvat muita ihmisiä työkseen. Palkkaa maksetaan, koska se kannattaa. Ollan me kyllä perseestä, ei voi muuta sanoa. "Julkista kiusaamista sen sijaan pidetään tervetulleena kulttuurissa, jossa pienikin menestys voi olla rikos ja kateuden matematiikka tilastoi toisen saavutukset omiksi tappioiksi."
How to Survive November 2024 – 22
5 tuntia sitten
Tekstit
35 kommenttia:
Heh heh, tää oli hyvä: Joonas Hytösen isä ;-) Se nahkahousu jollon body. Se oli alunperin Hesarin kulttuurissa. Hei, ei pidä unohtaa Lokaa, sen minkkistä vessanpyttyä, vai mikä perkele se oli. Sitä minä olen ihmetelly et miten ne kestää katsoa peiliin enää, mut kai siihen paskaan turtuu. Pitäsköhän munkin, munkin kyllä pitäs, mut ei kai mun, siis vähentää tota vitun käyttöä, ohoh. Mut eihän sitä ny voi ilman välimerkkejä puhua vittu ja pisteitä perkele
eki
Kyllä siinä tosiaan pitää olla ihmisenä jotenkin turtunut. Ainakin toivonsa menettänyt.
Oliko Hytönen tosiaan Hesarin kulttuurissa? Tätä minä en muista ollenkaan.
Vitun käytölle ei ole ainakaan täällä mitään rajoituksia. Hah.
Samalla tavalla turha on valistaa viinan kauhistuksesta kun kaikki radio ja televisiokanavat suoltavat jatkuvasti sitä viestiä, että kaljottelu on hauskaa. niin kuin tietysti onkin.
Kirsti
Oli se, 100 % varma olen, kun tota, no joo, en ilkee kertoo. - Kiitän, siis, hah, että täällä ei vitun käytölle ole rajaa, eh. Se Blogisanomien mulkku , hah, on pistäny ny sutkin (sä olet kyllä aika sutki) sinne lehteensä. Jostakin Punnasta ne puhuu, no, entäs Hamsun sitte, ei edes nimeä mainita. Tää Blogisisko on kova kyseleen kaiken perään, mitä vitun väliä sillon jos on joskus erehtyny. Kakki joskus. Ne oli jo vanhoja miehiä ja sellaset ny horajaa luonnostaan. Célinen ne unohti kokonaan. Hyviä kirjoja ne kirjotti kaikki, so what? - Mä en perkele pääse SQL:ään, mun duuniin, vittu. Haastattele ny mulkku tätä Saaraa kun tällon kanttia!
eki
Niin, siis että hauskaa. Pitäisikö nyt vaan sitten lopettaa koulukiusaamisen vastustaminenkin, koska kiusaaminen on muista mukavaa. Mitä jos vaan lakkaisi välittämästä ja sanoisi niille kiusatuille lapsille, että eikö se ole muka kivaa kun muilla kerran on kivaa. Ja että ne kiusaajat voivat joskus jopa elättää itsensä sillä kiusaamisella. Voisivatko he muuten olla... ei kai sentään. Matti-Esko ja Jyrki, koulukiusaajia?
Ehhheh, Eki. Annetaan nyt sen mulkun vaan olla. Hyvä että minäkin pääsen välillä lehteen, eikö. Kaikkien pitää päästä, vaikka mikä mulkki olisi.
Ai niin, olisit nyt ilennyt kertoa vaan.
Minä kyllä diggaan enemmän Lehtolaa kuin Kotroa. Minun täytyy olla paha. Miten minä nyt kestän tämän. Tämä eettinen blogimyrsky alkaa käydä voimille. Satiiri, kyseessä on vain satiiri. Ja se kohdistuu mediaa törkeästi hyväksi käyttäviin tyyppeihin. Niin. Satiirikot ajavat totuuden asiaa hyvän kustannuksella. Sananvapautta. Bisnestä. Koulukiusaus on aivan eri asia. Ja nyt blogien ansiosta sananvapaus on laajentunut. Nälvityt voivat iskeä takaisin, tai ainakin Saara, Blogistan iskee. Bravo!
Kotro on mutru. Minä ihastuin nyt häneen kovasti.
Kyllä se kuule, Moca, nyt on ihan selvästi väärin antaa lapsille sellaisia signaaleja. Lehtola on yksi änkyrä.
Mutru, kupru se on! Mutta sinä nyt ihastut vaikka heinäseipääseen. Halataan, halataan, heinäseiväs! Saa nähdä koska se Kassi-Alma tänne pärähtää pulloineen sieltä Turusta. Ei tästä taas muuta puutu.
eki
Siis minähän olen ollut ihastunut heinäseipääseen ties kuinka ja kauan.
Minua ovat ihmetyttäneet nämä "satiirikot" jo pitkään. Satiirin nimessä kun saa sanoa kenestä vaikka mitä, vai?
Olen samaa mieltä kuin Saara. Arno on mutru!
Aijai eki, vähemmästäkin on ihminen joutunut lööppiin. Aikamoinen kardinaalimunaus kutsua Blogisanomien kunnianarvoisaa toimittajaa mulkuksi.
K/BS
Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Mulukkuja ollaan oltu aikaisemminkin. Pitäisikö ottaa tsurnalistin aseet käyttöön ja lähteä tutkimaan mistä tämä ekin mulukku juontaa juurensa. Ja sitten tehdäänkin suuri mulkkupaljastus!
S/BS
Se tehdään. Mehän olemme julmia kuin Jahve, kuten Blogisanomien kommenttiosastolla on nyt saatu toveri Sediksen todistusta kuulla.
K/BS
Amen.
S/BS
Vissiin olen kauhean ilkeä ihminen, kun olen monet kerrat nauttinut Lehtolan tekstistä. En kovin paljon enää, kun on niin toistavaa. Väkinäistä on löytää kerran viikossa joku haukuttavaksi.
En näe "kaunajournalistien" kirjoituksia koulukiusaamisena. Kyllä niissä yleensä ollaan humpuukin kimpussa. Olen Mokan linjoilla siinä, että yleensä on kyse henkilöistä, jotka käyttävät julkisuutta edukseen.
Se vain epäilyttää, että sama lehti, joka antaa tilaisuuden julkkiksen pr-toimintaan, elättää myös tämän pr-toiminnan häirikköjä.
Saara puhelee täyttä asiaa. Miten ihmeessä vanhemmat voivat saarnata lapsille koulukiusaamisesta, kun he itse syyllistyvät työpaikkakiusaamiseen tai nauttivat sensaatiolehtien ammattikiusaajien(kolumnistien) henkisestä piinaamisesta lähes perverssillä tavalla. Julkimot ovat niitä ristilläriippujia, kolumnistit piinaajia ja tuomitsijoita ja lukijat ilkkujia. Mutta mikä on lopulta näiden julkimoiden rikos? Julkisuusko? Siitäkö moinen pilkka ja iva? Minusta vähän ylimitoitettu.
Ajattelen esimerkiksi Hectoria, selvästi herkkää sielua, joka ei ole tietääkseni koskaan tehnyt pahaa kärpäsellekään. Hänet toinen näistä kolumnisteista ajoi lataamoon jatkuvalla vainoamisellaan. Mikä oli Hectorin rikos?
Tai Anna-Leena Härkönen, jota nämä ammattikiusaajat jahtasivat kilvan. Härkönen, joka on itse säihkyvä kolumisti, on itse aina keskittynyt kritisoimaan ilmiöitä, asioita ja instituutioita, ei koskaan yksittäisiä ihmisiä nimeltä mainiten. Mikä oli Härkösen rikos? Se on helpompi määritellä: liian lahjakas, nainen ja täysin ylivoimainen kirjoittaja verrattuna kyseisiin kolumnisteihin.
- Prospero
Myönnetään, kun täytyy olla joka viikko häijy, niin onnetontahan se se kohteen etsiminen on ja kohtuuttomaksi menee. Yritin jo sanoa, että samassa julkisuuspelissä nämä "lahjomattomatkin" ovat, eli ansaitsevat myös kovaa kritiikkiä.
Siitä humpuukista. En kannata julkkisten oikeutta kerätä vain positiivista julkisuutta. Pilkkaa ansaitsee minusta, jos on falski ja puhuu tyhmiä omaan pussiin. En kyllä pidä näistä juorutoimittajistakaan, jotka suoltavat lukijoita väheksyvää sontaa lehteen ja nauravat privaatissa kyynisesti kohteilleen.
Mielelläni uskon, ettei Hector ole tehnyt pahaa kellekään. Vaan eiköhän selityksesi ole yksinkertaistus (en seuraa niin tarkoin ilkeilyjä, että tietäisin millainen vainotapaus on ollut). Kysyn keljusti, että samako kolumnisti on vuosikymmeniä vainonnut ja aiheuttanut lataamokeikkoja?
Kateuteen se puhe aina kiertyy, kun ei muuta keksitä. Kuka hullu kadehtisi näitä monia onnettomia tyrkkyjä? Erittäin kulunut selitys on kateus menestyksestä. Mistä menestyksestä? Että joku tuntee kadulla ja kapakassa?
Se sama hullu joka nauttii näiden "onnettomien tyrkkyjen" piinaamisesta ja tietenkin hänen lukijansa, joka saa perverssin nautintonsa toisten ihmisten piinaamisen ja sen piinaamisen seuraamisesta.
- Prospero
"Kysyn keljusti, että samako kolumnisti on vuosikymmeniä vainonnut ja aiheuttanut lataamokeikkoja?"
Aika halpamainen heitto.
"Milloin tunnet itsesi heikoksi? Tämä on hyvä. Esimerkiksi silloin kun kompleksinen kokemuksiltaan ja lahjoiltaan vähäisempi kolumnisti saa julkaisuksi minua ja lähimpiäni satuttavan häväistyskirjoituksen mediajätin aviisissa koskaan minua kohtaaamatta. Voimat hupenevat raivoon ja masennukseen, koska mitään ei voi tehdä. Mihin jää dialogin mahdollisuus? Haloo?"(Hectorin haastattelu HS,Viikkoliite 23.10.98.)
"Sinä onnistuit niin hyvin, että juttusi ansiosta menetin työkykyni lauluntekijänä ja kirjoitajan lehes vuodeksi eteenpäin.
(...) Kyse ei ole minun herkkänahkaisuudestani, vaan allergiamaisesta vastustuskyvyttömyydestäni tahallista vihamielisyyttä, ilkeyttä ja toisen ihmisen vahingoittamista kohtaan. Kun sinä, Jyrki Lehtola, tahallisesti todistat väärin ja väität perättömiä itsellesi ventovieraista, vaikkakin tutun näköisistä ihmisistä, minä voin pahoin ja masennun, kun en osaa vihatakaan." (IS 6.3.99)
- Prospero
Oi kamalaa. Kiitos näistä. Mitä tässä enää osaa mitään lisätä.
Hyi tosiaan Lehtolaa kun menee vääriä ihmisiä pilkkaamaan. Luuli vissiin että toimittaja kestää toiselta mitä vain. Minä kyllä diggaan Hectoria vielä enemmän kuin Lehtolaa. Muistaakseni Lehtolakin sai nöyrtyä Paasilinnan edessä kyllä, Arton siis, koska edustivat samaa konsernia.
Laittamattomasti sanottu Hectorilta. Tuo perättömien väittäminen ventovieraista tutunnäköisistä on hyvin sanottu. Näinhän siinä käy, kun tienaa leipänsä olemalla ilkeä joka viikko. Herkullista humpuukia ei niin vain löydy meidän pienistä oloistamme kunnon satiirin tarpeiksi.
Tapaus Hector selvensi asiaa. Ei me kukaan tykätä, jos työtämme loukataan.
Ai miten mukava on herkutella ilkeitten ihmisten perversseillä iloilla. "Minä kiitän, etten ole niin kuin tuo toinen".
Kiusaamisesta puheenollen, musertavia henkilökohtaisia hyökkäyksiä olen joskus tavannut myös eräillä keskustelufoorumeilla.
Satiirikkojen työhän on arvokkainta kaikista silloin, kun se keskittyy pelkästään väkisin itseään tyrkylle tunkevien nollajulkkisten arvostelemiseen. Toisaalta, kuten kävi ilmi, näin se ei ilmeisestikään käytännössä toimi.
Mutta kuitenkin, minä nautin mielestäni hyvin kirjoitetusta tekstistä jollakin tasolla aina - välittämättä siitä, mistä tekstissä on käytännössä kyse. Mene ja tiedä.
Hehheh, Vt, tässä pääsi miettimään satiirin syvyyksiä.
En malta olla sanomatta vielä, että mielestäni Arno Kotro osasi oikein mainiosti ilkeillä ihmisistä pakinoitsija Liisaleenan toisena kirjoittajana. Elleivät ne herkullisuudet sitten olleet aina peräisin toiselta kirjittajalta Jaakko Lyytiseltä (vai oliko se sittenkin Jan Erola). Pahoin pelkään, että välillä tuli sivalletuksi vieraita, mutta tutunnäköisiä.
Jaaha, tämä ei kuitenkaan asiaa miksikään muuta.
If you say so.
Minua hiukan epäilytti tuo "paljon parjattu Arno Kotro". Se on vähän suhteellista. Meitä on varmaan paljon, jotka emme tunne Kotron tuotantoa (ellei sitä Liisaleenaa)emmekä erityisemmin seuraa runouskeskusteluja. Siksi kuva on voinut muodostua hyvin myötäsukaisesta julkisuudesta, jolle A.K. on ansiokkaasti antautunut. Minäkin tiedän esim. hänen ehkä jo entisestä huoneen ja keittiön asunnostaan.
Sitä mieltä olen, että jos Kotro on myynyt hyvin, se ei ole pahemmin keneltäkään muulta runoilijalta pois. Päinvastoin, kun on päässyt makuun, voi ehkä innostua perehtymään runoihin enemmänkin. - Ei myöskään ole yhtään pahitteeksi estradikelpoisen ihmisen esiintyä puhujana ja keskustelijana tai vaikka kolumnistina, jos sanottavaa on. Ovatko ihmisen sanat sitten oman työnsä oikeutettua puolustamista vai Jyrki Lehtolan alituiseen hokemaa ruikuttamista?
Juu, sillä ruikuttamisellahan sitä voipi helposti sulkea kenen tahansa suun suppuun.
Kaikkienhan sitä pitäisi nykyään kestää, jos joku haukuttavaa keksii, kunhan haukkujalle ei tule paha mieli.
Olen paastonnut hyvän aikaa iltapäivälehdistä, mutta tänään piti tietysti tarkistaa, kenet se Jyrki Lehtola tänään haukkuu. Tuli pettymys: ei ketään erityisesti, vaan luovuudesta piruili. Ihan asiaa, ainakin mitä luovuudesta työelämässä näinä aikoina mäkätetään.
Satuin katsomaan uudelleen ekin aloituskommentin, jossa kuvailtiin Mattiesko Hytöstä nahkahousuna, jolla on body. Minun mielteissäni bodyn päämerkitys on se naisten alusvaatekappale, joka on haaroista nepparilla kiinni. Sitten näin sieluni silmillä Hytösen bodyssa ja nahkahousuissa. Siinä on sitten hankalaa vessassa käydä. - Tiedän, nykyisin useimmille body on ahkeran bodauksen tulos.
Nyt täytyy olla Prosperon kanssa samaa mieltä tuosta Anna-Leena Härkösestä, joka osaa kirjoitta oikeasti terävästi ja satiirisesti, eikä ota muita ihmisiä hampaisiinsa ja riepottele näitä sitten lihanriekaleet heiluen suupielistä lehtien "kolumniosastoilla". Koko kolumnin tarkoitus on vääristynyt, kun nykyään kilpaillaan ilkeilyllä.
Muistan hyvin, kun Hytönen riemastui Hesarissa aina, kun joku oli vähän menestynyt ja kivitti tämän kuoliaaksi "kolumnissaan". En tiedä luopuiko Hesari Hytösestä vai toisinpäin, mutta hänen "kolumniensa" paikka on minusta roskalehdissä, joihin sitten hesarin jälkeen päätyikin. Joku Ilta-alkuinen lehti muistaakseni oli.
Kiusaamiselta se minusta tuntuu, kun joudun tuntemaan häpeää kirjoittajan puolesta ja tulee paha mieli tämän uhrin puolesta.
-minh-
Minun on myönnettävä, etten olisi enää löytänyt tätä kommenttia täältä ilman, etteikö Blogisisko olisi ollut niin ahkerana ja linkittänyt minut tänne! Jessus, omaan keskusteluuni.
Tässä pitäisi olla sama toiminto, mikä vuodatuksessakin, että aina näkisi, kun on tullut uusia kommentteja. Vanhojen postausten suhteen ajattelen aina, ettei niitä kukaan enää lue. Eikä vastaukseenkaan tule päivämäärää.
Hyvä kommentti, minh, joka tapauksessa.
Pari huomautusta kolumnistien "kaunaan".
Vanha filantrooppi ja optimisti F. Nietzsche tuumaili, että egoismi on tunteen perspektiivilaki, jonka mukaan lähellä oleva näyttää suurelta ja painavalta: kun taas kaikkien asioiden paino ja koko vähenevät, mitä kauempana ne ovat.
Toinen suuri ajattelija V. Huovinen kuvaili eräässä kirjoitelmassaan nuorta miestä joka aurinkolasit päässään ajatteli olevansa tärkeä mies tärkeissä kansainvälisissä tehtävissä, vaikka oli vain tavallinen nuori mies aurinkolasit päässään.
Mielestäni nämä lehtolat, hytöset, laitiset jne. tekevät kyllä suuren palveluksen riisuessaan näitä huovismaisia laseja milloin kenenkin silmiltä ja muistuttavat, että kaikki itseä lähellä oleva ei niin suurta ja mahtavaa, miltä se saattaa hetken julkisuutta nauttineena näyttää.
Lopuksi hieman vääristä analogioista. Voisiko joku vastata mitä ihmeen tekemistä koulukiusaamisella ja julkisuudessa esitetyllä satiirilla on tekemistä keskenään?
Lueskelin tänään Lehtolan määritelmää luovuudesta ja koitin ottaa selvää kuka tämä henkilö on kun en ollut aiemmin törmännyt. Google toi tähän blogiin.
Vaikuttaisi siltä että jos muusikko valittaa veroistaan se on lapsellista kiukuttelua? Eikös se ole sitä samaa valittaa niistä veroistaan kuka tahansa sitten?
Ja sitten se on lapsellista ja 'luovuutta' jos siitä valitetaan silloin kun siihen on hyvä hetki?
Näyttäisi siltä että 'luovuutta' on kirjoittaa kolumnia roskalehteen ja kiukutella milloin mistäkin ja kritisoida 'herkkuja' ja muita besserwissereitä' silloin kun kolumnisti itse on se joka todella tietää mistä kaikessa on kyse.
Lähetä kommentti