Helsinki tänään

Ilmassa on suurta urheilujuhlan tuntua. Rautatieaseman ja Asematunnelin nurkat ovat viime päivinä täyttyneet juopoista. Osa nukkuu ja kerää voimia illan kisailuja verten. Kusi haisee ja laulu kajahtaa. Räyhähenki on jatkuvasti läsnä. Koko viikolla en ole nähnyt ainuttakaan vartijaa. Veikot ajavat toisisaan takaa, joskus ulkopuolisiakin. Välillä nyrkkikin lipsahtaa kaverin leukaan ja sitten huudetaan kovasti. Ollaan niin alamaailman kunkkua että hui. Ehkä Helsinki haluaa antaa itsestään kansainvälisen vaikutelman ja onnistuukin siinä hienosti.

Vuonna 1976, kun Englannin kuningatar Elisabeth II kävi Jyväskylässä, kaupungin kylähullu vietiin siksi aikaa putkaan. Sillä äijällä kun oli tapana nimitellä kaikkia vastaantulevia naisia huoriksi. Joskus se kävi kimppuunkin. Mutta hyvinä päivinä se aukoi kauppojen ovia ja toivotteli leideille kaunista päivää. Itse vaihdoin varulta aina tien toiselle puolelle, kun tämä käveli vastaan. Helppoahan se oli tietenkin siistiä katukuvaa, kun ei niitä siivottavia ollut kuin pari. Toinen oli Kassi-Alma, josta liikkui tämä sama legenda kuin ympäri maata kaikista Kassi-Almoista. Lottovoiton oli kuulemma saanut ja mennyt päästään sekaisin. Tuli nyt kyllä mieleen pari toistakin Jyväskylän kylähullua, (sen yhden jo aiemmin mainitun kylänpojan lisäksi) Eki (sori eki, mutta se oli oikeasti Eki) ja Lavikainen. Eki pärryytteli myös pappatunturilla ja oli tuttu näky Kypärämäessä. Sen pyöreä vatsa makasi pienen bensatankin päällä ja viininpunaiset verkkarit jättivät somasti näkyviin pyllyvaon ja valkoiset pakaranpuolikkaat. Ekillä oli punainen tukka ja harmaa parransänki. Posket pyöreät kuin siilinpoikaset siinä olisivat kerällä olleet. Lavikainen taas puolestaan hiihti kesät talvet Jyväskylän länsipuolella. Lavikainen oli pitkä ja laiha ja sen naama valkea. Kerran ne sitten kohtasivat Valorinteen tanssipaikalla. Eki suuttui moisen hiihtäjän nähdessän ja sanoi: "Täällähän ei pimeet peippaa" ja mojautti Lavikaista kuonoon. Lavikainen oli kuin säikky talvijänis ja pakeni pusikkoon.

Takaisin Helsinkiin. Turisteja on liikenteessä enemmän kuin aiempina kesinä. Tai sitten ilmat ovat olleen sen verran hyvät, että ovat uskaltautuneet ulos. Viime kesänähän niillä oli villapaidat päällänsä. Norjalaisillakin. Lasipalatsissa myyjät ovat joutuneet turisti-infoiksi. Viiden minuutin välein sisään ryntää ihminen, joka ei tiedä missä on tai missä kaverit ovat. Linja-autoasema on hukassa, samoin nettikahvilat, vessat, puhelinkortteja myyvät kioskit ja puhelinkopit... Hätääntyneiltä turisteilta tulee ulos mitä kieltä sattuu ja joskus montaa sekaisin. Yhtään Helsingin kaupungin palveluksessa olevaa turistiopasta (joilla on joku nimikin, jota en muista syystä...) en ole nähnyt koko viikolla. Itse asiassa en ole nähnyt niitä koskaan, paitsi kerran Hesarin sivulla oli valokuva.

Lehdissä kerrotaan, miten hyvin Helsinki on valmistautunut tähän suureen juhlaan. On leikelty puistojen puita ja lisätty penkkejä. On varmasti tehty kaikkea kivaa. Asematunnelissakin maalasivat pylväät alkuviikosta. Lattiaan oli teipattu varoituksia suomeksi. Turistit jatkoivat matkaansa varoituksista välittämättä.