Jos täältä ei löydy sitä mitä haet, haet sitä väärästä paikasta

Koska Rihmastossa haukutaan reilusti selän takana meikäläistä, mikään ei tietenkään estäisi minua jatkamasta samaan tyyliin. Aihetta olisi vissiin työntää se kuuluisa jättiläisherne nöpönenuun ja kehottaa lyyliä lykkämään tosiolionsa (substanssinsa) ... sinne minne ei päivä paista. Mutta mitäs näistä. Kun aikuisen ihmisen pitäisi älytä pysyä poissa sieltä, mikä sitä ei kiinnosta ja mistä se ei löydä elämälleen sisältöä.

Tämän blogin toinen nimi ei tosiaankaan ole substanssi, mutta niin minunkin on turha etsiä sitä vääristä paikoista ja alkaa valittaa, että miksi sitä ei minulle siellä ollut. Joskus tuuntuu, ettei yksinkertaisuudella ole mitään rajoja. Itse asiassa olen jo pitkään vältellyt paikkoja, jotka ärsyttävät minua ja joissa ei pystytä keskustelemaan. Keskustelu on suuri osa minun substanssistani, vaikka se nyt näyttää monia suunnattomasti ärsyttävän. Noh, minua taasen ärsyttää se, ettei voida keskustella ja blogin pitäjä ikään kuin puklaa ns. tosiolionsa esille ja lukijat sitten lipittävät kommenttilootassa ihastuksesta maiskutellen.

Sattui vielä niin hienosti, että kone tosiaan kellahti. Ensin se alkoi nukahdella, mutta sitten se vajosi kokonaan koomaan. Minä jo luulin, että nyt se kuoli. Aloin jo selata tarjouksia lehdestä, mutta sitten tämä metusalemi heräsikin henkiin, kun sen kampoja vähän ravisteltiin. No, tässä välillä minä jo ehdin leppyä, eli tämä päre oli kaikkea muuta kuin mitä olisin halunnut vielä aamulla sanoa. Nyt sorruin jo hieman hellämielisyyteen.