lauantaina, elokuuta 20, 2005

Paskakärpänen lensi huoneeni poikki

Ovi tuli tähän taloon vähän niin kuin varkain. Ostettiin se pois kuleksimasta. Se ikään kuin löysi meidät ja nyt näyttää siltä, että koko talo pitäisi pitäisi maalata ulkoapäin, koska eihän valkoinen ovi käy tähän taloon yhtään. Kovin on herraskainen. Saa nähdä miten se kestää rapaiset lapset ja koiran kynnet. Kuva on otettu kännykällä, koska minulla on niin vanha värkki, ettei tässä enää mikään uudehko kuvanpurkuohjelmakaan pyöri. Pitäisi aina pummata toisten perheenjäsenien tietokoneita lainaan, enkä minä koko ajan kehtaa. Muutenkaan joku täällä ei ymmärrä koko bloggaamisen päälle, vaan syntiä tässä harjoitetaan pahimmasta päästä.

Ovi on nyt kuitenkin paikoillaan ja siitä seurannut pienehkö ketjureaktio vähitellen hiipumassa. Kun tulee jotakin uutta kotiin, niin väistämättä joutuu tekemään muutoksia entiseen. Uuden oven ansioista maalasin koko eteisen. Nyt se on aivan erinäköinen, kun tumma ulko-ovi on poissa ja sisäseinät kirkaan valkoiset.

Joskus ei tarvitse ostaa kuin uudet verhot, niin eikös vaan olekin koko talo kohta erivärinen. Ihmeen vähällä pääsee, jos ostaa uuden oven. Päiväunet jouduin kyllä äsken ottamaan. Olen ihan liian väsynyt innostumaan enää mistään kunnolla. Pieniä pyrähdyksiä tulee ja menee, mutta etupäässä olen itseeni tavattoman pettynyt koko ajan. Ruma, läski ja raihnainen. Käsi oli herätessä niin kipeänä, ettei sitä pystynyt hetkeen liikuttamaan lainkaan. Hiirenklikkaaminen saa tältä päivältä riittää. Muiden blogien seuraaminen on on hirvittävän tuskallista eikä pelkästään ruumillisesti. Kuinka toiset keksivätkin loputtomasti aiheita mistä kirjoittaa... päättömiä oivalluksia... kantaaottavia ajatuksia... hienoja bloggareita pilvin pimein. Kateus kirpaisee monta kertaa, sekä ihmetys ja ällistys; miten helvetissä nuo osaavat ja keksivät kaikkea hullua, enkä minä keksi koskaan mitään. Mikä minussa vikana.

Ja sitten on näitä muita ilkeästi kritisoivia kanssabloggaajia: Olemme näköjään saaneet blogistaniaan oman töröhuulisen matti-esko hytösemme, jolla ei ole kenestäkään mitään hyvää sanottavaa. Se näyttää olevan mieleinen linja bloggareitten keskuudessa. Suoraan kuumanlistan kakkoseksi kivunneen nahkahousuwannabekriitikon lausuntoa omasta blogista odotetaan listalla jo 45 tilaajan voimin. Mikä tätä fiksua kansaa vaivaa? Ymmärtäisin, jos kritiikit olisivat paneutuneita ja asiallisia, mutta tuollainen tavanomainen pintavittuilu ei kyllä palvele yhtään ketään muuta kuin itsensä kriitikoksi julistaneen egon pullistustumista. Enkä tasan linkitä tuota otusta ja nostata hänen haisevaa hypeään entisestään.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Säikäytit, piti juosta pihan yli, oli ovi tallella. Mullonki parempi, keskisaranat ylempänä. Sitä on sitten päätetty ryvettyä itsesäälissä. Se onkin kivaa. Joku ja syntiä, eh eh. Eiks elämä ollu valintoja, HAH. Mee kansalaisopistoon. Täällon ainakin
kaikkee kivaa: NOSTE-ryhmä; Erilainen oppija, ESOP-hanke,
Metsämörrikurssi, Moottorisahan ajokortti, Havusidonnan persusteet,
Tanssivibraterapia, vau, Aivojumppa Brain Gym ®, VAU, Viva la salsa Mix!, Hula hulaa Havaijilta!, Syvävenytys (oma köysi mukaan), ja VAUVAU, Keski-iän cowboyt (24t), Hanurinsoitto (no tää on kai se Säkkijärven polkka 72 t, kuka ny niin kaun....), Huolto Hilmat (10t)... Kaikkiin meinaan mennä.
Yrittänyttä ei laiteta...arkkuun. Päräytin sulle houruskoopinkin kahvinporoista ens viikolle: "Viihdyt työssäsi erinomaisesti. Usko itseesi ja siirrät vuoria. Riskinotto ei kannata, pidä kiinni
rahoistasi. Anna rakkaallesi aikaa miettiä suurta ratkaisua. Rakkaus roihahtaa ilmiliekkiin." - Vassakuu. Lähetän myöh. tilinumeron. - Niistä se hernekeitto veks. Tollasista kantsi turvota.
reiska

Saara kirjoitti...

Elämä on toki valintoja. Ja niiden kanssa pitää vaan yrittää tulla toimeen ja ottaa vastuu omista valinnoistaan, vaikka se välillä niin vittuttaakin.

Ei minä ehdin mihinkään kansanopistoihin, vaikka esitteen kyllä vähän haaveillen luinkin. Tekisi mieli verestää sitä kauan sitten kadotettua venäjää. Tai lähteä jumppaamaan. Ja lasimaalauskurssi olisi kiva. Kaikkeahan sitä olisi, mutta kun pitää vaan blogata ja elää synnissä. Synnin palkka on kova, mutta olkoot.

Anonyymi kirjoitti...

Ni-iin. Niinhä se on.

Mä en taas enää jaksa mihkään lähtee. Eikä huvita, mikään. Tätä sanasyntiä vaan, vähin.
r

Louhi kirjoitti...

Ei tosiaankaan tarvita kovin suuria muutoksia, kun talous tuntuu uudistuneen kauttaaltaan. : )

Meidän talo näyttää ihan uudelta, ja ihan vain siksi, että autotallisiipi maalattiin kesällä. Kun autotallin seinissä on tuore väri, niin jopa talon tiiliseinät näyttävät virkistävän tuoreen värisiltä.

Saara kirjoitti...

Olikohan tuo jokin freudilainen lipsahdus "en minä ehdin"... hmm...

No onhan tämä niin kamalan kätevä harrastus. Kun muuten joutuu seisomaan koko päivän ja vielä kotonakin tussaamaan kaikenlaista, niin tässä saa sentään istua. Ja kyllähän tässäkin oppii vaikka mitä helvettiä.

-

Eteisen maalista märkään seinään oli jäänyt mustia karvoja. Johtolangat johtivat Mäkkärin häntään. Onhan se hullun näköinen nyt.

Saara kirjoitti...

Ääh, meidän piti kyllä maalata talo tänä kesänä. Piti maalata jo viime kesänä ja sitä edellisenä.

Saara kirjoitti...

Mistä sä Reiska ton horoskoopin otit? Nyt vasta sisäistin sen. Olen huomannut, etten pysty kerralla enää vastaanottamaan kovin paljon informaatiota. Alkaa tämänkin päärakkineen kapasiteetti olla nillä rajoilla, että hädin tuskin jaksaa pyörittää koko akkaa.

"Anna rakkaallesi aikaa miettiä suurta ratkaisua. Rakkaus roihahtaa ilmiliekkiin." Tämä ei mene millään nyt jakeluun, koska minua ei varsinaisesti kyllä kukaan ole kertonut rakastavansa. Se olisikin suuri ratkaisu, jos sellainen ihme tapahtuisi. Miettikööt ihan rauhassa vaan, juu.

Anonyymi kirjoitti...

Se oli paikallisessa ilmaisjakelussa, mut ei se noin menny. Vähän yhdistelin useammasta koopista, että tuli sävyjä.
Mikä suuri ratkaisu? Tänkin käyttiksen moniajo on vähän surkeeta. Nyt kyl meen seinää töljään. Öitä!
reiska

Anonyymi kirjoitti...

Onpas täällä hiljasta. Pitäskö ruveta haukkumaan jotakuta?
**
...varsinaisesti kertonut rakastavansa...eh eh, kadullako vai siellä maan alla joku sen sulle tuuskahtas, vai jälkijunassa
**
Mäkillä on suuri sydän. Mikskähän ne kaikki hevosia kunnioittaa, onkse muka iso koira
reiska

minh kirjoitti...

Et todellakaan Saara ole yksin tuon tunteen kanssa, että toisten blogien seuraaminen on raskasta ja turhauttavaa ja siitä tulee väsynyt olo. Miettii omaa pikku haarakonttoriaan ja että mitähän sinne nyt seuraavaksi kirjoittaisi...mitään ei keksi...täytyy varmaan aloittaa kierros alusta ja käsitellä samat aiheet vaikka puolivuosittain..Tulis sellainen kivan turvallinen, syklimäinen blogi, josta aina tietäis mitä on tulossa, eikä mitään yllätyksiä tai keskenkaiken poistumisia tai pitkiä taukoja tulisi. vaikka taitaa se mulla jo vähän sellainen ollakin.

Tuo maalausjuttu on kyllä sellainen, että tiedän, juu, vaikka halvat uudet verhot tai ihan jotain pientä vaan, mutta kun ei! Meillä ei remontti edisty senttiäkään, ikinä. Jos otan vaikka jakkaran hiottavaksi ja maalattavaksi, niin yllättäen jollakin on kauhea ahdistus maalinhajusta ja "eiks se vois odottaa pari päivää, kun en oo himas?" Tai jos löydän hyvännäköiset, oikeankokoiset verhot, niin verhotankoa ei voi kiinnittää, kun ei ole ruuveja. ja sinne jonnekin kaappien uumeniin ne uudet verhot sitten pikkuhiljaa katoaa kuleksimasta.
On tää niin vitun vaikeeta!

Tuosta Kriitikosta: itse innostuin aluksi ajatuksesta, että joku vain keskittyisi blogien arvosteluun,kävin sen kertomassakin ja sanomassa, että odotan omaa vuoroani innolla, mutta kun olen sinne vilkuillut, niin se ei kyllä ole pikkuilkeilyä parempaa. taidan unohtaa koko jutun. Voin jo kuvitella kritiikin: " narkkari valittelee päivästä toiseen ongelmiaan, puolustelee ja selittelee vetämistään, jauhaa ihmissuhdeongelmiaan ja pitää sellaista yleistä minäminäminä-päiväkirjaa. Ketä kiinnostaa vanhan haavemaailmassa elävän nistin vakuuttelut ja retkahdukset toisensa perään? Ja kommenteissa tsempataan niin pirusti, oiein yököttää."

Siis jotain tällaista voin kuvitella,koska kriitikkohan ei näe mitään hyvää missään ja dumaa kaikki bloggaajan omia tunteita ja elämää käsittelevät blogit "päiväkirjoiksi, jotka kuuluisivat yöpöydän laatikkoon". Öyh. Kohta varmaan alkaa taas "lattea tavis"-keskustelu. En malta odottaa.
Voi hyvin ja onnea kun tulee vuosi täyteen ilman pöllin lumppuuttamista!
-minh-

minh kirjoitti...

Kursseista viel, olen kirjoitus- ja verkkokielikurssilla(joka tosin on pykinyt, pykinyt ja lopulta yskähtäen seisahtunut paikoilleen) ja haluaisin kansalaisopistoon tai aikuislukioon. Savitöitä, piirustusta ja kieliä. Miksi ne aina viuhahtaa ohi ne ilmoittautumisajat multa? ja miten mä ehtisin jollain kursseilla juoksemaan kun himassa kaikki kaatuu päälle, jos en ole täällä 24/7..? Hevletti...
-minh

Saara kirjoitti...

Ja minä taas tiedän tuon tunteen, kun mikään ei muille käy. Meillähän ei saa edes imuroida, jos herrat istuvat sohvalla katsomassa telkkaria. Ne istuvat sitä paitsi siellä niin usein, että on melkein pakko odottaa aina siihen hetkeen, kun ovat poissa kotoa.

Joo, minä vähän tuolla Maailaisessa Mean kanssa nostatin kapinahenkeä kyynistä kusetusta vastaan. Toivottavasti herra/rouva X ymmärtää pian yskän ja heittää nahkahousut nurkkaan ja päästää poskensa valloilleen.