Luin junassa Hesaria. Muistan riemastuneeni kovasti. Kas, tässäpä oiva blogikirjoituksen aihe. Täytyypä painaa muistiin. Tästähän kehittyy vaikka mitä. Kylläpa kannatti lukea. Hienoa, että ihmiset jättävät tällä tavalla Hesareita lojumaan juniin. Ehdin kerrankin lukea muutakin kuin BlogiSanomia.
En enää yhtään muista mistä oli kyse. Mutta tuskin sillä nyt on niin väliäkään. Sekä Velikulta että Jani ja varmasti moni muukin on pitänyt viimeistä sivistyskeskustelua tyhjänpäiväisenä. Sitä se eittämättä olikin.
En tiedä miksi halusin tämän edes kertoa. Ärsyttää. Siinä kuulkaa meni monta tuntia vessasta alas. Vaikka kuvittelisin itse olevani helvetin kiinnostava multipersoona, en usko, että tulisi mieleenikään valittaa siitä mistä toiset keskustelevat. Tai ei ole vielä tullut. Ehkä nyt alkaa tulla. Sehän on silti ihan sitä samaa soosaa, mitä nuo Kalevan toimittajat ja jotkut kirjailijat ovat päästelleet suustaan. Silloin sitä kyllä on oltu niin joviaalia bloggaria että, mutta eihän sitä aina voi olla. Joskus voi ja joskus ei. Joskus joku toinen voi kivahtaa siitä, että häntä niin vituttaa, kun tullaan antamaan ohjeita, miten blogia pitäisi kirjoittaa ja miten sitä pitäisi pitää. Mutta eihän kaikki voi aina itseä kuitenkaan koskea. Ei tietenkään voi.
How to Survive November 2024 – 22
4 tuntia sitten
Tekstit
6 kommenttia:
Tiijäkkö, meniköhän tässä nyt taas meillä jotkut käsitykset ristiin? Minusta nimittäin tuo sinun kannanottosi tämän sivistyssysteemin tiimoilta oli taas vallan erinomainen ja siksi siihen linkitinkin.
Katos, ei pidä linkittää juttuihin, joista ei tykkää, etkäpä sinä ollut tämän sivistyssöhellyksen alullepanija. Siksi linkitin sinuun, kun halusin, että jos tästä nyt joku haluaa välttämättä lukea lisää, niin parempi että lukee tuon sinun kirjoituksesi kuin jonkun muun.
Ja kirjoitinhan minäkin siitä nyt ihan siinä missä sinäkin, joten siinä suhteessahan olen ihan yhtä tyhjänpäiväinen kuin sinäkin.
Niin että halataanko?
No voi perkele.
Halataan.
Voihan maailman suurin mönjä! Kyllähän nyt blogin pitää olla jotenkin läsnä. Sen todellisuusarvo on tärkeä. Ja käytettävyys ja saavutettavuus (jotka Saaralla on kyllä päin persettä;-)). Zeesus taas tänne! Todellisuus, mikä se on, ja missä? Kumma tämä halu opettaa, että minkälaista minkin pitäs olla. Niinku tänne nyt ei mahtus ihan mitä vaan. Ja rehellinen, Zeesus taas, ku ihminen on niin äärettömän lahjakas valehteleen ittelleenkin ihan vaikka mitä. Ja elää sitten niin tyyriinä siinä uskossa et näinhän se on. Vois täällä jo elää, kyllä. Kun tulis vielä posti ja lähikauppa, lehti täällon ja Herran sanaakin. Ja pankki johkin seinään! Ja sun lattialla on kova nukkua, ei patjaa ees eikä tyynyä.
eki
Moi eki. Älä hermostu.
Moi. En. Mullon hermot piikkilankaa.
eki
Tuli mieleeni tuosta alussa mainitsemastasi kirjoittamisidean unohtamisesta, että tyypillistä pahasti stressaantuneen ihmisen tilannetta. Tämän toteaminen ei tietenkään auta mitään, mutta olisiko syytä olla pikkuruinen lehtiö ja kynä käden ulottuville.
Lähetä kommentti