Tavallinen terroristi?

Miten niin muka terroristi on tavallinen ihminen? Siksikö että pieree ja paskantaa kuin kuninkaallinen. Tai naida napsuttaa. Tulee isäksi, äidiksi? Uskoo mihin uskoo, toivoo kuuta taivaalta ja rakastaa jotakuta muttei lähimmäisiään. Itkee, nauraa, mutta enimmäkseen vuodattaa krokotiilin kyyneleitä.

Minusta terroristi ei ole tavallinen ihminen. Jos olisi, olisi täysin normaalia, että minäkin myisin aseita ja huumeita rahoittaakseni sillä kaikki tappamisoperaationi. Olisi täysin normaalia, että minä katkeroituisin kaikille onnekkaille hannuhanhille ja haluaisin tappaa ne.

Se, että olen välinpitämätön luuska, joka ei lähde kotimaastaan auttamaan nälkäänäkeviä ihmispoloja, ei tee minusta terroristia. Tavallisella ihmisellä on kyky tuntea empatiaa ja tuntea halua auttaa edes jotenkin, vaikka lahjoittamalla rahaa. Terroristikin on loppujen lopuksi vain rahaa vailla. Sitä se saa vaikkapa ökyrikkaalta arabilta, joka muuten vain tuntee halveksuntaa amerikkalaista ja eurooppalaista yhteiskuntaa kohtaan. Silti se paskoo kaakelipyttyyn ja pyyhkii kultavitjojen helistessä takapuolensa superpehmoiseen paperiin. On parempi pitää yllä kauhun tasapainoa. Se on geopolitiikkaa. Öljy on hänen enkä minä sitä aio varastaa. Sen tekee joku toinen, joka ei ole myöskään tavallinen. Se on Ameriikan presidentti. Mutta mitä terroristi tekee sillä rahalla. Se ostaa pommeja ja matkustaa ulkomaille. Se luulee, että on pitkällä tähtäimellä viisaampaa tappaa kaikki muut, jotta omiensa elämänlaatu paranee. Sen sijaan, että se tuhlaa rahansa räjähdysaineisiin, se voisi parantaa omiensa elämänlaatua tässä ja nyt. Mutta kun se ei riitä. Sillä on missio ja usko siihen, ettei muunlaisilla ihmisillä ole oikeutta elää. Se voi olla jonkun mielestä tavallista, mutta minusta ei.

Eikö olisi ennemmin oikein, että nämä epätavalliset ihmiset tappaisivat miulummin toinen toisiaan, kuin että he tappavat meitä, jotka emme ole vihalla kyllästettyjä katkeria kusipäitä tai Chiraceja, Busheja, Berlusconeja, siis muuten vaan korruptoituneita, ahneita munapäitä. Siis siinä tapauksessa, että tappaminen on heidän elämäntarkoituksensa. Muussa tapauksessa he voisivat ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä ja opetella ajattelemaan niin kuin tavalliset rauhaarakastavat ihmiset. Nimittäin, jos ajatellaan tilannetta, ettei missään päin maailmaa olisi enää sotaa, miten paljon helpompaa ihmisten olisi lähteä auttamaan heitä, jotka apua ovat vailla. Sotiminen syö hirveästi rahaa. Se on jumalattoman kallista kaikille.

Minun elämäni ei ole sen tärkeämpi kuin kenenkään toisen. Silti olisi moraalisesti väärin tappaa minut tai ketään toista omien uskomustensa, vihantunteittensa, katkeruutensa tai minkään tekosyyn varjolla.

Niille, jotka pitävät itseään älykköinä ja asiantuntijoina, on turha tulla tähän aukomaan päätään. En tiedä asioista kovinkaan paljon, mutta sillä ei mielestäni ole edes merkitystä.

***

Ja sitten kevyempiin aiheisiin: Tuossa alla olevassa kuvassa seisova laiha poika (siis kuopukseni) lähti eilen kaverinsa ja tämän äidin kanssa mansikkatilalle ja toi kotiin ämpärillisen mansikoita. Siis sellaisen normaalin ämpärin. Oli kerännyt kaikki itse. Minä olen vieläkin niin pyörryksissä tästä sankariteosta, etten oikein meinaa tajuta sitä todeksi. Arvatkaapa olisiko nassikka lähtenyt mansikoita keräämään, jos minä olisin pyytänyt. No ei tasan. Lapsi on kyllä aika monimutkainen otus.