keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2005

Olen minä täällä vielä...

Tämä loma alkaa ottaa voimille. Olen tosiaankin vain syönyt ja juonut ja välillä nyppinyt muiden kissoista punkkeja. Minusta alkaakin vähitellen tulla täällä kuuluisa juuri punkkien nyppijänä. Olen jopa ajatellut vaihtaa ammattia. Perustaisin punkkiennyppimisvastaanoton. Ajatelkaa, kuinka kissat jonottaisivat oveni takana seteleitä pienissä terävissä hampaissaan ja minä saisin pitää valkoista takkia ja huutaa "seuraava". Talvet saisin lomailla ja kesällä nyhtäisin rahat punkeista. Kyllä se aina... voittaa se.

Blogien sijaan olen lukenut oikeita lehtiä. Niissä on sitä journalismia, lausutaan siis tsurnalismi. Aamusella olen herännyt aina samaan aikaan kuin jos olisin lähdössä töihin eli puoli kuusi. Eipä ole ollut paljon väliä, vaikka olisi valvonut viiteen. Aina tikkana puoli kuusi ylhäällä kuin joku samperin sätkyukko. Siinä on sitten tullut haettua päivän lehdet laatikosta aamutakki päällä ja tukka pystyssä. Onneksi kukaan ei ole vielä ajanut ojaan, vaikka koira onkin vetänyt minut perässään yleiselle tielle. Sehän ei välitä paskan vertaa, miltä se muija siinä narun päässä näyttää. Kyllä ihminen voisi ottaa eläimistä vähän enemmän oppia. Ei nyt kaikessa tietenkään, niin kuin esimerkiksi siitä sonnista, joka oli vähän härillään paukauttanut hehkeän lehmäneitokaisen perässä kirjakauppaan ja puksuttanut menemään niin, että kirjakaupasta oli hajonnut sen seitsemän näyteikkunaa. En minä sitä, etteikö niin saa tehdä, mutta että kirjakaupassa... sitä minä en hyväksy.

Keskisuomalaisessa oli alkuviikosta päivän tekstiviestikysymyksenä "pelkäätkö punkkeja?" Tietenkin jännitti hirveästi, kunnes saatiin kauan odotetut vastaukset. Puolet pelkäsi, puolet ei. Se oli hyvä tietää. Ja ajatella, eikä se edes ollut kansalaisjournalismia, vaan sitä ihteään; tsurnalismia.

Kävin minä kyllä patikoimassakin tuossa äidin takapihalla. Koska bloggeriin on näköjään tullut uusi toiminto, ajattelin jakaa patikkaretkeni kuvasarjalla, mutta äidin tietokone alkoi vinkua ja sanoi, että levytila on vähissä ja että ala akka vetää siitä ja vähän äkkiä. Hitto näitä vempaimia. Nähdään taas... joskus.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä en ole törmännyt vielä yhteenkään punkkiin täällä. Minä olen vissiin sellainen hirmu, että ne ymmärtävät mennä muualle.

Kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Kai sulla ny luistimet edes stereoissa on sinne looralle luuhatessa? Tukka pystyssä? ooksä olevinas Tintti? Kuuma tää loora, 39,9. Mä tiesin et sä olet porvarin perkele, perkele, listit päivät pääskystysten punikkeja! Petrakin on häipänny ja Minh on kyllästyny kaikkeen. Ja mä oon kyllästyny kyllästyynkin kaikkeen. Tuu kotio Repe!
eki-stä kiltti

Anonyymi kirjoitti...

Minullakin on tapana tarkistaa jokainen tapaamani ulkokissa ja nyppiä tarvittaessa punkit pois. Hiljalla oli viime kesänä leuan alla oikein punkkiarmeija, ai että kun niitä sai nyppiä!
Missäs tällainen sonni kirjakaupassa-episodi on tapahtunut? Kiva, kun tulit takaisin, edes käymään!
-minh-

Anonyymi kirjoitti...

Tunnustan: en pelkää punkkeja. Kuulun siis siihen viiteenkymmeneen prosenttiin... ah, joskus miettii vakavasti, pitäisikö alkaa tehdä tutkimuksia ihan työkseen, tulokset ovat niin yllättäviä!
Punikkitohtoria minusta ei olisi. Olen elukoille allerginen, siis niinkuin kissoille. Punikeista en tiedä.

Viikko mökillä on tuonut kiloja lisää viikon verran, kiitos paistettujen muikkujen, lettujen, oluen ja sen sellaisten. Nyt kahden päivän salaattikuuri kotosalla ja taas matkaan.

Vaan kyllä minä vielä laihdun, heti kun kinttu leikataan ja pääsen kävelemään, enkä vain makaa sohvalla ja laiturilla. Kai?

Eki-kiltti, kuume taitaa nousta, punikkeja vaan joka puolella, elleivät sitten ole tinttejä, jolloin ovat kai keltaisia. Mistä minä tiedän, biologia kutonen koulussa ja siitäkin on aikaa.

Petra

Saara kirjoitti...

Äidilläkin oli punkki. Se sentään otti sen itse pois. Täällä niitä nyt tuntuu riittävän.

Kuka on Repe? Joku sorsako? Luistimet stereoissa? No eeeei. Eikä ole tarpeeksi kuumakaan täällä vielä. Kylmät väreet kulkee pitkin niskaa kun nykyään lukee blogilistaa. Painajaismainen paikka. Aivan hirveä. Nolo. Nolompi. Noloin. Paitsi tietysti neulebloggaajille ja The BlogiSanomille!


Missähän se sonni kävi nusauttamassa... en muista. Ei se Suomessa kuitenkaan ollut. Kyllähän se vaihtelua tietty toisi kirjakauppiaankin elämään tuollainen episodi.


Ei tässä lomaillessa laihtumaan pääse. Harva se päivä on jotakin täytekakkua tarjolla ja sitä siideriä tulee kyllä vähän liikaa litkittyä. Eilen täällä Jyväskylän seudulla satoi rakeita niin että koko maa oli valkoisena. Vähän vähiin on jäänyt uiminen ja muu kesäliikunta.

Anonyymi kirjoitti...

No kusiluistimet, no kai sulla kaksi jalkaa on, stereot, joissoli lapsena monot, eh? Repekö, son laumansa kingi.
Mitä se Petr(i)a, ettei ihan Patria, hopoo. Kuka Kai? Ei Kai mitään salaateista tiedä. Ja sitten matkaan, mulla kauas menohippu oooon...
eki kiltissä
(kellot jäätyy)
jk. piipaa lehmä?

Saara kirjoitti...

Kyllä nyt sitä tarvitaan. Täältä tulee piipaalehmä. Korvat heiluu ja silmät vilkkuu.

Nyt pitää kyllä mennä taas syömään.