lauantaina, kesäkuuta 11, 2005

Muuttuvat laulut ja parantaja Mac

Yksityinen päiväkirja on tietysti ihan erilainen, joskus vähän hävettää kun katsoo sitä, toisinaan taas tulee hämmästyneen iloinen olo, että: hei juuri noinhan minä ajattelen! Ihan kuin olisi lukenut jonkun toisen tekstiä. Ja "toinenhan" sen kirjoittikin, kaikki ne viikot tai vuodet sitten. Kirjoitti Hanhensulka bloginsa kommenttilaatikossa.

Törmäsin tähän ongelmaan tehdessäni jotakin hömppätestiä jälleen kerran. En ole enää sama kuin ennen. Muutokset ovat kouriintuntuvia. On vaikea valita vastauksista ne oikeat, koska ennen tämänpäivästä Saaraa tein ja ajattelin toisin. Elämässä tapahtuu joskus jotakin niin radikaalia, että ihminen muuttuu. Ei ole helppoa olla, kun ei tunne itseään enää samaksi. Suhde rakkauteen on muuttanut maailman tyystin toiseksi. Suhde kuolemaan on käynyt konkreettisemmaksi. Nyt sitä tähtää siihen onnelliseen kuolemaan, kun ennen tavoitteena oli vain onnellinen elämä. Ja mikä tärkeintä, onnellinen kuolema tuntuu tärkeämmältä kuin onnellinen elämä. Se merkitsee tiettyjen faktojen hyväksymistä. Kuolinvuoteella on helpompi jättää elämä, kun jäljelle jääneiden onnen eteen on joskus tehnyt uhrauksia, jotka lopulta eivät edes uhrauksia ole olleetkaan. Ne olivat vain päätöksiä.

Join pari giniä jääteellä, kun tonic oli lopussa. Se oli aika hyvä cocktail. Oikein raikas. Mutta siinä ginissä oli niitä hemmetin yrttejä ja minä näin ihan sairaan unen. Entiset kauppiaat taluttivat vanhaa, jo edesmennyttä koiraani Kuittia, joka unessa oli todella aivan kuitti. Se näytti surkealta kaakilta, jolla oli lapaluun takana mieletön mätäpaise. Unessa Sissi-kissallekin oli tullut siamilainenkaksonen, pienempi tosin, mutta siinä se kulki niin kuin mitään ongelmaa ei olisi ollut. En yhtään tajua, mitä se edes liittyi koko uneen. No, Kuitin paise kasvoi vain ja lopulta se oli metrin mittainen sarvi. Minä sitä rupesin ihmettelemään, että mitä siitä märkäpaiseesta oikein tulee, niin jumankauta, erivärisiä superpalloja siinä pöjötti ketjussa koiraparan lapaluusta.






Tästä kaakinsillasta pääsemmekin siihen, että Sissillä oli vielä pari päivää sitten silmän yläpuolella paise. Sillä on nykyään aina jotakin. Viime viikolla sen poski oli turpeana. Siitä on kerran aiemminkin joku eläin napsannut poskeen oikein kunnolla. Silloin siitä lähti karvatkin. No, nythän on niin, että kun en enää joka pikkuasian takia juokse eläinlääkärille kissa kainalossa, niin tämä meidän Mac-koira on alkanut hoitaa sitä kissaa. Se jo silloin taannoin nuoli sen posken kuntoon parissa päivässä. Nyt se on nuollut tuon pään paiseen kuntoon vuorokaudessa. Minua kieltämättä ällöttää, kun koira kuola nenästä ja suusta valuen kulkee kissan perässä, että saisi nuolla tämän märkäpaisetta. Yäk. Sissi kyllä antaa vähän aikaa kerrallaan koiran hoitaa itseään ja kehrääkin siinä aikansa, mutta sitten siltä menee hermot, kun koira ei lopettaisi sitä lutkutustaan ikinä. Sissi pakenee vintille tai saunaan ja tuo Mac itkee sitten sen perään, kun ei saa hoitaa.


Niin että kysymys kuuluu, onko tämä ihan normaalia?







10 kommenttia:

minh kirjoitti...

Voi hyvä tavaton, kun nauroin! Anteeksi, kyse on vielä vakavasta asiasta....Mac vaikuttaa oikein vastuuntuntoiselta koiralta. Ehkä hän on ollut entisessä elämässä lääkäri joka on unohtanut vasaran potilaan sisään kirurgisessa toimenpiteessä ja potilas on kuollut ja Mac syntyi uudelleen hoivaavana koirana? oisko tällainen selitys järkeenkäypä?
-minh-

Saara kirjoitti...

On se aika vastuuntuntoinen. Välillä se ihan rojahtaa sänkyyn päivän hoitotoimenpiteistä uupuneena.

Macin entisen elämän analyysi ei kyllä ihan tukenut tuota teoriaa:

"I don't know how you feel about it, but you were female in your last earthly incarnation.
You were born somewhere in the territory of modern West Australia around the year 1575.
Your profession was that of a sailor or shoemaker.

Your brief psychological profile in your past life:
Inquisitive, inventive, you liked to get to the very bottom of things and to rummage in books. Talent for drama, natural born actor.

The lesson that your last past life brought to your present incarnation:
There is an invisible connection between the material and the spiritual world. Your lesson is to search, find and use this magical bridge."

Mutta minusta tuo Minhin selitys on kyllä parempi.

Karpalo kirjoitti...

Heh heh, nauru on niin puhdistavaa. Minä nauroin pitkästä aikaa tosi vapautuneesti tolle Mac:n valokuvalle, kuva on yhtäaikaa ihan älytön ja älyttämän hurmaava. :)

Sylvi kirjoitti...

Sula hyvyyshän siitä Macin kuvasta katselee. Kiitokset parantamiskertomuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä kieli!

Kirsti

Saara kirjoitti...

Niin joo, ehkä tuossa kielessä on jotakin. Ja onhan se muutenkin melkoinen kulta.

Syrinx kirjoitti...

Normaalia? En tiedä mutta sama täälläkin. Jos vain erehtyy hetkeksikin unohtumaan paljain jaloin paikoilleen, kohta varpaita raastaa koiran karhea kieli. Ja tämä nykyinen kaveri on vielä kuin mäyräkoiran ja muurahaiskarhun risteymä eli kieli on uskomattoman pitkä ja tavoitetietoista jääräpäisyyttä riittäisi keskisuuren yrityksen vetäjäksi.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a, mikä on normaalia, mikä ei, mutta tuli mieleen entinen työkaverini, joka nuorena tyttönä oli töissä kotipalvelussa ja joka kertoi kolmen mäyräkoiran nuolleen emäntänsä makuuhaavoja.
Se näky ei ollut haalistunut 25:ssa vuodessa...

Petra

Anonyymi kirjoitti...

No nysse hukku sinne 1500 -luvullensa suutariks täti Ruun karaasiin.
e

Saara kirjoitti...

Ihan älytön kiire koko ajan. Kiva kun kaipasit. Täytyy lähteä vielä hommiin. Moi.