Korkeajännitys

Kävin eilen Lidlissä ensimmäisen kerran. Olin vähän niin kuin neitsyt siinäkin suhteessa. Mitä siitä pitäisi sanoa? Paljon melua tyhjästä? Matka sinne ja takaisin poiki kuitenkin nuoruusmuistoja. Ajoin sen risteyksen ohi, jossa pääni meni Mini Cooperin tuulilasista läpi, koska sen auton matka tyssäsi liikenteenjakajaan. Minulle ei käynyt kuinkaan. Pari pintanaarmua vain. Kuskille ei käynyt sitäkään vähää, vaikka oli selvinpäin. Hänellä ei tosin ollut ajokorttia, autokoulun omistajan poika kun kerran oli. Siksi siitä sitten vain vähin äänin häivyttiin ja työnnettiin Mini kotiin, koska siitä halkesi jäähdyttäjä tai jotain. Sillä pojalla oli sitten ilkeä isoveli. Se hankki jostakin sellaisen irtomallia olevan poliisivalon ja eräänä myöhäisenä iltana lähti ajamaan meitä takaa. Kortiton poikaystävä kaahasi hiekkamontulle karkuun. Me istuttiin autossa sydämet tykyttäen.Isoveli hyppäsi autostaan ulos ja nauroi paskaista naurua. Se ei ollut yhtään hauskaa. Niille tuli siitä nyrkkitappelu.

Täällä kävi juuri sähkömies mittaamassa jännitteitä. Sain alkuviikosta pari sähköiskua hellasta, kun hämmensin teräskattilassa haarukalla nuudeleita. En heti ensimmäisestä uskonut, vaan saatana piti työntää se haarukka siihen nuudeliin toisenkin kerran. Ja taas tujahti. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Silloin kun oltiin vielä nuorempia ja kamalampia, tehtiin ilkivaltaa niin sivistyneesti, että irrotettiin pyörätien katulampuista sulakkeet. Yhdestä sain niin pahan sätkyn, että tärisin kaksi viikkoa, mutta sentään jäin henkiin. Toisen kerran sain sähköiskun, kun odotin keskimmäistä vauvaani. Silitin varmaan alushousuja tai jotakin muuta yhtä järkkyä, (koska olin silloin vielä pedantti siivoushullu ja nyt olen sen vastakohta) kun silitysraudan johto murtui liiasta käytöstä ja se tuikkasi ranteeseeni. Siihen tuli kaksi reikää niin kuin käärmeenpurema olisi ollut. Sähkö nuoli koko käsivarren ja pomppasi siitä sitten naulakossa roikkuvaan satiiniseen aamutakkiin, joka leimahti kerran siniseksi ja rauhoittui sitten. Minä kyllä pitkään pelkäsin, että minkälainen käkkäräpää sieltä mahtaa syntyä, kun taas oli hirmuiset tärinät päällä pitkän aikaa. Siinä olisi pian isyystestiin lähdetty, vaan eipä ollut käkkärää ollenkaan. Nyt sillä pukkaa ruuhkatukkaa persauksiin asti ja se on ihan suorakin vielä. Puberteettikään ei enää suostu parturiin. Sen pää on ihan moppina. Ja nuorimmainen tahtoo aina vaan millin sängen. Mikäs siinä, pitäkööt päänsä.

No niin, siis täällä on pitänyt ruokaa laittaa kumpparit jalassa ja hämmentää on saanut vain puisilla välineillä. No nyt täällä on upouusi hella eikä hengenvaaraa enää ole. Jostain syystä näinkin unta Syrjäsen Harrista. Siis siitä kokista.