Kesäfiilis

Olipa taas uni. Eipä näillä leukaluilla paljon nikotiinipurkkaa jauheta. Takahampaatkin on pilalle narskutettu: Loma oli lusittu ja olin menossa töihin. Seisoin junaseisakkeella ja katselin jo Helsinkiin päin, missä yleensä on aina ollut maantiesilta, jonka alitse junarata kulkee. Nythän se silta onkin remontissa, ettei varsinaisesti ole mikään ihme, ettei siltaa unessa enää ollut. Sen tilalle oli kasvanut kallio ja kallioon oli tietenkin tehty tunneli, mikä sekään ei ollut ihme, koska Jyväskylään päin mennessä tunneleita on aivan tolkuttomasti ja vastahan minä niissä menin edestakaisin. Ja niin pitkiäkin ne tunnelit olivat, että siinä ehti ajatella olevansa korvat lukossa kallion sisällä. No, siinä tunnelin suuaukon yläpuolella välkkyi mainoskyltti, joka muuttui yhtenään vihreästä punaiseksi ja toisinpäin. Siinä luki Atria. Mikä sekään ei ole ihme, sillä kun viikko takaperin tulin töistä kotiin, näin oravan loikkivan iloisesti vastaantulevalla radalla Kilon aseman kohdalla. Samalla tuli juna. Niinpä ei sekään ole ihme, että kallion sisällä oli teurastamo. Ja kun junat menivät tunneliin...

Näihin tunnelmiin. Kohtahan se on juhannnus.