sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2005

Miksi minä en kärsi juhlia

Minulla ei ollut tekosyytä, joten käväisin ylioppilasjuhlissa. Tapaan sukulaisiani suhteellisen harvoin, vaikka heistä suuri osa asuu ihan lähellä. Isävainaan sukulaiset ovat syntyjään tarinankertojia. Kuuntelen aina korvat hörölläni ja silmät selällään juttuja tutuista ja tuntemattomista ihmisistä.



Siinä boolia siemaillessa tuli yllättäen puheeksi narsistinen persoonallisuushäiriö ja julkisuus. Se toi monelle sukulaiselle mieleen takavuosien tapauksia. Tätini kertoi, että eräs kuuluisa taiteilija oli taannoin uhannut tappaa hänet. Syystä tietenkin, kukapa sitä syyttä suotta. Tämä kuuluisa taiteilija on sittemmin charmillaan hurmannut monet poliitikotkin, mutta onneksi on olemassa kylmäpäinen mies, joka kieltäytyy jakamasta kaikenlaisia nimityksiä tittelinkipeille kavereille.


Tabe Sliooristakin puhuttiin paljon (mainio videopätkä). Tuo aikansa salarakas viritytti monta muistoa. Joskus tulevaisuudessa Fingerroosiakin kenties muistellaan jossakin sukukouksessa kaiholla.

Myös omista sukulaisista puhuttiin. Serkkuni poika opiskelee amerikkalaisessa yliopistossa. Siellä saa valita opiskeleeko maailman historiaa vai maailman geologiaa. Molempia ei tarvitse opiskella. Ja sitten niistä ihmisistä tulee kuvernöörejä, presidenttejä ja kenraaleja tietämättä mitään siitä, mitä esimerkiksi euroopassa on koskaan tapahtunut.

Samainen serkkuni muistutti vielä, että mummoni äidillä oli tapana hokea kärsi, kärsi, kirkkammaan kruunun saat. Oppi meni perille ja mummoni kärsikin aika tavalla eläessään, mutta en tiedä olisiko kärsinyt niin paljon, jos ei olisi tavoitellut tuota kruunua, jolle meistä kukaan ei pienen mietinnänkään jälkeen keksinyt mitään käyttöä.


Ylioppilas oli kaunis pitsisomisteisessa mintunvihreässä leningissään. Hän oli lähdössä New Yorkiin lomamatkalle ja sen jälkeen au pairiksi Brysseliin. Hän oli kiitollinen pienestä rahalahjoituksesta, jonka olin hätäpäissäni tunkenut "Sitaateista tyhmimmät" -kirjan väliin.
Meillä on oleva parhaiten koulutettu Amerikan kansa koko maailmassa. - George W. Bush


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olin naapurin tytön yo-lakkiaiskahveilla. Pöydän antimista parhaiten jäi mieleen suussasulavat makeat pariisilaisvohvelit.
Ylioppilastytär sanoi menevänsä Helsinkiin kauppatieteitä opiskelemaan, mutta vasta vuoden päästä. Ensin hän menee tienaamaan rahaa ulkomaille. Eka vaihtoehto on Italia, jossa häntä kiehtoo Toscanan maakunta. Hänen tyttöystävänsä kävi myös onnittelemassa ystävätärtään ja kertoi viettäneensä vuoden Lontoossa hotellitöissä. Siellä oli tienaamssa rahaa myös sukulaistyttöni ylioppilastutkinnon jälkeen. Äiti kävi häntä siellä tervehtimässä. Tytär kävi kotonaan ennen lähtöään Australiaan, jossa hän on nyt ollut vuoden verran töissä jollain isolla risteilijällä.
Äiti on tehnyt hänelle monia ehdotuksia tulla Suomeen jatkamaan opintojaan. Saa nähdä palaako tytär maailmalta.
Näissä naapurin yo-juhlissa ei muutekseen kerrottu tarinoita. Se ihastutti kun muuten aina niin yrmeä naapuri näytti kerrankin aurinkoisen puolensa, siitäkin huolimatta että kahvinkeitin lakkoili.

Puolukka

Punane Hanrahan kirjoitti...

Onhän sen Bushin Yrjöllä muitakin ihan hienosti huonoja sanomisia:)

Mutta minä en ole enää Taevalanguse Kartja. Minahän olen nyt Punane Hanrahan. See siitä.

Saara kirjoitti...

Ei se oikein Suomi tahdo näille nykyajan nuorille millään riittää. En jurputa enempää, kun luulevat pian kateelliseksi, vaikka justiinsa ihan Tallinnassakin asti kävin.

***

On, punane hanrahan. Siitä kirjasta yksi kolmasosa on kokonaan omistettu Bushin töppäilyille.

Täytyy nyt sitten pikapuoliin vaihtaa oikea nimi oikeaan paikkaan.

Liisa kirjoitti...

Asuessani Veellä alkavassa tehdaskaupungissa pääsin käymään lukuisissa yo-juhlissa joka herran lakkiaispäivä. Kun viimeisellä kerralla kiidin noin tusinassa moikkaamassa ja sanelemassa käsintehdyn pakollisen puheeni, keksin idioottivarman idean. Sen jälkeen ilmoitin aina hyvissä ajoin, että s u k u l a i s n u o r i valitettavasti viettää toisessa maakunnassa lakkiaisiaan, joten jne.
Meni pikkuisen ojasta allikkoon.
Kun on noita kaikenikäisiä sukulaisia.
- Mutta muuten, Saara, hauskasti kerrottu juhlien kuvaus.

Saara kirjoitti...

Eikä ollut. Se oli pakkopulla.

Kun tarkemmin ajattelen, en muista olenko aiemmin ollut yo-juhlissa. Olen varmasti ollut, en vain muista. Ah, viime kesänä olin juhlissa, jotka olivat ikään kuin yo-juhlat, mutta se sukulaispoika oli sellaisessa koltussa ja kumma tötterölakki päässään. Niistä tulee sen näköisiä ulkomailla valmistuessaan.

Ai joo, onhan niitä juhlia ollut jonkin verran, mutta ei missään tapauksessa riesaksi asti. Ei ole ollut oikein sen ikäisiä sukulaislapsia.