Olen minä täällä vielä...

Tämä loma alkaa ottaa voimille. Olen tosiaankin vain syönyt ja juonut ja välillä nyppinyt muiden kissoista punkkeja. Minusta alkaakin vähitellen tulla täällä kuuluisa juuri punkkien nyppijänä. Olen jopa ajatellut vaihtaa ammattia. Perustaisin punkkiennyppimisvastaanoton. Ajatelkaa, kuinka kissat jonottaisivat oveni takana seteleitä pienissä terävissä hampaissaan ja minä saisin pitää valkoista takkia ja huutaa "seuraava". Talvet saisin lomailla ja kesällä nyhtäisin rahat punkeista. Kyllä se aina... voittaa se.

Blogien sijaan olen lukenut oikeita lehtiä. Niissä on sitä journalismia, lausutaan siis tsurnalismi. Aamusella olen herännyt aina samaan aikaan kuin jos olisin lähdössä töihin eli puoli kuusi. Eipä ole ollut paljon väliä, vaikka olisi valvonut viiteen. Aina tikkana puoli kuusi ylhäällä kuin joku samperin sätkyukko. Siinä on sitten tullut haettua päivän lehdet laatikosta aamutakki päällä ja tukka pystyssä. Onneksi kukaan ei ole vielä ajanut ojaan, vaikka koira onkin vetänyt minut perässään yleiselle tielle. Sehän ei välitä paskan vertaa, miltä se muija siinä narun päässä näyttää. Kyllä ihminen voisi ottaa eläimistä vähän enemmän oppia. Ei nyt kaikessa tietenkään, niin kuin esimerkiksi siitä sonnista, joka oli vähän härillään paukauttanut hehkeän lehmäneitokaisen perässä kirjakauppaan ja puksuttanut menemään niin, että kirjakaupasta oli hajonnut sen seitsemän näyteikkunaa. En minä sitä, etteikö niin saa tehdä, mutta että kirjakaupassa... sitä minä en hyväksy.

Keskisuomalaisessa oli alkuviikosta päivän tekstiviestikysymyksenä "pelkäätkö punkkeja?" Tietenkin jännitti hirveästi, kunnes saatiin kauan odotetut vastaukset. Puolet pelkäsi, puolet ei. Se oli hyvä tietää. Ja ajatella, eikä se edes ollut kansalaisjournalismia, vaan sitä ihteään; tsurnalismia.

Kävin minä kyllä patikoimassakin tuossa äidin takapihalla. Koska bloggeriin on näköjään tullut uusi toiminto, ajattelin jakaa patikkaretkeni kuvasarjalla, mutta äidin tietokone alkoi vinkua ja sanoi, että levytila on vähissä ja että ala akka vetää siitä ja vähän äkkiä. Hitto näitä vempaimia. Nähdään taas... joskus.