lauantaina, helmikuuta 02, 2008

Kun kansallissankari osoittautuu tampioksi

Lopultakin hollywoodilaisten oma kansallissankari, kyltymättömän huomionkipeä Britney Spears on lukuisten pillunpaljastelujen ynnä muiden äärimmäisten tekojensa jälkeen viety hoitoon. Toivottavasti kaikki käy hyvin ja media unohtaa Britneyn edes vähäksi aikaa. Meillähän on ollut oma veteranisoitunut poikabritneymme jo vuosikausia, median jahtaama esimerkillinen Matti, joka hänkin päätyi lopulta alapäänsä paljastusten tielle ja pääsikin sitten rikkaisiin naimisiin. Matti nousee montusta joka kerta ylös kuin vieteriukko ja pitää suomalaista lööppilehdistöä yllä luotettavammin kuin toimittajat itse.

Suomalaisten rakkaimmat julkkikset ovat perinteisesti olleet urheilijoita. Kun urheilija tekee jotakin epäilyttävää, media teilaa tekosen jo niin valmiiksi, ettei selittelyille enää tilaa jää. Vaikea se on enää kenenkään uskoa, että pukinpartainen Jere Karalahti puhuisi totta, paitsi siltä osin, mikä on totta. Aivan varmasti ryyppäsi vapusta juhannukseen. Varsin hauska on vinosti myhäillä myös sille entiselle suloiselle naapurin likalle, mutta nykyiselle tyhymälle ämmälle, joka ihan epona meitä kaikkia rehtejä Suomen kansalaisia meni petkuttamaan.

Kun kansallissankari osoittautuu tampioksi, saa suomalainen kaikkivoipaisuudessaan tuntea sen hetken olevansa helvetin paljon parempi, vaikka koulujenvälisessä tulikin jäätyä keihäänheitossa viimeiselle sijalle ja karsiinnuttua pikajuoksufinaalista. Eihän sinne hei kaikki edes päässeet. Minäkin tulin korkeushypyssä kolmanneksi tuloksella 153 cm. Tämän muiston siivittämänä meikäläisellä on varaa. Kun maha pullollaan makaa sohvalla ja vetää pari bisseä palan painikkeeksi sipsin murut rinnuksilla, olo on röyhtäisyn jälkeenkin vielä niin raskas, että kun urheilija kusee silmään, ainahan se pahalta tuntuu. Kyllä se vihlaisee, kun kansallissankari vetää toistamiseen dopingia tai ratkeaa ryyppäämään ja ryhtyy kerta toisensa jälkeen rattijuopoksi. Vähän pahemmalta tuntuu, kun sankari menee ja toilailee kännissä puukon kanssa ja jopa osuu sillä ihmispoloonkin. Se vasta vihoviimeisen kurjaa on, kun jääkiekkoilija istuu joidenkin helvetin enkeleitten kerhotalossa ja sanoo luuriin monta kertaa vittu. Siis kerrassaan niin selvästi rikollinen, ettei sitä enää voi millään erottaa lasipöydällä lojuvasta valkoisesta jauheestakaan. Täysi kriminaali koko jätkä ja olikin onni, että media pelasti meidät diileri Karalahden Huumevälitys Oy:n lonkeroilta.

Suomalainen yleisö pystyy silmänräpäyksessä sivuuttamaan urheilijoitten entiset saavutukset ja ohittamaan sen kaiken työn ja tuskan, jota kansallisurheilijamme ovat uransa eteen tehneet ja kokeneet. Ajatelkaa nyt vaikka Myllylän Mikaa siellä suolla rämpimässä. Kuka tuota vapaaehtoisesti edes katselee saati siellä sitten vielä rämpii? Hullujahan ne ovat valmiiksi, mutta niin rakkaita, että maailmamme pysähtyy, kun jotain tällaista tapahtuu. Urheilija voikin lohduttautua sillä, että entisten ja nykyisten rokkitähtien, artistien, taiteilijoitten ja kirjailijoitten rikokset, kähminnät, seksuaaliset häirinnät, kamanvedot, umpikännit ynnä muut perustouhut hädin nousevat edes otsikoihin. Kun tuhti ja parrakas bestsellermyyntiin yltävä veijarikirjailija istuu espoolaisessa kantakapakassa ja joutuu veriseen tappeluun joka ilta, media ei puhu siitä sanallakaan. Tarjoilija soittaa sedälle tapansa mukaan taksin ja kuski ojentaa nenäliinan, jolla kirjailija pyyhkii sydänverensä ohimoiltaan. Ketä kiinnostaa? Tai kun valtakunnan iskelmäkunkku leuhottaa kelsiturkki auki kylänraitilla ja liftaa harva se ilta ärrälle kaljanhakuun. Sen verran fiksu tyyppi, ettei sentään itse istu auton rattiin. Enpä silti tuotakaan tietäisi, jos en itse olisi nähnyt. Kirjoittamaton sääntö on myös se, että suomalaisen promillekusen noustessa artistin nuppiin, pitää telkkarinkin lentää hotellihuoneen ikkunasta. Tapauksen voi korkeintaan nähdä seurapiiriuutisten kuvatekstissä. Jessejanina pääsi viime viikolla heittämään television saksalaisen hotellin ikkunasta. Tie tähtiin on auki. Bändin uusin biisi on Saksan latauslistalla kolmosena.

Entä mitenkähän lie on suomalaisten rokkareiden huumebusinesten laita? Onkohan tuo edes olankohautuksen arvoinen ajatus. Monet parhaat biisitkin ovat vähintään kännissä väännettyjä ja parhaat kirjalliset tuotokset tervomaisesti krapuloissa aikaansaatuja. Sai Tolosen Jukkakin ihan uhrilta Jeesuksen oppien mukaan anteeksi, vaikka huumehöyryissään lävisti naisystävänsä keuhkon. Sitä paitsi sehän oli mustasukkaisuuksissaan tehty puukotus. Kaikkihan me sen ymmärrämme, että kun ihminen rakastaa toista niin kovasti, jotain tällaista aina tapahtuu. Näissä taiteilijoitten tapauksissa suomalaisen ymmärrys on ylitsevuotavaa. Meistä ikään kuin huokuu rakkaus ja suvaitsevaisuus eikä sydämiemme suuruudelle näy minkäänlaisia esteitä. Ja kun suomirokkarista on kyse sydämemme vain paisuu paisumistaan niin että pitkään tukoksissa olleet kyynelkanavatkin aukeavat.

En tiedä perustuuko taiteilijoitten syrjiminen tässä tapauksessa kunnioitukseen vai kateuteen. Ehkä suomalaiset ovat niin realistista porukkaa, että tietävät mihin niistä itsestä on ja mihin ei. Jokainenhan voi ryhtyä urheilijaksi, kaikki on vain halusta ja motiivista kiinni, mutta taiteilijoita pidetään niin kovin syntymälahjakkaina, että pienet valuviat ovat aivan harmittomia ja sellaiset voi helposti antaa anteeksi. Ne jopa kuuluvat asiaan. Itse asiassa ne kuuluvat jokaisen suomalaiseen, paitsi jos satut olemaan urheilija.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Journalisti, pohjatyöt... Helvetin Engelit on Pamperssien verivihollisia - Karakorpi on Pamperssien kaveri, sai istua rullatun setelin ja vehnäjauhon vieressä kuvassakin. Miksei muuten Suomen Estetiikan Seura nyt julista Karakorpea pannaan, sillä ol niinkauhea jakobiinipipo siinä kuvassa päässä ettei Mimosa Pale kehtais pyörien päälle pistää.

Seuraavaksi Kaisa Varis voisi nousta reestä silleen että hiihtohousut näkyy.

Saara kirjoitti...

Samanlaisia helvetin enkeleitä ne on täältä keskiluokasta käsin katsottuna kaikki motoristiporukat, perkele.

Aijai, onkohan se Kaisa edes ehtinyt kouluja käymään, meinaan että juuri noin siinä voi käydä. Pian sitä ollaan sitten kokonaan hiihtohousuitta.

Tahra kirjoitti...

Britney kiitää varmaan pakollisen tarkkailujaksonsa jälkeen taas viihdyttämässä paparazzeja. Jostakin luin otsikon; "Britney itkeskeli kotinsa ulkopuolella, katso kuvat".

Siis jos normaali ihminen näkee toisen itkemässä, hän tekee joko kohteliaasti (toisin sanoen vaivaantuneena) itselleen asiaa johonkin muualle ja antaa itkevälle mahdollisuuden surra rauhassa tai menee reilusti kysymään mikä hätänä, voinko auttaa. Mutta ajat ovat muuttumassa, ja nyt kuka tahansa saattaa kaivaa kännykän taskustaan ja ikuistaa surun toisen puserossa. Onneksi olen niin vähäpätöinen ettei kukaan saisi rahaa valokuvistani.

Saara kirjoitti...

Niinpä Tahra, siis ja varsinkin mikä saa paparazzin valitsemaan ammattinsa. Siinä ammatissa pakkomielteestä vielä maksetaankin. Itse asiassa ne voisi kaikki viedä hoitoon Britneyn kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Keskiluokkaisuutta ei koskaan saa käyttää alibina mihinkään perkele.

Minusta nyt Kaisalta on väkivalloin evätty mahdollisuus harjoittaa ammattiaan niinkun Jepsukalle meinasi käydä: mutta Jepsu saa nyt Urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksellä pelata: jos pamahtaa kakku niin sekin käy, vastustajajoukkueessa on vaan aina poliisipelaaja, joka toimii päällystakkina.

Kaisa saisi minusta nyt ainakin hiihdellä kotipihalla vaikka kauheessa epossa jos se ei häiritse ketään. Seuraava pykälä on sitten kohumuistelmien julkaisu, ja ehkä Levola laskee myös kirjailijaliittoon vaikkei Kataa laskettu. Mutta se ei olekaan urheilija, ja reestä on noustu ilman housuja kans.

Saara kirjoitti...

Saahan. Hitto, kun ne kerran kaikki näyttävät samoilta, pitkätukkaisilta ja parrakkailta pyörien päälle nostetuilta maantiellä kiitäviltä menninkäisiltä, ne on kaikki helvetin enkeleitä. Piste.

Miksei Jepsukka sitten saisi pelata? Jos kakkua tulee, niin kakku lusitaan. Siellä on myös aikaa kirjoittaa muistelmia. Kun nyt vaan pitäisi housut jalassa.

Jos taas kakkua ei tule, niin sitten on vain velaksi ryypätty vapusta juhannukseen. Ja sit pelataan.

Voi Kaisaparka, niin, kauheissa epoissa hiihtelee siellä ihan yksin. Niin siinä käy sitten. Liekö Kyrö antamassa edes sitä kuuluisaa taustatukkee ennää.

Vai ei Kata ole jäsen. Riipaisevaa.

--KATA-- kirjoitti...

Jep. Hitto sä kirjoitat hyvin Saara!

Johannes Knektman kirjoitti...

"Vai ei Kata ole jäsen. Riipaisevaa."

itse asiassa mikäli Kata on sinne turhakkeidenliittoon pyrkinyt ja häntä ei sinne ole hyväksytty, niin minusta tuo on riipaiseva vääryys.

"Onneksi olen niin vähäpätöinen ettei kukaan saisi rahaa valokuvistani."

Sun pitää kuitenkin muistaa pysyä kaukana julkkiksista, meinaan nehän voivat ottaa kuvan suta ja siitä ja sotkea sut siihen lääppiin...ei kun lööppiin: "XXXX:n uusi tyttö/poika/hermafrodiittiystävä katso kuvat lehdestämme"

Johannes Knektman kirjoitti...

Siis musta kaikkien jotka pyrkivät kirjailijaliittoon pitäisi sinne päästä, meinaan jos se uskoo olevansa kirjailija, niin se on kirjailija.

Saara kirjoitti...

Ite kirjoitat, Kata.

Johannes, olen niin samaa mieltä. Halataan.

SusuPetal kirjoitti...

Jaaha, iltaa.

Urheilu ja kirjallisuus voitaisiin kieltää molemmat.Vaarallisia lajeja.

Ai niin, blogissani on sitten haaste sinulle, Saara.

http://susupetal.vuodatus.net/blog/1093979

Saara kirjoitti...

Hahhah, pistit sitten oikein osoitteen, että osaisin paikalle :D

No juu, kaipa minä jonkin kurssin tässä voisin keksiä. Het tulee mieleen parikin.

Ens viikolla vois käydä kaljoilla, tai seuraavalla.

SusuPetal kirjoitti...

Pakkohan osoite on laittaa, että varmasti osaat perille. Muistaakseni suuntavaistosi ei ole ihan ykkösluokkaa.
Hmm, vai kaljalla. Katsotaan.

Saara kirjoitti...

Mulla on älyttömän hyvä suuntavaisto. Aina kun eksyn, osaan ilman karttaa pois.

Anonyymi kirjoitti...

Sinä Saara olet nykyisin niin kamalan herkkä ja keskiluokkainen. Mulle ihan yks lysti kuka pääsee kirjailijaliittoon tai ei pääse.
Pääasia että Kyrö antaa taustatukee.

Saara kirjoitti...

Enska, öhhöh, jopas nyt interaktiivisen kiteytyksen siihen olit saanut. Mutta toisaalta ihqua että olet noteerannut... ööö... keskiluokkaisen herkkyyteni. Pusi pusi.

Katili kirjoitti...

Moro Saara, mun on ihan pakko täältä Britneytä puolustaa, kun hänellä ja minulla taitaa olla ikävä kyllä sama aivovaiva. Minun etuni on, ettei mun tarvitse julkisuuden valoissa pyöriä kaikkine itkuineni ja hölmöilyineni tai ambulanssimatkoineni. Nyt onneksi kuulostaa siltä, että B:kin rauhoittuu hoitamaan itseään.

Äläkä huoli, ennen kuin sairastuin, ajattelin julkimoiden törttöilyistä ihan samalla tavalla.

Saara kirjoitti...

Itse asiassa minä kyllä nimenomaan toivon, että kaikki menee Britneyllä hyvin, niin kuin tuossa sanoinkin.

Katili kirjoitti...

Saara: Joo ja mä taas luin väärin :-D, sori, mulla on joskus tosi vaikeeta ymmärtää luettua, jos saan jonkun asian päähäni. Mutta nou hätä, asia selvisi.

Saara kirjoitti...

Äh, mitäs näistä :). Pääasia että luit!