torstaina, helmikuuta 14, 2008

Ompelimosta, iltaa

Rakkaat lukijat, meinasin ihan laittaa teille punaisia ruusuja näin ystävänpäivänä, mutta hyvä ihme, nehän houkuttelevat avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin. Ajatus oli silti kaunis, eikö.

Minulla on pää kiehunut jos jonkinlaista naismiesasiaa, edellisen päreeni kommenteista johtuen ja muutoinkin, mutta kun tuo koira pitää niin kiireisenä, etten ehdi oikein kirjoittamaan mitään.

Puck on nyt ottanut asiakseen päiväsaikaan hajottaa sänkyä. Se aloitti päiväpeitosta, mutta kun vaihdoin peiton toisenlaiseen, se siirtyi järsimään petauspatjaa. Superlonin palasia on ollut lattia täynnä joka päivä. Ompelin sitten petarin vetoketjun karhunlangalla kiinni, ettei Puck saa sitä enää repimällä auki, mutta sitten se siirtyi järsimään sänkyä. Nyt sieltä näkyvät jo jousetkin. Eli, vaikka minulle sanottiin, että tämä meikäläisen touhu on kuin tukkisin purkalla murtunutta patoa, mutta aion silti vielä tänään saada tehtyä päiväpeiton, joka kiinnitetään sänkyyn jollakin konstilla. On tuossa nyt nappeja ja kuminauhaa ynnä muita viritelmiä ja lopulta sitten olen varautunut jeesusteippiinkin. Katsotaan nyt, sorrunko neulebloggaamaan käsitöistäkin vielä tässä elämässä.

14 kommenttia:

celia kirjoitti...

Vai järsii Puck teidän sänkyänne! Herrajestas sitä teidän hurttaa! Miten se pääsee teidän makuuhuoneeseenne? Avaako Mack sille oven, vai osaako se jo itse avata ovet?

Pistäkää ovi reikeliin siksi aikaa, kun olette poissa kotoa - ja avain varmaan talteen - niin pysyy sänkykin nukuttavassa kunnossa

P.S. Tuota kuvaa minä ihmettelen. Sehän on selvä kuva-arvoitus: missä on loput Mackista, kun erotan vain sen pään!

Saara kirjoitti...

Heh, noh, olen ajatellut asian niin, että parempi kuitenkin sänky kuin olohuoneen sohva. Halvemmaksi tulee.

Ja siis Mac on saanut ikänsä asua makkarissa päivät. Ei se siellä pahojaan ole tehnyt. Olisi nyt sitten kamalaa viedä siltä sen oma nukkumapaikka tämän toisen älvänän takia. Ja juu, Mac on opettanut sen avaamaan ovet, sekä myös ulvomaan. Meinaa vähän olla pokassa pitämistä, kun Mac ulisee kaipuutaan juuri sillä sängyllä ja katsoo kaihoisasti ulos, niin tämä kaheli ryntää siihen vierelle ja alkaa myös ulista. Niin kuin kaveriksi.

Hä, eikä meillä vaan ole lukollista makuuhuoneenovea :)

Saara kirjoitti...

Ma odotan sun neulebloggausta kuin kuuta nousevaa. Ja siita vois kai siirtya luontevasti muotibloggaamiseen?

Saara kirjoitti...

Hehhee, Saara! Tuo oli paha.

Ensio E. ex officio kirjoitti...

Ummetuksessa ystävä tutaan. Eikä pääse mielenterveyskään koirilla järkkymään.

Saara kirjoitti...

Ehheh, Enska. Kiva.

Johannes Knektman kirjoitti...

"Ma odotan sun neulebloggausta kuin kuuta nousevaa. Ja siita vois kai siirtya luontevasti muotibloggaamiseen?"

Pitäisköhän munkin alkaa käsityö/"muoti" bloggaajaksi? Ens alkuun voisin kertoa kuinka väsäsin pojalle paidan jossa on punainen viikatemiehen tapainen ja teksti "My veins are empty" (Kysykää pojaltani, ei mulla ole käsitystä mihin toi viittaa) ja sit väsäsin itelleni Lilith paidan. (No tossahan käs'työ bloggaukseni nyt oikeestaan olikin, ketä muka kiinnostais kuinka kuva painetaan paitaan?)

"Hä, eikä meillä vaan ole lukollista makuuhuoneenovea :)"

Höh, lukollinen makuuhuone on ehdoton vaatimus, varsinkin perheessä jossa on teinikakaroita, meinaan siten vältetään teinien traumautuminen ;-P

tebbeite kirjoitti...

Mua jäi askarruttamaan, että mitähän mielenkiintoista se Nuusku, vai Nylykkykö se nyt on, sielä sun sängyssä haistaa?

ÿlläoleva kirjoitti...

Ohoh, eihän tuo ollukkaan kysymys, ko askarrutus. Siis piste perään.

Saara kirjoitti...

Itse asiassa, Johannes, minua kiinnostaisi se paidan painatus.

Siis meillä tosiaan makuuhuoneesta kuuluvat äänet aiheuttavat traumoja kenelle tahansa. Jumalauta sitä kuorsausta.

Ei se Nuusku mitään siinä haista, sängyn päädyssä etenkään (eli siitä mistä se sitä syö. Mitä se nyt haistaa ylipäätään jäkertäessään kaikkea muutakin, esimerkiksi kynttilöitä ja kännyköitä.

Johannes Knektman kirjoitti...

"Itse asiassa, Johannes, minua kiinnostaisi se paidan painatus."

Kaiketi helpointa on alottaa silitettävillä kangasväreillä, kahtotaan nyt josko joskus jaksaisi väsätä ohjeet.

Henkilökohtaisesti en pidä käsityö osasta, mutta kun sellaisia paitoja joista pidän ei kukaan oikein tee (Ja ne joista pidän, kuten Viivi & Wagner paidat, ovat niin pirun kalliita), niinpä on tehtävä ne itse.

Saara kirjoitti...

Niinpä, Johannes. Just ollaan tuosta samasta ongelmasta lasten kanssa puhuttu. Varsinkin tytärtä kiinnostaisi tehdä paidat itse.

Johannes Knektman kirjoitti...

Arvasinpa että joku on jo ohjeet väsännyt nettiin, eikä enää ihmisten tarvitse kokeilla itse mikä toimii:

T itse t paita

Saara kirjoitti...

Oho. Katos vaan. Kiitos.