tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Ai raivostuin vai?

Kansa raivostui, kirkuu iltapäivämeedia. Voi tätä meidän lehdistökultaa, kun se on niin söpöä. Ensin heitetään herkullinen syötti, että Homo-Mannerheim kohauttaa Ylen ohjelmassa ja että Uralin perhonen herättää hämmennystä ennen ensi-iltaa, kun Marski onkin nyt homo ja korsetti päällä. Sitten vain jäädään odottelemaan, miten kaskustelupalstalle (jääkööt kirjoitusvirhe) tulvii hyperventiloivia viestejä, eikä kenenkään ole tarvinnut nähdä koko ohjelmaa. Kenenkään ei ylipäätään ole tarvinnut nähdä Smedsin Tuntematonta, joka otsikoitiin niinkin vaatimattomasti kuin että Presidentti, Niinistö ja Lenita tuhotaan. Ja sitten kysytään vielä päälle, että hei, onks presidentin ampuminen näytelmässä sopivaa. Eipä ole raivostunut kansa tainnut nähdä monia muitakaan taideteoksia, elokuvia tai lukenut moniakaan kirjoja, mistä se on sokeasti tuon lööppiporukan perässä vaatinut päitä vadille. Alkaa jotenkin kyllästyttää nuo keinotekoiset kohut, joiden arvo ei totisesti ole siinä, että lukevalla yleisöllä on oikeus saada tietää.

Ikävintähän tässä kansan yleistetyssä raivostumisessa aina on se, että annetaan kuva enemmistön raivosta ja hiljaisuuden spiraalissaan otsakurtussa kulkeva oletettuun vähemmistöön kuuluva suomalaisparka ei uskalla sanoa juuta eikö jaata, ettei vain menetä kasvojaan suuren yleisön edessä ja tule sosiaalisesti eristetyksi. Ja se kyllä toimii täällä blogosfäärissäkin erinomaisesti.

50 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Vähän sama juttu kuin "koko Suomi suree", "koko Suomi sitä ja tätä".

Höh, minulta ei ole koskaan kukaan tullut kysymään, surenko vai mitä teen -oletetaan vain.
En ole koskaan uskonut tällaisiin kollektiivisiin tunteisiin.

Saara kirjoitti...

Ai niin. Vähänkö on joskus hävettänyt, ettei ole älynnyt surra. Parempi on vaan ollut olla ihan hissukseen ja antaa kollektiivisen surun valuttaa rauhassa koko kansan kyyneleitä.

SusuPetal kirjoitti...

Minua hävettää jatkuvasti, ja tunnustan näin julkisesti, että en ole juurikaan älynnyt kaivata kriisiterapiaa.

Saara kirjoitti...

Niin mutta kyllä tämä kansa on kriisiterapian tarpeessa. Siitä ei ole epäilystäkään.

SusuPetal kirjoitti...

Luulen, ettei se terapia auta. Ihan vaan sen takia, kun ajattelee, miten herkästi ihmiset järkyttyvät. Ei tuollaiseen kollektiiviseen kerran kuussa kuohahteluun auta mikään terapia.

Almamaria kirjoitti...

En voi koskaan suhtautua tyynesti tuollaiseen "uutisointiin", kadehdin ihmistä joka siihen kykenee. Aina tuollainen tasapäistäminen riepoo yhtä paljon.
Onko olemassa jokin sanaton kaipuu yhteisiä tunteita kohtaan, olisiko yhteiskunta paremmin toimiva ja onnellinen jos ihmiset kokoontuisivat välillä yhteisitkuihin?

Saara kirjoitti...

Hah, vai kerran kuussa, Susu. Taitaa olla jokin jatkuvampi valuvika syynä tuohon kuohahteluun kyllä.

Almamaria, sanopa se. Siitä ei kyllä sitten rahallisesti hyötyisi tuo lööpistö, niin että äkkiä loppuisivat yhteisitkut. Ellei niistä sitten tehtäisi joitain markkinoita tai festareita joista voisi taas repiä otsikoita.

--KATA-- kirjoitti...

Kaikki sujuu suunnitelmieni mukaan

viima kirjoitti...

Mulle on mielestäni kehittynyt jo aika hyvä sietokyky näitä kohukohuja kohtaan, mutta viime päivinä on jopa kevyesti v*tuttanut tämä homo-Marski-kohu, ja toisaalta myös se kauhea mekkala, mikä nousee kun nuori mäkihyppääjä juo viiniä ja haistattaa pitkät kaikille.

Jos tämä kansa jollekin raivostui, niin vain ja ainoastaan iltapäivälehdistön idioottimaisuudelle.

mm kirjoitti...

Kiitos vihjeestä hiljaisuuden spiraalin luo. Tuostahan lähtee monia ajatuskulkuja mietittäväksi.

Jokaisella kulttuurilla ja alakulttuurillakin on omia
"vihjeitä mitä on sosiaalisesti soveliasta ilmaista". Jotta voi elää rauhassa, jonkinlaista konstekstuaalisuutta tarvitaan aina. Kuka määrittelee, missä on raja? On niin monta tapaa käyttää valtaa. On eri asia, täytyykö johtajaa seurata vai saako hänta seurata.

Saara kirjoitti...

Kata, heh, no niin justiinsa.

Tuosta pitäisi muuten saada otsikko, Viima. "Kansa raivostui iltapäivälehdistön idioottimaisuuteen!", koska onhan meitä täs nyt jo vaikka kuinka monta. Kansaksi.

Mm, nimenomaan siitä se ajatus muuten lähtee. Ehkä tässä iltislehdistöasiassa rajaa skannataan kansalaisista höpöhöpö-otsikoinnilla, eikä se raja mitenkään siitä voi realistiseksi muodostua. Se on väärin perustein tullutta.

Iltikset ilmeisesti tarvitsevat korkeaa moraalia voidakseen itse matalasi toimia.

Kaura kirjoitti...

Epäilen, että se Kansa on Tapani vaan. Multapa on lähtenyt tilaajia Mannerheim-polkan myötä, joten kyllä siinä jotain taikaa on ;-)

Saara kirjoitti...

Kaura, eikä! No ne tilaajat eivät sitten sua ole ansainneet :).

Luin sen sun polkkas jo eilen ja kävin lukemassa niitä linkkejäkin, Tosikollakin kävin ja sieltä vielä linkkejä pitkin eteenpäin. Aamulehden Mannerheim-teemaliite pisti kyllä jo pelkkänä ajatuksenakin hymyilyttämään.

Polga kirjoitti...

Kommentoin julkisesti eilen iltapäivälehtiä ja niiden lööppejä Varaston kaffehuoneessa; sain pitkiä katseita ja syvän hiljaisuuden... NYT minä tarvitsen kriisiterapiaa ja heti! Jos kirkkohallitus maksaa 3 v:n ajan "Jokelan draaman" kriisiterapiaan 600 000 juuroa, on jossain jotakin mätää, sorry nyt vaan. Ja muuten, jos jossain maassa kriisiterapia on ahkerassa käytössä, vilkaiskaapa naapurimaahamme, jossa vieläkin käydään Palme-terapiassa (ja tämä on tosi!).

Saara kirjoitti...

Polga, hyvä ihme. Onko tämä ihan totta, että Suomessa pikkuinen mediakriittisyyskin aiheuttaa merkitseviä katseita. Hmph.

Joo, kyllä tässä kriisiterapiaa tarvitaankin. Palme-terapia kuulostaa ihan kivalta, mutta kyllä täällä Suomessa se voisi olla esim. Paavo-terapiaa, vaikka Paavo onkin vielä pystyssä.

hepoliini kirjoitti...

Sosiaalinen eristäminen taitaa olla varsinkin naisten/ja jo pikkutyttöjen hyvin hallitsema "rankaisumuoto"?

lepis kirjoitti...

Tuota, eikös se sitten ollutkaan... Luenkohan minä nuita hirstoriikkejä joidenkin omituisten silmälasien läpi. Mnnn, tätä täytyy miettiä. Syvällisesti. Ilman kohua ja kriisiapua.

Saara kirjoitti...

Hepoliini, ehkä enneminkin pikkupoikien, jos netistä puhutaan.

Niinhän ne on väittäneet, Lepis. Ihan kauheeta :). Voi herranjestas niijen kanssa.

hirlii kirjoitti...

vaan sellainen on median käsitys kansasta. kansalaiset ne vaan raahautuivat ränräsateessa tänäkin aamuna kaikessa rauhassa työpaikoilleen. bussipysäkillä oli ihan tyyntä en nähnyt ketään raivostunutta. tai taisi yksi näyttää hieman sirtuunaasyöneeltä, mutta ehkäpä aamupuuro oli palanut pohjaan tai jotain.

kun tornit romahtivat amerikan mantereella niin ensimmäinen ajatukseni oli: tätä onkin odotettu, siitäs saitte. vaikka olihan se kurjaa, että niin monta tuhatta kuoli, mutta tasapuolisuuden nimissä meidän olisi pitänyt tuntea myös kollektiivista surua ja suruliputtaa monienmonien muidenkin vuoksi tällä maapallolla.

hepoliini kirjoitti...

Ai, en tiennyt, kun en tunne pikkupoikia.

Jukka kirjoitti...

Säästyy paljolta stressiltä, surulta ja vihalta, kun ei lue iltapäivälehtiä.

Saara kirjoitti...

Hirlii, itse asiassa teidän monia muitakin, jotka syyskuun 11. päivä ajattelivat samoin. Mutta olivat vaan ihan hiljaa noin julkisesti.

Hepoliini, tjaah. Noh. Niin no sitten ei voi tietää.

Morjens, Jukka. Joo, mutta itse asiassa siihen riittää kun kävelee kaupassa ja vilkaisee lööppejä. Ei tartte edes lukea lehteä. Ja sehän tässä vähän tympiikin. Tämä lööppijulkisuus se kun leviää sitten muualle maailmaan. Että nytpähän tietävät, miten Marski on suomalaisille tabu ja mikä sitä suomalaista liikauttaa. Vähän samaan tapaan lietsotaan muun maalaisten tuntemuksista tänne päin.

Anonyymi kirjoitti...

sellaista hiljaisuuden spiraalia se oli sekin mediaalinen tapahtuma, se amerikan tapaus.

mutta noin ylipäätään, kyllä suru sinänsä ihan hyvä ja tarpeellinen tunne on. paras suoja kyynistymisen käärmettä vastaan: elää ja tuntee ilot & surut.

- hirlii

Saara kirjoitti...

Kyllä, Hirlii, ilman muuta. Niitä suruja taitaa vain useimmilla olla omiksi tarpeiksi ja joskus vähän ylikin.

Seija kirjoitti...

Minä löysin uuden lööööööööööööööööööööpin,

Kuse uunipellille ja laita se pakastimeen. Jäätynyt kusilevy on
helppo ja nopea sujauttaa vittumaisen naapurin postiluukusta.

Täm hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Tätähän on jo onnistuneesti verrattu esimerkiksi Muhamed-kuviin. Täysin huomiotta on tietenkin jätetty se, että niistä Muhamed-kuvista joku oikeasti jopa raivostui. Tästä muuten HA kirjoittaa osuvasti:
http://www.halla-aho.com/scripta/vahan_tabuista_ja_sananvapaudesta.html

Johannes Knektman kirjoitti...

Saara: "Hirlii, itse asiassa teidän monia muitakin, jotka syyskuun 11. päivä ajattelivat samoin. Mutta olivat vaan ihan hiljaa noin julkisesti."

Heti kun toinen kone oli jysähtänyt torniin sain jenkeistä tekstarin:

WTC airlines, takes you there!

Joten eiköhän yankeessakin ollut ihmisiä jotka eivät ottaneet tuota hyökkäystä maailmanlopun alkuna.

Mannerheimista joku tokaisi radiossa: "Mitä väliä, eikös Marski tehnyt työnsä?" Ja tuo kiteyttää minunkin mielipiteeni.

Joku toinen jossain blogissa/lehdessä tms. (Mulla ei ole pitkäaikaismuistia lainkaan) taisi sanoa bauttiarallaa näin: "Mitä väliä sillä on mistä se tyydytyksensä sai, tärkeintä on että oli tyydytetty, kun näinkin hyvin pärjättiin".

JestasSentään kirjoitti...

Minua ei järkyttänyt syyskuun 11. koska minun ystäviäni ei kuollut siellä. Mielestäni tekopyhät amerikkalaiset saivat ehkä jopa ansionsa mukaan. Dianan kuolemasta en välittänyt, sillä en tuntenut koko ihmistä. Mannerheim saattoi olla homo tai sitten ei mutta suurempi ongelma on mielestäni yhteiskuntamme rasistisuus, kylmyys ja epäinhimillisyys. Lukekaa Camus'n Sivullinen. Se on hyvä kirja.

Inkivääri kirjoitti...

Hohhoijaa, ihan samaa olen ihmetellyt että mikä kumman kansa sitä taikka tätä. Minähän olen ihan keskivertotallaaja ja äärimmäisen harvoin, jos koskaan löydän itseäni näistä iplehtien koko Suomi -jutuista.

Mannerheimista vasta tänään kuulleena ihmettelen - kuulostaa siltä että samat immeiset ovat täynnä pyhää vihaa, jotka täynnä pyhää vihaa ihmettelivät islmistien vihaa muhametin pilkkakuvista.

He ovat siis ihmisiä, jotka saavat päättää ketä saa kuvata ja ketä ei ja missä valossa?

Sitäkin ihmettelen, että onko Suomessa jollekulle homous vielä niin kipeä asia, että hänen mielestään homous häpäisee jonkun muiston tai maineen?

Saara kirjoitti...

Jaaha, Seija. Onneksi ei ole pakastinta enää. Eipä tule mieleen lähetellä omaa pissaansa naapureille.

Aivan niin, anonyymi.

Totta muuten tuo, Johannes. Melko usein ajattelemme kaikkia jenkkejä samanlaisina. Todellisuudessa mielikuvamme muodostuu vain niiden äänekkäimpien mukaan, eikä sen tarvitse olla edes enemmistö. Nythän mekin olemme maailmalla homofobisia suomalaisia. Tuli vähän takapakkia, ettenkö sanoisi.

Juu, niinhän se tuo mun 13 v. tyttärenikin tästä jupakasta sanoi, että eihän homoissa pitäisi olla mitään pahaa. Tähän ajatukseenhan tässä on yritetty lapset kasvattaa, mutta media välittää kyllä melko toisenlaista viestiä nyt.

Jestassentään, niin, minä vähän luulen, että sivullisuuskin syntyy hiljaisuuden spiraalista. Melko moni nykypäivänä unelmoi jotenkin romanttisesti sivullinen olevansa, ja jakaa kuitenkin päässään hiljaisen enemmistön kokemukset ja ajatukset.

Vaikka päällisin puolin voisi ajatellakin, että kaikki on samantekevää, kysehän on lopulta yhteiskuntarakenteiden romuttamisesta ja siitä iänikuisesta maailmanparantamisesta. Rehellisyys on toki hyve, jota itsekin arvostan suuresti, mutta kysehän ei aina olekaan siitä, onko rehellisyys oikein tai väärin, hyvää tai pahaa, vaan mitä seurauksia sillä on sille, että yhteiskunnissa ihmisten pitäisi pystyä elämään keskenään jotakuinkin rauhassa. Vaikka ihmisellä on kyky ja kenties joskus tunnekin ja halu tappaa, ihmisellä on myös tarve tuntea olonsa turvalliseksi. Niin pitkäikäisiä me nykyään olemme, ettei jatkuvassa pelossa eläminen ole mahdollista. Järki lähtee ja edessä on kaaos. Koska kyky tappamiseen ja toisaalta turvallisuuden tarve ovat ristiriidassa keskenään, on yhteiskunnassa valittava vallitsevaksi se, joka takaa jonkinlaisen rauhan, riippumatta siitä, ettei lähellekään jokainen Mersaultin tavoin kykene tuntemaan kollektiivista surua. Täytyy nimittäin muistaa, ettei Mersault kyennyt siihen edes äitinsä kohdalla, enkä kyllä ihan suoralta kädeltä väittäisi, että tuo sentään olisi yleispätevä tuntemus.

Mitä hemmettiä mää taas paasasin? Ei mitään tajua. Tuo oli varmaan jotain automaattikirjoitusta. Joku ufo otti kontaktia. En ota vastuuta edellisestä. Päätäkin särkee.

Inkivääri, NIIN, siis oikeuttaako Mannerheimin tarhattu muisto todellakin tappouhkauksiin, joita tuo ohjaaja on saanut. Hmm. Siis että jonkun IHMISEN maine on toisen IHMISEN elämää tärkeämpää. En ymmärrä milloin tämä kauhistuttava palvonta oikein loppuu ja ihminen asetetaan oikealle paikalleen muiden ihmisten sekaan. Tässä kun näyttäisi olevan kyse jo jostakin jumalmyytistä.

Johannes Knektman kirjoitti...

Palatakseni hetkeksi Marskiin (Teki mieleni sanoa että halatakseni hetken Marskia:), olen viime aikoina selaillut vanhoja kirjoituksiani ja nyt on vuorossa vanhat biisiensanoitukset (Joita on 182 vihaista kappaletta) ja tuli mieleeni, että jos olisin vielä nuori kirjoittaisin biisin joka menisi jotenkin näin :

Mä olen Lillqvisti
on taiteilijan risti
esittää kysymyksii
runkata käsityksii
vastustaa sensuuria
ja jos on tuuria
joku siitä suuttuu
ja se maineeks muuttuu

Mä puen Marskin päälle korsetin
se on homo se on homo
ja käsiini toimittajan etin
se on homo se on homo
jolle heitän koko tän Setin
ne on homoi ne on homoi

saavutus animaatiolle;
ne haluu sen roviolle
sata puhelinsoittoa,
työväenliikkeen voittoa
ei estää saa kukaan,
Hei nyt kaikki mukaan
noustaan barrikaadeille
vittuillaan oikeistolle

Mä puen...

Mä kuljen tietä helpointa
Nostan hevosmiehen lointa
löytyykö vihjeitä noista
kamalista sodomian iloista

jne. jne.

Onneksi en enää ole nuori ja voin jättää nämä provokaaderit omaan arvoonsa...

Tämä on samanlaista tajunnanvirtaa kuin kakaranakin kirjoittamieni biisien sanoitukset. Pahoittelen että häiritsen sillä silmäparkojanne, mutta muistakaa; silmäpako on aina optio ja optio on katse tulevaan.

Johannes Knektman kirjoitti...

Heh, epäolennaiset assosiaatiot jatkuvat: tuli tosta ed. viestistä mieleeni Laman Paskaa biisin sanoitus.

Johannes Knektman kirjoitti...

Saara: "Melko moni nykypäivänä unelmoi jotenkin romanttisesti sivullinen olevansa"

Ulkopuolisuus - siis todellinen ulkopuolisuus, eikä kaltaiseni ihmisen, joka jatkuvastihämmentyy ihmisten toimista ja sen aiheuttama ulkopuolisuuden tunne, jolla ei ole mitään tekemistä oikean ulkopuolisuuden kanssa - ei ole mitenkään mukavaa, siinä ei ole mitään romanttista.

Sillä ihmiset pitävät ulkopuolista hulluna, häiritsevänä ja välteltävänä ja kuka ihminen haluaisi aina olla yksin?

En minä ainakaan.

Saara: "Vaikka päällisin puolin voisi ajatellakin, että kaikki on samantekevää, kysehän on lopulta yhteiskuntarakenteiden romuttamisesta ja siitä iänikuisesta maailmanparantamisesta."

Mielestäni yhteiskuntamallimme on vetänyt viimeisiään jo lähes puolen vuosisadan ajan, me suomalaiset vain pääsimme siihen mukaan vasta sen loppuvaiheessa.

En muista kuka näin sanoi, mutta allekirjoitan sen täysin:
"Maailmaa ei voi parantaa, voi parantaa vain oman itsensä ja se sisältää siemenen pikkuriikkiseen muutokseen maailmasssa"

Saara: "Koska kyky tappamiseen ja toisaalta turvallisuuden tarve ovat ristiriidassa keskenään, on yhteiskunnassa valittava vallitsevaksi se, joka takaa jonkinlaisen rauhan, riippumatta siitä, ettei lähellekään jokainen Mersaultin tavoin kykene tuntemaan kollektiivista surua."

Minä olisin sanonut: ...koska TARVE tappamiseen...

Ehkä olen kyyninen, mutta uskon ihmisellä olevan myötäsyntyinen tarve tappaa.

Kehittelin joskus kakarana tälläisen ajatuksen (Saattaa olla että luin sen jostain, en jaksa muistaa täysin tuon teini-ikäisen nihilistin maailmankuvaa ja vaikutteita jotka siihen vaikuttivat): Alunperin meillä oli tarve suojella, siitä yksinkertasiesta syystä että kaikkia tarvittiin, mutta myöhemmin tarvittiin elintilaa jotta säilyisi hengissä ja tappaminen muodostui elintärkeäksi tarpeeksi. ja nämä kaksi tarvetta, suojelemisen ja tappamisen tarve, ovatkin siitä asti taistelleet sisimmässämme.

En enää aivan täysin allekirjoita tuota (Oppiminen on sikäli rasittavaa, että joutuu taistelemaan omia ajatuksiaan ja ennakkoluulojaan vastaan) muuten kuin siltä osin että uskon, ei, tiedän meillä olevan tarve tappaa. Ja vain sivistyksen pintasilaus pitää sen ihomme alla piilossa.

Hmmm... eli periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, sillä erolla että minusta kyse ei ole kyvystä, vaan tarpeesta, tappaa.

Saara kirjoitti...

Joooo, Johannes, tarkoitinkin juuri sitä sivullisuuden ihastuttavaa myyttiä, jonka avulla kirjojakin juuri kirjoitetaan. Siis että kuvitellaan itselleen kyky nähdä tarkemmin yleensä nimenomaan ihmisen raadollisuus (ns. hyvyyden näkeminen ihmisessä on muka ala-arvoista ja helppoa valtavirtaa, vaikka puntit ovat väistämättä 50-50) ja sitten tuodaan se näkymä jotenkin sivullisen ylevästä näkökulmasta suuren ja tietämättömän ihmiskunnan tietoon. Kyllä jokainen itsessään ja muissa sen raadollisuuden joutuu kohtamaan. Että siis ei siihen siinä mielessä sivullisia tarvita.

Siinä ulkopuolisuuden tunteessa sen sijaan ei ole mitään mukavaa. Mutta usein monet ulkopuoliset olisivat silti vähemmän ulkopuolisia, jos hiljaisuuden spiraalia useammin rikottaisiin. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että rohkeus yleensä pettää. Vasta kun ei ole enää mitään menettävää, voi hiljaisuuden helpommin rikkoa.

Niin, en siitä tarpeesta tappaa voi olla ihan varma, varsinkaan jos kyse on ihmisen tappamisesta, koska itse en ole kokenut sitä vielä, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa. Eli kyllä minä sen ehkä voin allekirjoittaa siitä kaikesta päätellen, mitä maailmalla tapahtuu ja myös senkin takia, että lihansyöjän on ollut tapettava elääkseen. Ehkä siksi kirjoitin kyvystä tappaa, koska jotenkin oudosti ajattelen, että ihmiskunta kehittyisi myös henkisesti evoluution mukana. Mutta eihän siitä vielä niin pitkä aika tosiaan ole, kun omin käsin on pitänyt ruokansakin tappaa, ihmisvihollisen tappamisesta puhumattakaan.

Mitä tarkoitit tuolla, että yhteiskuntamallimme vetelee viimeisiään? Itse tarkoitin sitä, että on olemassa lait joita noudatetaan, jotta emme päättömästi täällä toinen toisiamme tappaisi, ja jotta edes jonkinlainen rauha säilyisi ihmisten kesken. Sinä kutsut sitä sivistyksen pintasilaukseksi, mutta minusta se on enemmän. "Tee se muille minkä tahtoisit muiden tekevän sinulle" ei välttämättä ole sivistyksen aikaan saamaa. Se voi yhtä hyvin olla jonkinlainen luonnon laki siinä mielessä, etteivät useimmat eläimetkään tapa huviksensa. Tästä on tosin tullut toisenlaistakin tietoa. Hyeenoille on ainakin kai tappaminen päällisin puolin pelkkää huvia myös. Edes elintilan saamisesta ei ole kyse, kun ruokaa tapetaan yli tarpeen. Siinä ei ole järkeä. Se on tuhlausta.

Tuossa Sivullisessa teemanahan on myös, että vain vankeudessa Mersault kokee olevansa vapaa, koska oli päästänyt pirunsa irti. En tiedä miksi se piru ihmisessä olisi jotenkin enemmän vapauttava kuin sen "hyvän" irti päästäminen. Jotenkin näen siis tuon myyttisivullisuuden juontavan juurensa erilaisista arvoista, en todellisesta ulkopuolisuuden tunteesta, jossa ei tosiaan ole mitään romanttista.

Johannes Knektman kirjoitti...

Tarkoitin lähinnä yhteiskuntamme taloudellisen perustuksen murtumista, en niinkään etiikan tai moraalin osalta, niiden perustaavaa laatua olevan muutokset ovat loppuen lopuksi hitaampia tapahtumia.

Uskon siis että länsimainen kulutuskulttuuri on jo pitkän aikaa kitunut henkitoreissaan ja vasta nyt olemme huomanneet sen ja jotain uutta on jo kehittymässä sen tilalle vaikken ainakaan minä keksi mitä se on ja milloin se tulee.

Ehkä vihdoinkin on vesimiehen aika ;-P

Saara kirjoitti...

Hehheh, Johannes yltyy new age -tunnelmiin :)

Eipä silti, etteikö sitä voisi nimittää vesimiehen ajaksikin, sama kai tuo on. Joka tapauksessa henkistä kehittymistä tapahtuu. Näkeehän sen omista lapsistaankin miten niillä tietoisuudentaso on ihan toista luokkaa kuin mitä itselläni lapsena oli (toki voi olla yksilöllistä tyhmyyttäkin tai hidasta kehittymistä meikässä). Mutta näin pienen empiirisen kokemuksen valossa kyllä lapset ovat jo syntyjään fiksumpia nykyisin kuin aiemmin.

Ja tämä kehitys tietenkin puoltaisi tuon kulutusyhteiskunnan murrostakin. Me jäärät kyllä pidetään sitä tosin yllä vielä pitkään, eikä sen alasajo muutenkaan ehkä tapahdu ilman katastrofia.

Johannes Knektman kirjoitti...

Saara: ""Tee se muille minkä tahtoisit muiden tekevän sinulle" ei välttämättä ole sivistyksen aikaan saamaa. Se voi yhtä hyvin olla jonkinlainen luonnon laki siinä mielessä, etteivät useimmat eläimetkään tapa huviksensa."

Jup, näin minäkin uskon ja siitä syystä en nuoren nihilistiminäni ajatuksia enää allekirjoitakaan.

Ihminenkään ei normaalitilassa tapa lajitoveriaan huvikseen, mutta kun poistutaan normaalitilasta (esim. sota) huomataankin kaikissa piilevä tappamaan innokas olento ja kun tilanne jatkuu sellaisena pitkään voi tappaminen muuttua huviksi.

Saara kirjoitti...

...huomataankin kaikissa piilevä tappamaan innokas olento ja kun tilanne jatkuu sellaisena pitkään voi tappaminen muuttua huviksi.

Toisaalta useat sodan käyneet suomalaiset taisivat joidenkin tutkimusten mukaan pikemminkin ahdistua kuin innostua huviksensa tappamaan. Mutta totta on, että ihminen myös turtuu.

Saara kirjoitti...

Pitää vielä tuosta sivullisuudesta sanoa, että eiköhän nykyajan sivullinen pikemminkin ole se hyväntekijä, joka kaiken raadollisuuden keskelläkin auttaa muita, kuin että alkaa itsekin kylvää surua ja murhetta ympärilleen.

Johannes Knektman kirjoitti...

Saara: "Toisaalta useat sodan käyneet suomalaiset taisivat joidenkin tutkimusten mukaan pikemminkin ahdistua kuin innostua huviksensa tappamaan."

Itse asiassa ainakin minun lukemieni tutkimusten mukaan se ahdistus on tullut vasta jälkikäteen.

Tuolla ihmisen tarpeella tappaa en niinkään tarkoita yksittäisen henkilön tarvetta, vaan ihmismassojen tarvetta, joka juontaa juurensa omaan yhteisöön samaistumisesta ja vieraaseen yhteisöön epäluuloisesti, lähes vihamimelisestä suhtautumisesta.

Ehkä Octavia Butler on ainakin osittain oikeassa sanoessaan että ihmisessä on kaksi ominaisuutta, hierarkkisuus ja äly, jotka yhdistettynä ovat kaikkien ongelmiemme syntyjuuri.

Johannes Knektman kirjoitti...

Ai niin, luen juuri herranties kuinka monetta kertaa Rikosta & rangaistusta, mikä hivenen vaikuttaa hetkellisesti mielipiteisiini tappamisen luonteesta, on se sen verran vaikuttava (Ainakin minuun) kirja.

Saara kirjoitti...

Niin joo, kollektiivinen tappamisentarve. Kukapa esimerkiksi lähtisi yksinään jotakuta lynkkaamaan. Massoissa se tappamisen meininki tosiaan selkeästi näkyy.

Octavia oli oikeassa, hierarkkisuus voi hyvinkin olla eläimellistä alkuperää ja siksi älyn kanssa yhdessä ongelmallinen asia.

Saara kirjoitti...

Heh, no nih! Dostojevskilla saattaa olla sellainen vaikutus.

Anonyymi kirjoitti...

Hm jaa näin myöhäisheränneenä siis olen sellainen ihminen luullakseni, että "raivostuin" tuosta valheellisesta oman pesän likaamisesta huomiontavoittelun takia (vrt. yo. linkki Halla-aho). Mutta luullakseni kuulun joka asiassa vähemmistöön. Olisinko nyt enemmistössä, herra siunaa? Ja sitten olen kyllä ollut hiljaakin toistaiseksi. Mutta ehkä teen vielä muutoksen. No en tiedä. Tai no nythän tein jo vähän. Tässä viedään kyllä kuin pässiä narussa.

Kai

Anonyymi kirjoitti...

Lueskelin siis vielä itse postausta enkä näitä jatkositsejä.

Kai

Anonyymi kirjoitti...

Äh siis tarkoitanko, että olisin myös homo: Ei ei en ollenkaan.

Kai

Saara kirjoitti...

Kai, minusta Jäniksenselkäinen sanoi asian melko hyvin. Vähän molempia näkökulmia myötäillen, mutta napakasti. Kosto olisi alhainen taiteentekemisen motiivi, mutta jotenkin se on minusta vain jonkinlainen epäluulo.

Mutta tavallaan siis jos ajattelet omalle kohdallesi, että jos joku ei pitäisi kaikesta mitä sinä kirjoitat ja omien aatteidensa ja arvojensa takia tulisi kovin sanoin määräämään, mistä sinä saat kirjoittaa ja mistä et. Uhkaisi jopa tappaa. Äkkiseltään tuli mieleen esim. porno-osasto :), koska sekin varmasti loukkaa jonkun arvoja, niin en oikein usko, että se tuntuisi sinustakaan hyvältä.

No ehkä Mannerheimin loukkaamattomuuden voisi perustella monellakin tavalla, mutta ei sille vain mitään voi, jos se ei esimerkiksi minua henkilökohtaisesti lainkaan loukkaa, mikäli Mannerheimia homoksi väitetään. Väitetään sitä siinä leffassa kentauriksikin, mikä tarkoittaisi että Marski oli puoliksi hevonen.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, tappouhkauksia ei pidä tietenkään hyväksyä, enkä vaadi sensuuriakaan. Mutta raivostua voi ja taiteilija voi odottaa huonoa palautetta myös tuollaisiin provokaatioihin heh heh. Tulee vaan mieleen että tässä on jatketta vasemmistolaisille pyrkimyksille tahrata Mannerheimin mainetta myös ulkomailla ja siten myös Suomen ja suomalaisten mainetta joo. Kun ei vielä onnistunut se Huhtiniemen kaivauksilla. Juha Seppälähän muistaakseni rienasi myös aika rankasti Mannerheimia jossain kirjassaan, mutta siitä ei kai mitään kohua noussut, koska sitä ei käsitetty niin törkeäksi jostain syystä ja ehkä medialla ei vielä silloin ollut käytössä tätä kohunsynnytysmekanismia.

Kai

Saara kirjoitti...

Hih, kohusynnytysmekansimia, niin. Tai sitten median edustajat eivät vain keneltäkään kuulleet Seppälän rienauksista. Siis nehän kun eivät lue mitään itse :)

Elina kirjoitti...

Kiitos tästä, ei tarvitse selata lehtien kuivia artikkeleita, kun voi sinun blogista tulla päivittämään Suomitiedot ;D