Ihme touhua meikäläiseltä. Jo parikymmentä päivän blogia luettuna ja kommenttilaatikko edessä avattuna, että sanonpa sanasen tuohonkin. Ja sitten yhtäkkiä, paskat mää mitään sano. Joka kerta. Jokin ihme... mikä se on... no... hmph... kommenttikanuunaa pukkaa jo etukäteen, eikä vasta jälkikäteen niin kuin yleensä. Sairasta.
Joka tapauksessa tänään oli valoisaa, kun kömmin silmiäni siristellen maan alta ylös rautatieasemalle. Tai oli siis niin valoisaa kun nyt voi pilvisenä päivänä olla. Oi. Sadepisaratkin tuoksuivat keväälle. Lienee tosin pohjoistuulesta ja napajäätikön vinhasta sulamisesta johtuva harha-aistimus, sillä eihän täällä ole mitään sulatettavaakaan, eikä täällä oikeastaan voi muu haista kuin vettynyt maa, homeiset talot, maahan mädäntyneet lehdet ja koiran paska. Meillä täällä maalla haisee myös hevosen lanta ja peuran papanat. Keväisiä tuoksuja ovat ja tietävät kesän tuloa siinä missä lepän siitepölykin.
Oi miksi tänne tulin. Oi miksi päivitin.
Tekstit
7 kommenttia:
"Oi, miksi päivitin?"
Hmm -saadaksesi niitä kommentteja, joita et itse kirjoittanut...:))
Heh, en meinaa osata tähänkään sanoa mitään :)
Mene nukkumaan, joo.
Jokin samperin syöppö on ahminut kaiken serotoniinin vai mikä se nyt oli mun päästäni vai mistä se oli.
Oot alkanu harrastaa andalusialaulua Kyrsälän Arbiksessa: oy miksi synnyin, oy jne. Mutta sinun selälläsi älä flamencoa tanssi vaikka yllytettäisiin ja vaikka voisin arvata sinulla myös kovan iilin olevan - naputa vaan pöytää ja huuda olé - on terveellisempää.
Oi mä olen just nyt niin oi blogiluku- ja kommentointimielellä oi. oih.
Tykkäsin kuvan koivusta ja haistoin mädän hajun tekststä läpi.
Eh, Enska. Naputan pöytää, olé, olé.
Pultti-Kata, mulla on vieläkin sanat vähän hukassa. Saa nähdä mitä tästäkin päivästä tulee.
Lähetä kommentti