Historian havinaa 2

Vanha Tiilitalo on rakennettu 1928 ja sen suunnitteli rakennusmestari K.A. Nylund. Talossa sijaitsi aikoinaan ravintola Musta Karhu ja siihen avattiin myös Jyväskylän ensimmäinen Alko. Nyt siinä on kapakoita ja pikkuliikkeitä. Se taidegalleria on kyllä mystisesti hävinnyt.

Ennen tiilitalon rakentamista samalla paikalla oli runoilija Irene Mendelinin koti ja tiheäkasvustoinen puutarha. Asuimme koko pikkuperhe siinä suuressa huoneistossa mummon ja papan kanssa, jotka olivat hurskaita raittiusseuraihmisiä molemmat, sekä kirjailijoita ja toimittajia. Mummo ei ollut mikään talousihme kylläkään. Kirjoitti paremmin kuin tiskasi ja arvosteli muitten kirjoituksia paremmin kuin pesi pyykkiä, minkä mummo teki kylpyammeesssa ja unohti veden valumaan niin pitkäksi aikaa, että alakerrassa lorisi vähän väliä. Äitini sisko muutti 15-kesäisenä savosta Jyväskylään ja tuli hoitamaan minua sekä piikomaan huushollia. Nuori tätini oli hävennyt silmät päästään minua rattaissa työnnellessään, kun rakennusmiehet olivat telineiltään huudelleet, että onpas äitinsä näköinen tyttö. Siis siihen aikaan teiniäiteja ei hyvällä katsottu. Meidät on sittemmin sekoitettu jopa samaksi henkilöksi, mikä vain kertoo siitä, että tätini on kovin nuorena säilynyt ja minä taas... ou tsiis. Mutta olen siitä huolimatta ollut hyvin valokuvauksellinen joskus ja mallina monissa lehtikuvissa, kuten tässä villissä otoksessa, joka on julkaistu Keskisuomalaisessa toukokuussa -66.



Tiilitaloa vastapäätä oli kauppa, edistysmielinen osuuskauppaliike eli E-liike. Sinne minä pääsin äidin kanssa silloin tällöin ostoksille. Kun vanhempana vaihdoin työpaikkaa, siellä oli töissä nainen, joka oli työskennellyt tuossa samaisessa E-liikkeessä ja muisti minut ulkonäöltä, vaikka olin suunnilleen kolmevuotias silloin, kun se oli viimeksi minut nähnyt. Siitä ei tullut kovin hyvä työsuhde. Se nainen lonksutti tekohampaitaan leuka pitkällään joka hetki. Se ei voinut sietää ajatusta, että joku nuorempi olisi osannut tehdä yhtään mitään. Kerran eräissä pikkujouluissa se alkoi mesota, että yritin iskeä hänen kymmenen vuotta nuoremman parisataa kiloisen miesystävänsä. Se oli kamalan noloa, koska oma poikaystäväni istui vieressäni, enkä ollut huomioinut mokomaa pariskuntaa koko iltana. En tiennyt mitä sanoa. Myöhemmin sen naisen oma tytär tuli kesäapulaiseksi meille ja jätti kaljakorin kaveriltaan kassaan lyömättä ja pihisteli muutakin. Kenkäähän se sai. Minä olen tainnut kertoa tämän jo joskus.

Mummo oli kotoisin hämeestä. Pappa kävi syntymässä Massachusettsissa 1903 ja perhe muutti takaisin Karstulaan vuosia myöhemmin. Mummo tapasi pappani toimittajakoulussa Tampereella. Jonkinlainen napanuora papalle siitä amerikassa olemisesta kuitenkin jäi ja niitä intiaani- ja siirtolaistarinoita tuli jonkin verran kuultua ja luettuakin. Pecos Bill korttipelissä oli intiaanityttö ja minä ihailin sitä kortin kuvaa tavattomasti. Piirtelin intiaaneja kaiken aikaa ja pidin harakan sulkaa hiuksissani. Tiesitkö muuten sitä, että ensimmäinen suomalainen, joka jalallaan amerikkaan todistettavasti astui, oli alkujaan savolainen sotilaskarkuri Peter Rambo. Ah, siis missäpä muualla sen legendaarisen Rambon alkujuuret voisivatkaan olla kuin Suomessa. Ja Pamela Anderssonin tissit. Näin nostakaamme itsetuntoamme hetkeksi... hyvä. Ja nöyrtykäämme katselemalla hetken tätä viehkoa videota (via Marginaali) unohtamatta muitakaan ihanuuksia aina euroviisumenestyksestä lähtien. Ei ole hyvä ylpistyä liiaksi.