sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

Historian havinaa 3

Kuten tuossa aiemmin rehvastelin mallinhommillani ja sain kertakaikkisen ihastuneita kiljaduksia villistä kuvastani, en malta olla tunnustamatta, että olen ollut myös alastonmallina Yhteishyvä -nimisen lehden sivuilla,





...mikä on tietenkin ollut erityisen raskas muisto elämäni varrella, kuin tumma ja syntinen pilvi olisi varjostanut loistavaa tulevaisuuttani iäti. Siitä syystä olen moneen kertaan miettinyt, onko se vaikuttanut ammatinvalintaani, joka jo pienestä pitäen on ollut minulle harvinaisen selvä, mutta jota vastaan olen joutunut aina taistelemaan tässä pyhän boheemissa suvussa. Taiteen ja busineksen ristiaallokossa olen joutunut luovimaan ymmärtämättä, että olen kenties sittenkin saanut hyppygeenin joltakin kaupparatsulta tässä sukupolvien saatossa.



Näettehän, kunniallinen ammatti rahan parissa on aina ollut haaveeni. Haastattelu on tehty kenties neljän-viiden vanhana, joten kaiketi on selvää, että olen kutsumusammatissani, koska kassakonetta on niin mukava käyttää.

Vanhasta Tiilitalosta muutimme pois uuteen ja edistykselliseen lähiöön, Kangasvuoreen. Asuimme kolmannessa kerroksessa ja se oli ihmeellistä. Talossa vilisi lapsia, muun muassa tuleva maineikas lätkävalmentaja, joka haukkui kaikkia pihan tyttöjä läskeiksi, minua etunenässä. Joka kerta kun näen sen hyypiön kuvan lehdessä, alan repiä läskejäni ja sitten sen jälkeen tuon hyypiön kuvaa. Lopulta hypin tasajalkaa sen silputun lärvin päällä ja heitän palaset vessanpönttöön. Sitten pissin. Mitään traumoja ei ole jäänyt. Ei yhtään mitään. Olen selvinnyt todella hienosti.

Jouluksi menimme koko suku yhä tiilitaloon viettämään juhlaa ja odotimme baskeripäisiä sukulaisiamme monesti jopa iltaan asti, sillä aina niistä joku myöhästyi tai eksyi tai kadotti lahjansa... se oli ainaista odottamista. Se on yhä. Ne eivät vain kerta kaikkiaan ehdi ajoissa paikalle. Jouluisin lapset sitten puettiin keijuiksi ja tontuiksi ja kerran siipeni leimahtivat liekkeihin. Voi keiju parkaa. Isäni veljen vaimo pelasti minut hyppäämällä päälleni. Se on ainoa kerta, kun muistan olleeni kosketuksissa kummitätiini.

32 kommenttia:

reiska kirjoitti...

Olisko näitä nanokinikuvia mahdollista saada lisää? Ja värillisinä. Tiskin alta vaikka. Sieltä kassakoneesta oikealta.

tinka kirjoitti...

Nono-mitä?? Nyt pyllähin, niinko kuvan pikkupirpana mättäille...

reiska kirjoitti...

Neiti esittelee nanokinejansa, klikkaa kuva suuremmaks ni näät täkstin.

Anonyymi kirjoitti...

Upeeta, että lapsuuden haaveet toteutuu.
Elvis

itte kirjoitti...

Muistelut senkun paranee! Minä olin Jyväskylässä yhdeksän vuotta niihin aikoihin kun kävit koulua (70-luvulla). Ja kerran penskana kans meinasin jouluna palaa, kun kuusesta tarttui pumpulia (tekolunta) selkään ja siinä oli aidot kynttilät (tapahtui niin kauan sitten, ettei sähkökynttilöistä edes osattu unelmoida). Joten jotakin meillä on yhteistä, melkein jo kuin sukulaisia :-) :-) :-)

Juha K. Korento kirjoitti...

Johan oli taas hirtehisiä muistoja! :D

tinka kirjoitti...

Reiska, mie olen klikkaillu kuvaa ja lukenu tekstin sen seittemän kertaa, mutta kun minun sanavarastosta ei löydy tuomosia "nonokineja", ni ei voi tietää :) Mioon sen verran toope maalainen, että rautalangalle on monesti käyttöä.

reiska kirjoitti...

Ai, mäkin luin väärin, ne onkin nonokinit eikä mitään nanotekniikkaa. Italiassa oli kyllä säveltäjä jonka nimi oli Luigi Nono, varmaan se tulee siitä. Eh heh. Ei tuosta akasta tiedä, se nyt hölisee mitä sattuu. Ja ne on sitten kirjuteltu lehtiin, sen hölinät. Ehkä ne on jotki NoNo-kinit, Eiei-kinit, trikiineihin ei kannata kyllä sotkea. Liekkö se Yhteishyvä ollu sitten sen ajan Kalle tai Jallu, Yhteishyvä, hah hah, voihan perse!

reiska kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
reiska kirjoitti...

Yhteishyvästä tuli mieleen, että nyt on muuten Tarjoustalossa edullisia Kinder Yllätysmunia! Hah hah! Suosittelen, maistuis varmaan Saarallekin.

Anonyymi kirjoitti...

Oisko nuo kasvavassa järjestyksessä:
nonokini, monokini, bikini, trikini.
Turun sanomat kertoo:
"Uusinta suunnittelua on trikini, jossa bikinin yläosaan yhdistetään kahdet housut, joista toiset ovat stringit. stringit puetaan joko toisten housujen alle ..."
Turkulaiseen tyyliin, varmuudenvuoksi sekä vyö että henkselit.
Elvis

reiska kirjoitti...

Kyllä, noin se järjestys menee. Kvartetti on sitten se kun pysyy kokonaan neljän seinän sisällä eikä naamaansa ulos pistä.
**
Vyö ja henkselit, just. Jos siihen uimapukuun sais vielä jotenkin suunniteltua yhteen repun, jossa vois olla joko lasku- eli liitovarjo. Avot.

Kirsti kirjoitti...

Arveliko Kalle, että Saarasta tulisi rakastaja? Vai rahastaja?

tinka kirjoitti...

Elvis, nyt melkein selvis! Kiitos.

Voin jotenki arvailla loput, vaikkaki noista sanoista ei tuttuja ole kun bikinit, nekin vuodelta 80jotain.

Saara kirjoitti...

Voi tuota Reiskaa, nanonano sulle kuule.

Enkä minäkään, Tinka, tiijä yhtään mistään on kyse ja kuka tuonkin sanan on keksinyt.

Eiks ookin, Elvis. Se on aina noittein toiveitten kanssa vähän paha, kun ne sitten menevät ja toteutuvat. Hitsi.

Siis täh? Trikinit? Eiks ne ole niitä matoja vai mitä bakteereja ne nyt olikaan sianlihassa siis. Ja nyt turkulaisissa?

Niin, muuten, Itte, en muistanutkaan mainita, että ne olivat kuusen kynttilät, joista se tuli siipiini tarttui. Eihän siihen aikaan ollut vielä sähköäkään... :) Hahaa, lisää sukulaisia! Niitähän nyt tupsahtelee.


Kirsti, kyllä se pikkuveli veikkasi rahastajaa. En tiedä millä perusteella. Kai sitä otti jokin päähän.

reiska kirjoitti...

Rakastajaa, sallikaa, ah, et mie nauran. Se oli tietysti rahastanu sen Kallen rahat jollakin kieroudella, taas kerran. Sen saattaa arvata. Oliko se edes pyrstösiipi johon se tuli tuikkas?

Juha K. Korento kirjoitti...

Missä kohdassa tuota tiilitaloa te oikein asuitte? Onko siinä nykyäänkin vielä asuinhuoneistoja?

Saara kirjoitti...

Voi Reiska, mikä ihmeen pyrstösiipi? Ei keijuilla ole pyrstöä.

***

Se oli muistaakseni toinen kerros ja B-rappu, joka on tuon sinisen markiisin takana.

Enpä muuten tiedä vieläkö siinä talossa asutaan. Eppäilempä.

reiska kirjoitti...

Kaikilla lentävillä on pursto, eiks keijut muka lennä, prkl, MOT. "Eppäilempä", zeesuksen pallit sentään, nysse jo unohti senkin, asuuhan siellä se sun vitun kummituspiikas ainaski, prkl!

Saara kirjoitti...

Ei ole keijuilla. Niillon pyllyt.

reiska kirjoitti...

Elä valehtele, missee sinä out keijun nähny mukamas, ja sen pyllyn. Minäkää kaikkee usko, hupelo!

Saara kirjoitti...

Missä ite oot nähnyt keijun pyrstön, toinen hupelo?

Silja Orvokki kirjoitti...

Kosketus ON tärkeä asia!

reiska kirjoitti...

Siis keijun pyllyn kosketteluko, Silja Orvokki? Eihän keijuja ole olemassakaan, Saara vaan hoohoilee.

Saara kirjoitti...

Kosketuksen puute voi olla hengenvaarallista.

reiska kirjoitti...

Siis jos keijuja ei taputa pyllylle...ja jos niitä oikeasti ei ole olemassa... ei kauheeta, herääks ne siitä henkiin... mitähän tämä nyt taas tarkottaa... delegoisin tämän ajattelun ny jollekin toiselle...

reiska kirjoitti...

Ai jaa, Saara tarkottaakin että se on hengenvaarallista, ei ruumiinvaarallista. Huh, selvisinpäs!

Juha K. Korento kirjoitti...

Te käytätte sieniä.

reiska kirjoitti...

Kyllä käytetään, taatusti, jos vain jostain saadaan. Karvalaukkuja etenkin.

reiska kirjoitti...

Aproput, eiku apropoo, sienistä puheen ollen (vitun hyvä alotus)Saaralla on välillä paitsi levottomat jalat också pöksyt (rästlösa yllebyxor) ja se piirteli tänne joskus kullin (ei taivut. muoto sanasta 'kulta') kuvia. Sitä pohdittiin, kyllä, ja hartaasti, että mikä on sieni eli kulli. No jalka ja lakki, tietenkin lääkärihoita... eikun pääjalkainen.
ggenmkou, just

Saara kirjoitti...

JOo, me ollaan kärpässieninistejä. Tattiholisteja.

reiska kirjoitti...

Me ollaan sienessä, eikä missään pienessä.