...mikä on tietenkin ollut erityisen raskas muisto elämäni varrella, kuin tumma ja syntinen pilvi olisi varjostanut loistavaa tulevaisuuttani iäti. Siitä syystä olen moneen kertaan miettinyt, onko se vaikuttanut ammatinvalintaani, joka jo pienestä pitäen on ollut minulle harvinaisen selvä, mutta jota vastaan olen joutunut aina taistelemaan tässä pyhän boheemissa suvussa. Taiteen ja busineksen ristiaallokossa olen joutunut luovimaan ymmärtämättä, että olen kenties sittenkin saanut hyppygeenin joltakin kaupparatsulta tässä sukupolvien saatossa.
Näettehän, kunniallinen ammatti rahan parissa on aina ollut haaveeni. Haastattelu on tehty kenties neljän-viiden vanhana, joten kaiketi on selvää, että olen kutsumusammatissani, koska kassakonetta on niin mukava käyttää.
Vanhasta Tiilitalosta muutimme pois uuteen ja edistykselliseen lähiöön, Kangasvuoreen. Asuimme kolmannessa kerroksessa ja se oli ihmeellistä. Talossa vilisi lapsia, muun muassa tuleva maineikas lätkävalmentaja, joka haukkui kaikkia pihan tyttöjä läskeiksi, minua etunenässä. Joka kerta kun näen sen hyypiön kuvan lehdessä, alan repiä läskejäni ja sitten sen jälkeen tuon hyypiön kuvaa. Lopulta hypin tasajalkaa sen silputun lärvin päällä ja heitän palaset vessanpönttöön. Sitten pissin. Mitään traumoja ei ole jäänyt. Ei yhtään mitään. Olen selvinnyt todella hienosti.
Jouluksi menimme koko suku yhä tiilitaloon viettämään juhlaa ja odotimme baskeripäisiä sukulaisiamme monesti jopa iltaan asti, sillä aina niistä joku myöhästyi tai eksyi tai kadotti lahjansa... se oli ainaista odottamista. Se on yhä. Ne eivät vain kerta kaikkiaan ehdi ajoissa paikalle. Jouluisin lapset sitten puettiin keijuiksi ja tontuiksi ja kerran siipeni leimahtivat liekkeihin. Voi keiju parkaa. Isäni veljen vaimo pelasti minut hyppäämällä päälleni. Se on ainoa kerta, kun muistan olleeni kosketuksissa kummitätiini.
Tekstit
17 kommenttia:
Nono-mitä?? Nyt pyllähin, niinko kuvan pikkupirpana mättäille...
Upeeta, että lapsuuden haaveet toteutuu.
Elvis
Muistelut senkun paranee! Minä olin Jyväskylässä yhdeksän vuotta niihin aikoihin kun kävit koulua (70-luvulla). Ja kerran penskana kans meinasin jouluna palaa, kun kuusesta tarttui pumpulia (tekolunta) selkään ja siinä oli aidot kynttilät (tapahtui niin kauan sitten, ettei sähkökynttilöistä edes osattu unelmoida). Joten jotakin meillä on yhteistä, melkein jo kuin sukulaisia :-) :-) :-)
Johan oli taas hirtehisiä muistoja! :D
Reiska, mie olen klikkaillu kuvaa ja lukenu tekstin sen seittemän kertaa, mutta kun minun sanavarastosta ei löydy tuomosia "nonokineja", ni ei voi tietää :) Mioon sen verran toope maalainen, että rautalangalle on monesti käyttöä.
Oisko nuo kasvavassa järjestyksessä:
nonokini, monokini, bikini, trikini.
Turun sanomat kertoo:
"Uusinta suunnittelua on trikini, jossa bikinin yläosaan yhdistetään kahdet housut, joista toiset ovat stringit. stringit puetaan joko toisten housujen alle ..."
Turkulaiseen tyyliin, varmuudenvuoksi sekä vyö että henkselit.
Elvis
Arveliko Kalle, että Saarasta tulisi rakastaja? Vai rahastaja?
Elvis, nyt melkein selvis! Kiitos.
Voin jotenki arvailla loput, vaikkaki noista sanoista ei tuttuja ole kun bikinit, nekin vuodelta 80jotain.
Voi tuota Reiskaa, nanonano sulle kuule.
Enkä minäkään, Tinka, tiijä yhtään mistään on kyse ja kuka tuonkin sanan on keksinyt.
Eiks ookin, Elvis. Se on aina noittein toiveitten kanssa vähän paha, kun ne sitten menevät ja toteutuvat. Hitsi.
Siis täh? Trikinit? Eiks ne ole niitä matoja vai mitä bakteereja ne nyt olikaan sianlihassa siis. Ja nyt turkulaisissa?
Niin, muuten, Itte, en muistanutkaan mainita, että ne olivat kuusen kynttilät, joista se tuli siipiini tarttui. Eihän siihen aikaan ollut vielä sähköäkään... :) Hahaa, lisää sukulaisia! Niitähän nyt tupsahtelee.
Kirsti, kyllä se pikkuveli veikkasi rahastajaa. En tiedä millä perusteella. Kai sitä otti jokin päähän.
Missä kohdassa tuota tiilitaloa te oikein asuitte? Onko siinä nykyäänkin vielä asuinhuoneistoja?
Voi Reiska, mikä ihmeen pyrstösiipi? Ei keijuilla ole pyrstöä.
***
Se oli muistaakseni toinen kerros ja B-rappu, joka on tuon sinisen markiisin takana.
Enpä muuten tiedä vieläkö siinä talossa asutaan. Eppäilempä.
Ei ole keijuilla. Niillon pyllyt.
Missä ite oot nähnyt keijun pyrstön, toinen hupelo?
Kosketus ON tärkeä asia!
Kosketuksen puute voi olla hengenvaarallista.
Te käytätte sieniä.
JOo, me ollaan kärpässieninistejä. Tattiholisteja.
Lähetä kommentti