perjantaina, huhtikuuta 14, 2006

Pääsiäistä ja Mäkkäriä















Meillä juhlitaan tänään koiran syntymäpäiviä. Kyllä vain. Mac on nyt 4 v., mitä ei oikeastaan huomaa muusta kuin koosta. Se on yhtä höpö kuin silloin aikoinaan. Ulos lähtiessään se pitää hihnaa suussaan ja vetää minua. Sitten se kiljuu asvalttitielle asti ja alkaa puuskuttaa, ei näe, eikä kuule mitään. Haistaa vain ja läähättää kuin höyryveturi näkymättömien koirien perässä. Se on aina ollut aivan varma, että niiden hajujen päässä on lopulta koira, kunhan tarpeeksi kauas ja mahdollisimman nopeasti edetään. Ja sillä mentaaliteetilla niiden hajujen perässä sitten mennään molemmat. Tähän en ole saanut mitään muutosta näin vajaana neljänä vuotena, mitkä Mac on meillä ollut.

Silloin kun Macia lähdettiin oikein Kannonkoskelta asti hakemaan, se tulla tupsahti jalkojeni juuren ja nukahti siihen. Ei ollut valinnan vaikeuksia, että minkä pennun niistä kahdeksasta pikkukopiosta olisi mukaansa ottanut. Mac valitsi minut. Silloin se oli kahdeksanviikkoinen ja nykyisen päänsä kokoinen nyytti, joka unisen uteliaana ja hyvin kiinnostuneena meidän matkaan lähti. Se istui pitkän automatkan jokaisen sylissä vuorollaan, ei itkenyt eikä pissannut, vaan luottavaisin mielin otti parempaa asentoa jatkaakseen uniaan. Perillä se sitten vähän tihruisin silmin ihmetteli missä ollaan. Siitä asti sen häntä on heilunut enemmän tai vähemmän, mutta pienessä liikkeessä se on jatkuvasti ja kiihtyy puhuteltaessa.

Ensimmäisen yönsä Mac nukkui tietenkin sängyssä, kun säälitti pieni koiranpentu parka vieraassa talossa. Mitään muuta Mac ei sen koommin ole pesäkseen huolinut, vaikka väsäsin sille vauvan retkisängystä petinkin. Silittelin sitä aina niin pitkään, kunnes se nukahti, mutta heti kun astuin askeleen kauemmaksi, se heräsi uikuttamaan hiljaa mutta sydäntäsärkevästi. Sitä se jatkoi pehmustetussa vankilassaan siihen asti, kunnes kerran käpälät vilkkuen kampesi itsensä reunaa pitkin ylös ja muksahti sitten reunan yli lattialle. Hetken mietittyään pikkuinen Mac nousi sängyn reunaa vasten ja urheasti takatassut tyhjää potkien se vihdoin pääsi pesäänsä. Ja sinne se sitten jäi. Ikävintähän tässä on se, että se kuljettaa niitä nakkejaan ja maksalaatikoitaan sinne myös mutusteltavaksi. Minun on siis putsattava peti joka ikinen ilta.

***

Hyvää pääsiäistä. Paljon munia ja ja muuta kivaa. En tiijä mitä muuta, meillä kun ei niin pääsiäistä oikeastaan vietetä. Mitä nyt rairuohot kasvaa, narsissit nuokkuvat ja kissallekin on omat ohransa oraalla.

10 kommenttia:

Silja Orvokki kirjoitti...

Teillä on pääsiäisjuttuja huomattavasti enemmän kuin minulla :)

Hyvää pääsiäistä Saara!

Saara kirjoitti...

On kai se oltava. Nuo lapset on semmosia. Niille kaikki juhlat ja koristeet tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin aikuisille. Ihmeen konservatiivista sakkia.

SusuPetal kirjoitti...

Hyvää pääsiäistä, Saara!

Mäkillä taitaa olla kissan päivät:)

|noone| kirjoitti...

Pitkää perjantaita ja pitkiä päiväunia sinne Saaralaan!

Saara kirjoitti...

Mäkillä on kyllä... varsinaiset päivät. Kai mä sille pihvin paistan vielä ton loikoilun päätteeksi.

Looralaan kans! Vai Noonelaan. Oikein makoisia ajatuksia.

minh kirjoitti...

Ostin eilen kimpun tulppaaniuksia, nupuissa, sekä narskupurkin, myöskin täysin nupuissa. Yön aikana tulppaaniukset nuokahti ja narskut avautui ja siinähän ne meidän pääsisäisjutut sitten onkin. No, pussillinen munia Lapselle.

Mac vaikuttaa oikein koirien koiralta. Ihanaa, että se valitsi sinut ja teidät, ettekä te sitä. Eikä ole kumpikaan osapuoli näköjään katunut liittoa, senverran nätisti Macista kirjoitat ja kuvassa hän näyttää yltiöpossari-koiralta jota ei maailman murheet paljon paina.:)
-minh-

Saara kirjoitti...

Joo, sitä se on. Se on possarikoira. Vilpittömän innostunut ja avoin kaikelle.

Minullakin aukesivat narsissit yhdessä yössä. Kuivahtivat sitten parissa.

Juha K. Korento kirjoitti...

Terveisiä MacKoiralle! :)

Tajusin muuten juuri äsken, että tuolla aiemmassa keskustelussa "Äiti" oli Saaran äiti. Olen tampio. En osaa muuten perustella, miksi vasta nyt tämän hokasin.

Saara kirjoitti...

Ei se mitään :) Tampiot on just hyviä.

sou ellen kirjoitti...

kauniitkin tampiot jopa