Apua! Kriisi!

Tänään jouduin yllättävän asian eteen. Jippiin kirjallisuuspalstalle vuonna 1999 ilmestynyt Saara elikkäs minä on nyt lopullisesti kuopattu. En ollut huomannut käydä muutamaan kuukauteen koko palstalla ja sinä aikana koko sivusto oli läpikäynyt valtavan mullistuksen rekisteröitymisineen ynnä muine kommervenkkeineen, joihin en jaksanut perehtyä, enkä näin ollen Saarana sinne ilmesty enää edes vahingossa. Se Saara, joka jippiille ilmestyy on sitten kenties joku niistä 18246* Saarasta, joita tämä maa päällään kantaa (*väestörekisterikeskuksen tietoa).

Jäin siinä sitten miettimään, että miksi ylipäätään olen edelleen joku hemmetin Saara. Toinen palsta kyllä missä tapanani oli Saarana patsastella, oli siis Rihmasto, mutta sielläkin on jäänyt käymättä ihan kokonaan. Minua ei yhdistä Saaraan enää mikään muu kuin tämä blogi ja kun tapitin tuota blogini nimeä, sekin alkoi näyttää vieraalta. Mitä minä teen? Alunperinkään en olisi halunnut ryhtyä tähän järjenköyhään puuhaan Saarana, mutta koska oikea etunimeni oli jo jonkun kaiman (niistä 597:stä kaimasta) käytössä, en siinä kiireessä sittena alkanut miettiä muita vaihtoehtoja, mitä jälkeenpäin olen syvästi katunut. Ja monta kertaa.

Tämä on selkeästi identiteettikriisin paikka. En minä ole ajatellut alkavani tässä iässä joksikin muuksi. Mutta mitä tässä voi tehdä? Saara sucks ja muutenkin tuntuu, että pölynimuri vie virtuaalista voiton. Joku päivä se imaisee minut kokonaan pois tästä virtuaalitilasta ja vietän loppuelämäni pimeässä pölypussissa köhien. Vaikka ei siinä niin kovasti eroa olo tähänkään elämään, paitsi että käyn sentään vielä töissä.

Lisäys siinä puoli neljän maissa:
Luin vanhasta Iltalehdestä, että joku tusinoittain muninut hyvä kana oli mennyt ja kasvattanut itselleen komean punaisen heltan ja tuuheat pyrstösulat ja alkanut siitä pitäen kiekua sekä tapella muiden kukkojen kanssa. Siis hei, jos kana pystyy tuohon, niin mitä nyt yhden nimen vaihtaminen on sen rinnalla. Miksiköhän se onkin aina niin päin, että kana muuttuu kukoksi. Miksi koskaan ei kuule eikä näe jonkin tosi kovan pukkikukon muuttaneen itsensä kanaksi ja alkaneen munia siitettyään sitä ennen tuhansia tipusia. Perkele.