Tänään jouduin yllättävän asian eteen. Jippiin kirjallisuuspalstalle vuonna 1999 ilmestynyt Saara elikkäs minä on nyt lopullisesti kuopattu. En ollut huomannut käydä muutamaan kuukauteen koko palstalla ja sinä aikana koko sivusto oli läpikäynyt valtavan mullistuksen rekisteröitymisineen ynnä muine kommervenkkeineen, joihin en jaksanut perehtyä, enkä näin ollen Saarana sinne ilmesty enää edes vahingossa. Se Saara, joka jippiille ilmestyy on sitten kenties joku niistä 18246* Saarasta, joita tämä maa päällään kantaa (*väestörekisterikeskuksen tietoa).
Jäin siinä sitten miettimään, että miksi ylipäätään olen edelleen joku hemmetin Saara. Toinen palsta kyllä missä tapanani oli Saarana patsastella, oli siis Rihmasto, mutta sielläkin on jäänyt käymättä ihan kokonaan. Minua ei yhdistä Saaraan enää mikään muu kuin tämä blogi ja kun tapitin tuota blogini nimeä, sekin alkoi näyttää vieraalta. Mitä minä teen? Alunperinkään en olisi halunnut ryhtyä tähän järjenköyhään puuhaan Saarana, mutta koska oikea etunimeni oli jo jonkun kaiman (niistä 597:stä kaimasta) käytössä, en siinä kiireessä sittena alkanut miettiä muita vaihtoehtoja, mitä jälkeenpäin olen syvästi katunut. Ja monta kertaa.
Tämä on selkeästi identiteettikriisin paikka. En minä ole ajatellut alkavani tässä iässä joksikin muuksi. Mutta mitä tässä voi tehdä? Saara sucks ja muutenkin tuntuu, että pölynimuri vie virtuaalista voiton. Joku päivä se imaisee minut kokonaan pois tästä virtuaalitilasta ja vietän loppuelämäni pimeässä pölypussissa köhien. Vaikka ei siinä niin kovasti eroa olo tähänkään elämään, paitsi että käyn sentään vielä töissä.
Lisäys siinä puoli neljän maissa:
Luin vanhasta Iltalehdestä, että joku tusinoittain muninut hyvä kana oli mennyt ja kasvattanut itselleen komean punaisen heltan ja tuuheat pyrstösulat ja alkanut siitä pitäen kiekua sekä tapella muiden kukkojen kanssa. Siis hei, jos kana pystyy tuohon, niin mitä nyt yhden nimen vaihtaminen on sen rinnalla. Miksiköhän se onkin aina niin päin, että kana muuttuu kukoksi. Miksi koskaan ei kuule eikä näe jonkin tosi kovan pukkikukon muuttaneen itsensä kanaksi ja alkaneen munia siitettyään sitä ennen tuhansia tipusia. Perkele.
Sama alkutalven valo
11 tuntia sitten
Tekstit
36 kommenttia:
Olet siis kasvanut ihmisenä ja bloggaajana Saara-nimimerkin ohi? Saanko ehtottaa: tee prinssit, aloita kokonaan uusi elämä nimimerkillä
The Blogger Formerly Known As Saara
Ei sinne rullaportaisiin vaan pääse. No eihän minusta niin väliä tietysti...
Huudan rullaportaisiin: No ei pääse, en siis minä. Kaikki muuut kyllä...
Mutta pitäkää te siellä hauskaa ja jutelkaa mukavia, minä tästä ulkoa katselen kylmästä, ja onneksi ei niin kovasti enää sadakaan... Olen iloinen että muilla on niin hauskaa siellä sisällä... Älkää huolehtiko turhan takia, kuumekin on jo vähän laskemassa, ja kyllä tässä selvitään varmaan...
Hihhih... kasvanut nimimerkin ohi... no kyllä. Niin nololta kuin se nyt kuulostaakin, niin näinhän siinä on käynyt. Vähän niin kuin Etappisiallekin, Formaly Known As Miäs.
Kyllä sun on nyt vaan päästävä sinne, eihän tuosta mitään tule tuommoisesta rämpimisestä. Mitähän taikoja tässä pitäisi tehdä? Jotakin tyynyn alle? Mutta mitä?
Miten olisi blogin nimi Jylhä ja ponteva? Enks mä kuitenkin ole aika ponteva?
Hyvä nimi kyllä. Mutta minä en varmaan osaa koskaan ajatella sinua muuna kuin Saarana.
Pöh, minäkin ajattelin sinua varmaan vuoden Kiiperinä, vaikka et sitä enää käyttänytkään. Ja nyt Kiiperikin on muisto vain.
Mitäs nimistä...
Jos olisitte a) miespuolisia linnahörhöjä tai b) Japanin keisarisuvun jäseniä niin kyllä nimiä vaihdeltaisiin näin keväisin ilman tunnontuskia.
Siinä tatueeraukset pullisteleikse entistä komiammin, jylhemmin ja pontevammin kun rosiksen tuomiolauselmassa lukee jotta Fouganthine... ei mikä tavan mettäsuamalainen mulliturpa vaan Fouganthine, Nikita.
Sama Jaappanissa, ennevvanhaan oli siellä keisarilla elinaikanaan kolme-neljä eri nimeä, ja kuoleman jälkeen vielä pari lisää. Pokka piti aina silti.
Siis mitä helvettiä mun boxilleni on tapahtunut? Apua!
Mä en tehny mitään. En ole koskenutkaan. Herranjumala.
Varsinainen Nikita, joo. Mulliturpa. Mulliturpa. Hei mulliturpa olis kans aika kiva. Fouganthine, Mulliturpa.
Käytä uutta nikkiä aluksi toisena nimenäsi, esim. Saara Sinikka ja ala pikkuhiljaa käyttää pelkkää Sinikaa. Sitten voit jo vaihtaa blogisikin Sinikan blogiksi. Nimenvaihtoon voisi käyttää esim. pari kuukautta, jotta kaikki oppivat uuden nimimerkkisi :)
Anteeks, mutta minkä värisenä te näette tuon shoutboxin tällä hetkellä? Näettekö sen oikealla silmällänne mustana, jossa vain hymiöt pomppivat ja vasemmalla samalla tavalla? Entä yhtä aikaa?
Mutta mua harmittaakin että luovuin Kiiperistä ja nyt en kehtaa enää ottaa sitä takaisin. Niin että mieti tarkasti ennen kuin luovut nimestäsi.
Kauniit rusehtavat färit on hiekkalaatikossa.
Pidä virtuaalihenkilö ja blogi toisistaan erillään. Meinasin sanoa sen jo, kun aloitit tuolla nimellä.
Eli blogille onistunut nimi, jossa sitten kertoilee jonkun niminen blogihenkilö ja kiertää vttlemassa muissakin blogeissa. Tosin eipä ole juurikaan näkynyt.
Miten olisi joku näistä blogin nimistä (kun sieltä korvesta kehä III:n takaa olet):
Jylhää ja maatiaista
Jylhää tai maatiaista
Jylhäystä
Jylhää syvempää
Jylhästi hyvempää
Jylhää jäkätystä
Jylhänlainen
Elämän seasta - jylhästi
Autuas jylhyys
Jylhää ja kirjoja
Siinä houtboxissa oli jokin vika hetken. Se näkyi firefoxilla ihan mustana, paitsi ne hymiöt hyppelehtivät siellä pimeässä itsekseen. Näytti kyllä aika hyvältä.
Jaa-a. Jotenkin nyt vaan tekisi mieli samantien karistaa Saara pois jaloistaan. Kai mä nukun yön yli vielä, mutta epäilen.
***
Toi kehä III kyllä ylttää just tohon. Humisee siinä kaiken päivää ja yötä. Rekkaa pukkaa ja vähän muutakin.
Niin, olis pitänyt pitää erillään se Saara näistä blogihommista :)
Iiiihan kivoja ideoita, Hanhensulka, mutta just nyt pitäis olla jotain Jylhän ja pontevan veroista. Mä en niin maatiaiselta ihan itteeni tunne. Mutta kiitos tuhannesti. Mietiskelen, minkä nyt näiltä vajavaisilta aivosoluiltani kykenen.
Jylhät kukkulat -huutoa kumpareilta.
Heheheeee... Jylhät kukkulat, joo.
Niin tai jylhästi jyrkänteen reunalla.
Sinun täytyisi järjestää kilpailu: "Keksi Saaran blogille uusi nimi".
Minusta tuo blogisi nimen alla oleva Kyökkipsyko olisi aika varteenotettava nimiehdokas.
Kyökkipsyko harhailee?
Kyökkipsykon paljastukset?
Ja nyt kun tarkemmin ajattelen... taidanpa mennä nukkumaan, siis hyvää yötä!
Aivan. Kiitti,Kafkakoski!
Minä kirjoitan omalla nimelläni ja nimi on siinä määrin oma, että olen sen itse valinnut, joskin jättänyt vanhempieni antamisia nimiä sinne väliin.
Nimikirjaimet PJ on vähän tylsät, AK- automat kalasnikov - olisi paljon sähäkämpi.
Sukunimeni otin siltä naiselta joka synnytti minut, ja etunimi, Petja - kreikan Petros - Kallio - sain ystävältäni.
Mainostoimisto Bob suositteli, että voisin ottaa käytööni erään esi-äitini tyttönimen, se tekisi kerralla selväksi mistä kanakusee.
Saittini nimi Ihmiskunta oli aikanaan nimiehdotuksena eräälle internet-palvelulle, ja kun sitä ei sitten otettu kaupalliseen käyttöön, rekisteröin sen itselleni. Minulla on myös muita domaineja varattuna, joten joskus saattaa... no se on toinen juttu.
Minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä blogi-identiteettiä, sillä omalla nimellä kirjoittaminen on minulle arvo sinänsä, ja oikeastaan en kirjoittaisikaan, jos en kirjoittaisi omalla nimelläni; minulle sillä ei olisi silloin merkitystä.
Minä kirjoitan ammatikseni, silloinkin kun kirjoitan huvikseni, sillä niitten raja on huomattavan häilyvä ja työkseni opetan verkkoviestintää, joten jokainen kirjoitukseni on eräässä mielessä myös ammatillista.
Mutta totta kai ja toisaalta, kirjoitti nimellä tai nimittelyllä, kirjoittaja tekee verkkoidentiteettiä, sillä hän valitsee mitä kirjoittaa, kenestä kirjoittaa ja kuinka kirjoittaa. Olen mm. julkaissut kirjoituksia, joissa tapahtumat ovat sinänsä oikeita, mutta ajankohta ja henkilönimet ja jotkin detaljit sotkettu, että henkilöt ovat muuttuneet tunnistamattomiksi ja toisaalta, kertonut tositapahtumia vitseinä tai tarinoina.
Loistava tuo Kafkiksen idea. Noita äänestysboksejahan saa jostain, muistan nähneeni niitä esimerkiksi Neonillan blogissa.
http://neonilla.vuodatus.net/
Ja mukavia palkintoja, kiitos:)
Petja, tämä on nyt vähän eri asia, kun tuo Saara on roikkunut noilta keskustelupalstoilta mukana vuodesta yks ja kaks, eikä siellä kaikenlaisten hullujen takia ihan kannattanut omalla nimellään esiintyä. Naisihmisen varsinkaan. Ja perheellisen. Olihan siinä kaikenlaista häirikköä kyllä riittämiin, siis ihan niinkin paljon, ettei kyllä oman nimen käyttäminen tullut mieleenkään. Tai jos tuli niin lähti äkkiä pois.
Mutta muuten tietenkin oma nimi on aina oma nimi. Omalla nimelläni en tosin kirjoittaisi enää paljon mitään töistäni enkä paljon mistään muustakaan. Itse asiassa siinä tapauksessa voisin lopettaa tämänlaatuisen juorublogin pitämisen kokonaan.
Se on aika paljon siitä kiinni mitä kirjoittaa ja minkätyyppistä blogia pitää. Perheellisellä kun vielä on vastuu muista perheenjäsenistäänkin.
***
Susu, kävin sitä äänestysjuttua katsomassa, mutta en mä kyllä tajunnut yhtään miten sen saa ja minne ne menee.
Kyökkipsykon vastaanotto olisi aika houkutteleva, mutta siitä tulee häiriöklinikka mieleen.
No aikaisemmin minä kirjoitin tiimissä, jossa oli sekä naisia että miehiä, omalla nimellä koko henkilökunta, ja osittain jutut oli aika lähellä tätä.
Lukijoita meillä oli viikossa 17 000- 20 000.
Kenelläkään talon omasta porukasta ei koskaan tullut ongelmia itselleen siitä kirjoittamisesta.
Muutama työasia kierrätettiin saitilla niin että se julkaistiin toisen kirjoittajan kautta.
Tai Kökkipsykon krijoitusvihreet. Ei tarttis enää ikinä korjailla kirjoitusvirheitä.
No niinkun mä sanoin, Petja. Se riippuu aika hemmetisti siitä mitä kirjoittaa. Multa loppuisivat jutut lyhyeen kyllä.
Enhän mä vois edes enää sanoa "vittu ku vitutti töissä tänään." Johtoporras kävisi laskemassa vitutukset ja lopputili koittaisi.
Kyllä minä sanoin mm. silloista konsernijohtoa eräässä jutussa "molopäiseksi","Pallittomaksi potkupallojoukkeeksi" ja ihmettelin erään pomon kohdalta, kuinka on ollut niin kylmä syksy, että tämäkin kulkee kädet omissa taskuissaan.
Sillä saitilla tietysti oli omalla tavallaan tärkeää, että minä pidin etäisyyttä johtoon, ja en edes suostunut toimistolle palaveriin, jos siellä ei ollut alkoholitarjoilua.
No joo, mutta liikeyritykselle olisi aika huonoa mainosta tämä tämmöinen. Mun on pakko ajatella muitakin. Ei voi mitään.
Minusta sinä olet kyllä niin Saara, etten tiedä voiko mikään nimi vastata mielikuvaani sinusta yhtä hyvin. Sä nyt vaan oot niin Saara.
Jos Saara ei ole enää Saara niin siitä seuraa kriisi meille jotka tunnemme sinut vain Saarana, mutta kyllä siitä selvitään. Ovathan blogihahmot ennenkin nimiään vaihdelleet.
Josta tulikin jälleen mieleeni Vt. Siinäpä vasta mainio nimi! Sen keksijälle pitäisi kyllä kanssa antaa palkinto.
Mutta Saaraan palatakseni, tuota etappisian ensimmäistä, sinänsä varsin loistavaa Prince-mallin seuraamisehdotustahan täytyy edeltää sen "nimenä väkkäräsymboli" -vaiheen. Miten olisi jonkinlainen tyylitelty S, kuten esimerkiksi "§"?
Hahhah, varsin mainio idea taas, mutta enhän mä edes tiedä mistä toi tulee! Vois olla vähän hankaluuksia sen kanssa. "No se... se väkkäräsymboli -muija". Ja sitten minusta tulisi pelkkä väkkäräsymboli. Toiset ne on seksisymboleja... no juu.
Voi Jani, tuo oli kyllä aika nättiä."Sä nyt vaan oot niin Saara"(<- kirjaimet vinossa).
Miten olisi "kirkkovenekunta" tai "hässäkkä"
Sähäkkähässäkkä olisi kiva selittää turistille :)
Tässä osoite, josta voi hakea sivuilleen kyselyn.
http://kysely.tiedot.net/
Nimenomaan, se väkkärsymbolimuijasta puhumisen hankaluus sitten johtaisi siihen että susta alettaisiin puhumaan tuolla etappisian mainitsemalla nimellä, "Blogaaja, joka aiemmin tunnettiin nimellä Saara". Ihan kuten Prince!
"Due to [Princen väkkärä] being unpronounceable, he was often referred to as »The artist formerly known as Prince,« »TAFKAP,« or simply »The Artist.«"
[Wikipedia]
The Blogaaja. Kuulostais hienolta josseivät olisi siinä siiderimainoksessa nyt brändänneet tuotakin kielikikkailua.
Mä kyllä vastasin tähän eilen jo. Mutta mitä? Jotakin rautalangasta ja tämä blogger taisi tukehtua siihen sitten.
Joo, mutta onko kyseessä kyllästyminen nimeen vai nimen tahrautuminen? Minh on tahrautunut aika pahasti mutta jostain syystä ihmiset on mieltyneet siihen niin, että kutsuvat mua livenäkin minhiksi...Saaran blogi on mulle sellainen blogi, joka on ollut kauan, on tärkeä, edustaa voimakasta ja fiksukasta naisihmistä ja jonne on kuitenkin helppo tulla.
Itselläänhän ne kyllästymiset ja tahrautumisentunteet on, muut ei varmaan haluaisi sun luopuvan tästä nimestä..
-minh-
Höööö, mä olen ollut niin ryvettynyt Saarana jo niin monta vuotta, että sill ei oo minkään valtakunnan väliä, jos jossakin on tahra. Eihän sitä edes huomaa.
Äää, enkä mä nyt millään ehdikään vaihtaa henkilöllisyyttä nyt tähän saumaan. Enkä jaksa. Iiihan poikki. Sitten pitäisi olla niin virkeänä pitkän aikaa heti alkuun, eikä musta taida olla siihen. Just nyt.
Se on oikeastaan mukavaa, että se olisi muille ikävää. Kiäh. No mutta, en mä nyt jaksakaan.
Miten mä muka jaksaisin vaihtaa nimeä ja blogiakin, kun mähän en näköjään jaksa edes blogata. Hullu minä olen.
Lähetä kommentti