tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Jaarittelen niitä näitä...



Aurinko suostui eilen vihdoin esiintymään parin minuutin ajan. Uskottava se on; on se vielä siellä! Silmistä ihan vihlaisi, kun minä möngin kolostani sitä silmät tihrussa ihmettelemään ja ikuistamaan sen kännykän kameraan siltä varalta, ettei sitä toiste enää näy. Tämä on ollut tumma ja luminen kevät. Tämä on ollut se kevät, jolloin katot sortuivat lumen painosta ja lintuja odotettiin henkeä pidätellen.

Nyt ne ovat tulleet, peipposet visertävät täysin rinnoin ja sepelkyyhkytkin soittelevat huilullaan sitä hieman pelottavaa ja alakuloista sävelmäänsä, vaikka ihan tyytyväisiltä ne muutoin vaikuttavat, lentävät pellon poikki siipiä lätkytellen, pitävät tauon, kakkivat ja jatkavat sitten tyytyväisenä menoaan kuusen nokkaan. Mustarastaskoiraat kinastelevat ja väkättävät toisilleen, talitintitkin yrittävät vielä saada ääntään kuuluville. Meteli on kova ja se tuntuu hullulta, kun pelto on vielä lumen alla.

Tässä minä jaarittelen niitä näitä, vaikka mehevä juoru on muhinut mielessäni jo pari päivää. Ongelma on siinä, ettei se kiinnosta ketään. Saman tien kun asia selvisi, juoksin sitä silmät palaen siellä keilaamassa ollessani kaikille kertomaan, mutta vastauksena oli vain nauraen sanottu evvk, heitä nyt sitä palloa. Kuitenkin tuo juoru yllätti minut täysin, sillä se nosti esiin muistoja nuoruudestani, joihin en uskonut enää koskaan törmääväni. Yritin soittaa äidillekin, mutta sillä oli jokin kirjoittajapiiri menossa ja se vain kuiskaili kännykkäänsä. On kamalaa olla täpinöissään eikä ketään, jonka kanssa sen voisi jakaa, ei ketään, joka sen ymmärtäisi. Sähköposti tuntuu tavattoman laimealta siihen verrattuna, että saisi aidosti ääneen haukkoa henkeään: - Aattele, niin, voit sä kuvitella! Siis uskomatonta!

Harmittaa myös, kun en ottanut illallisravintolan tarjoiluastiastosta kuvaa. Lienevät olleet Arabian taattua laatua, mutta minulta alkaa mennä yli hilseen kaikenlainen nostalginen näppäryys desingtuotekehittylyssä. Ne kahvikupit olivat nimittäin kopioita ruttuun menneistä valkoisista peruskertakäyttömukeista. Monien mielestä ne olivat hauskoja. Siinä ravintolassa kahvi tarjoiltiin Airamin retrohenkisistä termospulloista. Minulle muistui niistä mieleen jyväskyläläinen huonomainenen tyttö, jota Airamiksi yleisesti kutsuttiin. Tuijotin sitä pulloa, ja ajattelin hämilläni Airamin elämää.

Miksi ihminen elää menneisyydessä koko ajan. Vähitellen on edetty kellohameesta pillifarkkuihin. Kahdeksankymmenluvun alussa viiskytluku oli muotia, yhdeksänkymmentäluvulla kuuskytluku, nyt seitkyt- ja kahdeksankytluku. Hei mentäisiin jo eteenpäin. Mikseivät tuotekehittelijät voisi keksiä jotakin uutta? Tässä nyt ollaan taantuvasti elelty vuosikymmenten ajan ja uusi sukupolviparka saa pyöritellä näitä samoja muistoja sitten myöhemmin. Meillekin soitellaan nuoruuden biisejä radiosta nyt yhtenään ikään kuin nostalgia kykenisi syttymään yhä uudelleen ja uudelleen. Ei, ei se voi, kun tuhannennen kerran kuulee Hurriganesin I Will Stayn, se lakkaa tuntumasta enää miltään. Monet näyttävät silti uskovan vielä lujasti tähän kasaribuumiin, varsinkin vanhat bändit kautta maailman. Lavalle nousee aina vaan rähjäisempää käppänää seksiä hehkumaan. Eikö se Kake Randelin ja Jamppa Tuominenkin ole yrittänyt jo comebackia.

35 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Äh, siis näin ei saa tehdä. Mikä se mehevä juoru nyt sitten oli? Sinänsä tiedän tunteen mainiosti. Itsellä vähän sama tilanne. Mutta kun ei ketään kiinnosta eikä kukaan voi ymmärtää, niin minkäs teet.

Eikös tuo Jamppa Tuominen ole siirtynyt taivaallisille estradeille? Vai sotkenko minä nyt ihmiset taas salaperäisesti toisiinsa?

Saara kirjoitti...

Olisiko se jo siellä laulelemassa? Jaa. En kyllä muista. Jokin kokoelmalevy siltä taisi kuitenkin ilmestyä, mutta eiköhän se hoidu sieltäkin käsin varsin hyvin.

hanhensulka kirjoitti...

Siis prkle, ensin se sanoo, että...ja sitten ei mittään. Munat pois ja linnaan tuollaisesta. Ai jaa niin, eihän se onnistukaan. Mutta siis että MITÄ?

tinka kirjoitti...

Samaa aattelin naputtaa, kun Kirsti, että ensinnäki, kerro kerro jo, ei saa vihjailla. Meille voi aina kertoa juoruja, ei ne mihkään muualle mene.

Ja Jamppahan on laulellu yläkerran kuorossa jo monta vuotta. Muistan sen siksi niin varmaksi, koska lapsena (no, murkkuiän kynnyksellä) tykkäsin lauleskella "kuuuumat kyyyyyneleeet..." ja sitte kuulin, että se ei oo enää laulamassa.

Mutta mikäs se juoru oli??

Saara kirjoitti...

Te olette kyllä mainioita, ihania, mutta mun täytyy ny lähteä töihin. Hauskaa päivää.

Marikki kirjoitti...

Nostalgiasta: Lapsena minusta tuntui, että viisikymmentä- ja kuusikymmentälukuihin liittyi jotain taianomaista, että silloin elettiin jotekin ihan toista aikaa ihanaa, josta olin jäänyt osattomaksi. Sittemmin tämä(kin) juoni on paljastunut: Nythän me tämän ajan aikuiset hehkutamme ihan samalla tavalla omista lapsuus/nuoruusajoistamme seuraavan sukupolven harmiksi (sivistykseksi?) tai muuten vaan elettyä elämää kertaillaksemme. Vaikka ihan hyvin tiedetään. että ei siinä kahdeksankytluvussa ollut siis mitään ihmeellistä. I was there.

mediaopettaja kirjoitti...

näinhän se on, ettei ole nostalgiakaan kuin ennen.

Juha K. Korento kirjoitti...

A: Minua ei yhtään kiinnosta mikä se juoru on. Ei niin sitten tipan vertaa. Vaikka maailmassa olisi enää yksi asia ja se olisi se juoru, niin minä en sitä haluaisi kuulla. Ei. Laittaisin vaikka tuollaiset mustarastaskoiraat korviini tulpiksi. Saatana.
B: Populaarikulttuuriin on aina kuulunut retrohenkisyys. Sen sijaan uusi on tämän hetken ilmiö: kaikki uudet rockyhtyeet ovat pastisseja menneiltä vuosikymmeniltä. Sitä pidetään suurena ansiona, jos pystyy kuulostamaan täsmälleen samalta kuin joku bändi amerikassa 60-luvulla. Tai joku glambändi 1970-luvulla. Tai konepoppibändit 1980-luvun alussa. Siis täsmälleen. Mikä on tämä populaarikulttuurin tekijöiden kollektiivinen pelko sulkea kaikki tuutit edes hetkeksi ja yrittää kuunnella, mitä oman pään sisällä kuuluu? Siihen pastissiin kun aina liittyy lieveenä huumori. Siis huumori, ei itseironia. Tämä on vakavinta, ja lässäyttää koko jutun lopullisesti. Siinä missä Queen oli itseironinen, Queen-pastissit ovat huumoria. Se on perseestä. Vaikea selittää näin lyhyessä tilassa, mutta tällaisia minä mietin. Ei mullakaan häävisti mene..

Anonyymi kirjoitti...

Teema-kanavalla on mennyt ja menossa sarja 70-luvun sekahaku. On kuin sukeltaisin unohdettuun maailmaan."Kenen joukoissa seisot" oli hitti. Mikä nostalgian huippu.
Lapset ja koulu. Muistan miten olin hämmennyksen vallassa, kun tytär tai poika pyysi neuvoa alkiohin ja muuhun joukko-oppikysymyksiin. Ei hajuakaan. Ohjelmassa onneksi ihmeteltiin tätä joukko-oppiaikakautta, sen tarkoituksena oli kaiketi opettaa lapsoset ajattelemaan.
Aikuiset menivät yöt läpeensä menojaan (minä eri toten), opittiin juomaan kunnolla vasta perheellisinä)) ja lapset saivat mennä myös menojaan, kokeilla viinaa ja varastamista.
Ei asetettu rajoja, ja muksut ajattelivat oikeutetusti ettei heistä välitetä. Avioero myöhemmin vahvisti varmaan hylkäyksen tunnetta. Ei osattu rakastaa. Nyt puolustaudumme, ettemme paremmasta tiennet ja että kylläpä tulikin pärjääviä lapsia. No olivat opettajatkin hämmennyksissä, ammatinvalinnaohjaus oli p:stä.
Muuten Saara voisi ottaa Hanhensulasta oppia kiroilussa,prkle.
Äiti

Juha K. Korento kirjoitti...

Anonymous Äiti, tuossa on paljon kiintoisia huomioita. Tulee mieleen semmoinenkin seikka, kun tarhantäti sanoi äitilleni, että tästä pojasta ei koskaan tule yhteiskuntakelpoista. Aika tyly tuomio. Enkä ainakaan murhamieheksi ole vielä heittätynyt.

Lapsissa on ilmeisesti se, että ne voivat sukeutua täysjärkiseksi niin uskomattoman monella tavalla. Sen tuo Anonymous-Äidin ylläoleva viesti toi taas mieleen.

Anni kirjoitti...

Minäkään en olisi missään tapauksessa kuunnellut, vaikka olisit kertonut sen juorun. Ei olisi kiinnostanut, ei todellakaan. Tavallista huonompi juoru, ihan ala-arvoinen.

SusuPetal kirjoitti...

Epäilen, että se ei ole edes juoru, vaan asia, jonka me kaikki jo tiedämme ja jonka Saara vasta nyt sai tietoonsa.
Vanha juttu, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Samaten, ei voisi vähempää kiinnostaa tuo paluu menneille vuosikymmenille, ei ainakaan kuosien osalta(Marimekon unikot ja muut megakokoiset kuosit, ei kiitos), enkä minä kaipaa niitä 60-luvun puolivälin teknisesti onnettomia äänityksiäkään, huh, ihan pahaa tekee kuunnella esim. Big Brother & Holding Companyn levyjä -ehkä lääkitystä pitäisi lisätä omalta osalta, niin kuulostaisi siedettävmmältä?

Anonyymi kirjoitti...

Se juoru tuntuu kiinnostavan kovasti muutamia, jotka väitävät ettei muka vähääkään. Minäpä tiedän sen juorun. Olen tavannut juorun henkilötkin, joista yksi on Saara.
Mutta ei se todellakaan ole kiinnostava.
Juha K., et ole ainoa, joka on nuijittu. Muuan peruskoulun opettaja oli sanonut juuri saman ystävälleni ja hän selvisi siitä osittain 50 -vuotiaana. Pahimmillaan yhdestä tehtiin koulukiusattu, koska opettaja aloitti ja muut oppilaat ottivat mallia tai ajattelivat, että kiusataan mekin,kun opettaja on antanut luvan.
En minä vanhempana osannut tytärtäni osoittaa oikealle opintielle, nyt myöhemmin olisin osannut.
Äiti

Karpalo kirjoitti...

Vai että äitikin tietää, eikä ole ollenkaan kiinnostava, eipä tietenkään.

Nythän on siis sellanen homma, että jos se juoru ei rupea sieltä tiskin alta löytymään, niin on aivan turha enää kuvitella näkevänsä tätä asiakasta täälläpäin. Tollanen pihtaaminen tekee vihaiseksi, pitäisihän sinun se tietää.

etappisika kirjoitti...

Onko Saara tämä juoru johon viitttasit se sitkeä huhu joka alan piireissä on liikkunut tiettävästi jo jonkin aikaa: että Elvis on kuollut?

Saara kirjoitti...

Joo, Marikki (mulla on samanniminen serkku), ihan toden totta tänään mietin siinä sadannen kerran Baccaran yes sir, i can boogien kohdalla että kyllä tää muistelus nyt saisi jo riittää. Ei se niin ihmeellistä aikaa ollut. Tukatkin oli ihan hirveitä.

Nostalgia niin kuin ennen. Tuo mediaoppe se aina osaa väläyttää. Ei ole, ei.


Hihhih, Juha, nyt mun just tekis mieleni kertoa se juoru, kun noin nätisti pyysit. Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat tuolla huumorilla, ei itseironialla. Perseestä, just niin.

Nyt mun täytyy välillä käydä koiran kanssa ulkona.

Saara kirjoitti...

Äiti, ei sitä enää kannata murehtia. En minä kyllä tiedä, onko asiat yhtään sen kummemmin nykyään kuin silloinkaan. Sitä paitsi vanhemmat tekevät aina väärin, tekivät sitten miten hyvänsä. Olen minäkin jo tyttäreltä saanut kuulla sarkastisia huomautuksia ylihuolehtivaisuudesta.

Tosin en ole ihan varma tuosta, mitä Juha sanoi, että lapsista voi tulla täysjärkisiä tuolla tavalla. Tuskin, ja jos olenkin, niin aika vähän täysjärkinen.


Mutta opinto-ohjaus oli perseestä, perkele. Siinä vähän Hanhensulalle ja äidille oppia siitä miten perkele kirjoitetaan. Prkl on tekopyhää, jos sitä kuitenkin tarkoittaa.

Mutta tuo mitä Juhalle meni tarhatäti sanomaan on kyllä edesvastuutonta, inhottavaa ja ennen kaikkea typerää.


Kattokaa nyt, miten sekava minä olen tänään. Jösses. Tänään kun tein tilausta, olin ikäänkuin unohtanut kaiken enkä löytänyt mitään. Vuositolkulla olleiden kirjojen nimet ovat tänään olleet kadoksissa eikä missään ole kyllä mitään järkeä.

Saara kirjoitti...

Hihhih, Anni ja Susu. Niin olikin ihan vanha juoru vaan. Mutta mulle on niin moni asia uusi ja ihmeellinen. Vähän niinku dementikollakin.

Karpalo, se on oikeasti ihan tyhmä juoru. Tänään haukottelivat töissäkin mulle jo monta kertaa, että "sä olet kertonut ton jo". Ei se ihan todella kiinnosta ketään joka ei ole ollut "siellä".


Etappisika, mitä? Ei kun se oli Jamppa Tuominen. Elvis lives.

hanhensulka kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Se juoru ei pidä paikkaansa! Kateellisten panettelua. Mulla EI ole sitä, eikä ole koskaan ollutkaan.

Saara kirjoitti...

Hm.... hmm... Hanhis. Hmm... vai niin kävi.

Anonyymi, katsopas nyt vielä, jospa sinulla onkin SE.

hanhensulka kirjoitti...

Huh,huh kulta suu
jos ei auta mikään muu
täytyy laittaa päänsä pussiin
lähtee tästä vaikka Amerikkaan
ettei sanat suusta luistais
kumpa aina vaan sen muistais
että totuus piiloutuu
supussa jos pysyy suu

hanhensulka kirjoitti...

Saaran matkalaskuri meni juuri yli 150,000. Onneksi olkoon!!!

Etappisika kirjoitti...

"...oppia siitä miten perkele kirjoitetaan. Prkl on tekopyhää, jos sitä kuitenkin tarkoittaa."

Asian ytimessä taas, Saara, asian ytimessä.

Kummasteltava on tosiaan sitä että aikuiset ihmiset eivät osaa tai uskalla enää edes kiroilla. Onko haave ikuisesta nuoruudesta tai nuorekkuudesta ulottumassa jo kielenkäyttöön? Tietty kielenkäyttö vastaa tiettyä ajattelutapaa, ja me lähdemme kyllä siitä että satsaamme kybällä sata kymmenen lasissa siihen että EVVK ihq prkl, ;-))) ((:--)

Soromnoo ja rommia pullo.

Anonyymi kirjoitti...

Voin hieman valottaa juorun taustoja. Nyt kun Saara on poissa tietokoneen ääreltä.
Saara oli eroamassa tai jo eronnut asuinkumppanistaan ja etsi kotia koiran kera. Hän esitti minulle, että ostetaan talo yhdessä. Sanoin että turha toivo, jos sen ostan niin en muualta kuin "sieltä". Hämmästyin kun Saara soitti jo seuraavalla viikolla, että "siellä" on nyt talo myynnissä, käy katsomassa. Minulla oli silloin tilap. poikaystävä "siellä" ja kun kävin häntä tapaamassa, niin vilkaisin taloa. Parissa kuukaudessa oli myynyt kapunkiasuntoni ja ostanut talon, jonka Saara esitteli puhelimitse.
Saara ei ikinä muuttanut kanssani taloon, hän vain oli höynäyttänyt minut pois sykkivästä kapungin sydämestä, poissavuisten kapakoitten ääreltä. Osoittautui kuitenkin, että muuttoni oli korkeampien tahojen suojeluksessa. Parempaa asuinpaikkaa en olisi voinut löytää. Ja mikä paikka mummolaksi.
Miksi sitten Saara oli kiinnostunut ostamaan kanssani talon "sieltä",jääköön salaisuudeksi.
Asia ei kuulu äidille, prkle.

Saara kirjoitti...

Kuule äiti,

a) Sinä ilmestyit tänne taas Saarana. Voisitko tyhjentää mozillasi välimuistit ja salasanat, kiitos oikein paljon. Kopioin viestisi, postin sen minkä kirjoitit Saarana, koska se ärsyttää minua aivan hirveästi. Siinähän on niitä vaihtoehtojakin aina kommentoidessa, että mihinkä se väkäsensä laittaa, ollako anonyymi vai joku muu. Mutta Saarana esiintyminen loppuu nyt tähän paikkaan. Tyhjennä se välimuisti!

b) Mä en edes muistanut, että se meni noin.

***

Jaaha, vai meni laskurit kaakkoon, katos vaan. Siinä on turkasesti alun möhläyksen johdosta mun omia käyntejä, kun en silloin vielä tajunnut,miten saan itseni pois laskurin lukemista. Sittemmin asia on korjattu, mutta koko laskuri silloin menetti merkityksensä, kun tiesin koko ajan, että omia käyntejähän se oli laskenut ties kuinka monta tuhatta.

Hmm... tietyn ajan ihmiset eivät oikein uskalla kiroilla vieläkään, se kun oli silloin syntiä ja mitä kaikkea kamalaa tapahtui, jos pääsi lipsahtamaan. Jos jotakin hyvää lapsuudesta pitäisi sanoa, niin minua ei kyllä ainakaan peloteltu helvetin tulella.

Anonyymi kirjoitti...

Onko se nyt Ok
Äiti

Saara kirjoitti...

Uskoakseni onnistuit, sillä tämä blogger oli heittänyt minutkin täältä pihalle. Mutta tiedä häntä sitten, miten tässä taas käy.

Anonyymi kirjoitti...

mita tarkoitit saara etta mun huumorini on

blogirakkaus kirjoitti...

ja siitten viela, vahan lampoa tosta puuttuuu,h

ja edelleen kirjoitti...

hyva kun edes sielta

tyypillinen suomalainen mies kirjoitti...

_

Saara kirjoitti...

Mun täytyy nyt sanoa, etten ymmärtänyt yhtään mistä on kyse.

Anonyymi kirjoitti...

joo, rakkaus vaatii älykkyyttä?

Saara kirjoitti...

Kokemuksen perusteella voisin väittää päinvastaista :), mutta nykyään se ei taida olla niin.