sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

Historian havinaa 2

Vanha Tiilitalo on rakennettu 1928 ja sen suunnitteli rakennusmestari K.A. Nylund. Talossa sijaitsi aikoinaan ravintola Musta Karhu ja siihen avattiin myös Jyväskylän ensimmäinen Alko. Nyt siinä on kapakoita ja pikkuliikkeitä. Se taidegalleria on kyllä mystisesti hävinnyt.

Ennen tiilitalon rakentamista samalla paikalla oli runoilija Irene Mendelinin koti ja tiheäkasvustoinen puutarha. Asuimme koko pikkuperhe siinä suuressa huoneistossa mummon ja papan kanssa, jotka olivat hurskaita raittiusseuraihmisiä molemmat, sekä kirjailijoita ja toimittajia. Mummo ei ollut mikään talousihme kylläkään. Kirjoitti paremmin kuin tiskasi ja arvosteli muitten kirjoituksia paremmin kuin pesi pyykkiä, minkä mummo teki kylpyammeesssa ja unohti veden valumaan niin pitkäksi aikaa, että alakerrassa lorisi vähän väliä. Äitini sisko muutti 15-kesäisenä savosta Jyväskylään ja tuli hoitamaan minua sekä piikomaan huushollia. Nuori tätini oli hävennyt silmät päästään minua rattaissa työnnellessään, kun rakennusmiehet olivat telineiltään huudelleet, että onpas äitinsä näköinen tyttö. Siis siihen aikaan teiniäiteja ei hyvällä katsottu. Meidät on sittemmin sekoitettu jopa samaksi henkilöksi, mikä vain kertoo siitä, että tätini on kovin nuorena säilynyt ja minä taas... ou tsiis. Mutta olen siitä huolimatta ollut hyvin valokuvauksellinen joskus ja mallina monissa lehtikuvissa, kuten tässä villissä otoksessa, joka on julkaistu Keskisuomalaisessa toukokuussa -66.



Tiilitaloa vastapäätä oli kauppa, edistysmielinen osuuskauppaliike eli E-liike. Sinne minä pääsin äidin kanssa silloin tällöin ostoksille. Kun vanhempana vaihdoin työpaikkaa, siellä oli töissä nainen, joka oli työskennellyt tuossa samaisessa E-liikkeessä ja muisti minut ulkonäöltä, vaikka olin suunnilleen kolmevuotias silloin, kun se oli viimeksi minut nähnyt. Siitä ei tullut kovin hyvä työsuhde. Se nainen lonksutti tekohampaitaan leuka pitkällään joka hetki. Se ei voinut sietää ajatusta, että joku nuorempi olisi osannut tehdä yhtään mitään. Kerran eräissä pikkujouluissa se alkoi mesota, että yritin iskeä hänen kymmenen vuotta nuoremman parisataa kiloisen miesystävänsä. Se oli kamalan noloa, koska oma poikaystäväni istui vieressäni, enkä ollut huomioinut mokomaa pariskuntaa koko iltana. En tiennyt mitä sanoa. Myöhemmin sen naisen oma tytär tuli kesäapulaiseksi meille ja jätti kaljakorin kaveriltaan kassaan lyömättä ja pihisteli muutakin. Kenkäähän se sai. Minä olen tainnut kertoa tämän jo joskus.

Mummo oli kotoisin hämeestä. Pappa kävi syntymässä Massachusettsissa 1903 ja perhe muutti takaisin Karstulaan vuosia myöhemmin. Mummo tapasi pappani toimittajakoulussa Tampereella. Jonkinlainen napanuora papalle siitä amerikassa olemisesta kuitenkin jäi ja niitä intiaani- ja siirtolaistarinoita tuli jonkin verran kuultua ja luettuakin. Pecos Bill korttipelissä oli intiaanityttö ja minä ihailin sitä kortin kuvaa tavattomasti. Piirtelin intiaaneja kaiken aikaa ja pidin harakan sulkaa hiuksissani. Tiesitkö muuten sitä, että ensimmäinen suomalainen, joka jalallaan amerikkaan todistettavasti astui, oli alkujaan savolainen sotilaskarkuri Peter Rambo. Ah, siis missäpä muualla sen legendaarisen Rambon alkujuuret voisivatkaan olla kuin Suomessa. Ja Pamela Anderssonin tissit. Näin nostakaamme itsetuntoamme hetkeksi... hyvä. Ja nöyrtykäämme katselemalla hetken tätä viehkoa videota (via Marginaali) unohtamatta muitakaan ihanuuksia aina euroviisumenestyksestä lähtien. Ei ole hyvä ylpistyä liiaksi.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pääsit sentään asioimaan E-kaupassa. Aikanaanhan oli aika jyrkkä jako shoppailussakin: oli osuuskauppaväki ja elannon asiakkaat. Vaikea kuvitella tuollaista kahtiajakoa nykyään, kun mennään kauppaan tarjousten, eikä aatteen innoittamana.

Tämä historia on mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja hauska.

Odotellaan jatkoa. Hyvää päivää:)

kervå kirjoitti...

Wau! Onko sulla häntä tossa kuvassa? :)

Saara kirjoitti...

Joo, kiitos, Susu. Pääsinpä hyvinkin. Osuuskauppaan en varmaan sitten olisikaan päässyt :)

Hah, Kervå, ne taitavat olla valjaat, jotka siinä roikkuvat. Mua käytettiin vissiin ulkona kuin koiranpentua. Vuh.

Nyt kaverit hännät heilumaan ja töihin! Hauskaa päivää.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä ilme.

Minäkin mietin että mikä sieltä jalkovälistä oikein roikkuu. Vieläkö tuollaisia valjaita on?

a kirjoitti...

Kiintoisaa luettavaa! On se merkillistä, miten ventovieraitten ihmisten elämäkertatekstejä voi olla niin kiinnostava lukea. Olen tämän ennenkin huomannut: nostalgisia tuntemuksia pystyy tuntemaan toisten ihmisten elämää kohtaan. Samoin kuin nostalgista kaihoa voi olla aikakauteen, jota ei ole koskaan elänyt; mulla esim 60-lukuun.

a kirjoitti...

Jumalauta sinä olet reiska hirveä. Jos sinä nyt olet olemassa. Minusta tämä alkaa haiskahtaa..

Jani kirjoitti...

Heh, pikku-sinähän olet kuin hahmo suoraan John K.:n kynästä! Kuinka herttaista!

Tämä Rambo-Petteri tuntuu olevan suorastaan legenda. Löysin jopa sivun, jolla pyritään kumoamaan Rambo-huhuja.

a kirjoitti...

Sitähän minäkin, että kotimetsän bambilta tämä haiskahtaa..

Anonyymi kirjoitti...

Voi mahoton, miten sulonen pikkupirpana! Lakki vinossa ja huutaa suoraa huutoa :)
Hauska tarinatausta oli kumminkin se.

Anonyymi kirjoitti...

Voi teitä ja teitin kommentteja ; D Kuva oli ihana ja tarina myös.

Minä sain käydä molemmissa kaupoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvästi masentava maanantai. Menkää hyvät ihmiset(ja Reiska) katsomaan blogissa Sirontaa keulassa oleva maailman huonoin musiikkivideo!
http://ok1808.vuodatus.net/

En voi koskaan enää olla surullinen.

Saara kirjoitti...

Tsau, Kirsti, kai niitä tuollaisia valjaita vielä on. On meilläkin sellaiset, mutta niillä köytettiin säälimättömästi lapsi... mikä se nyt... en enää muista...noh... se tuoli...haa...syöttötuoliin! Niin justiinsa. Käytettiin siihen ja pakotettiin syömään kaikki.

No ei vaine.

***

60-luvun kaiho,... mjooh, minä olen joskus tuntenut keskiaikaistakin kaihoa. Voi hyvä ihme, miten kaheli sitä välillä onkin.

Mutta, Juha, hei, Reiska on oikeasti ihan kiltti, vaikka onkin suustaan ihan räävitön. Se potkii vähän niinku rakkauvesta aina. Mutta ei se tunnusta.

***

Jani, joo, legendahan se. Löysitpä sivut, hö, en tuommoisiin törmännytkään itse ollenkaan.

***

Kiitos, Tinka ja Louhi. Minusta tuo on aika muodinmukainen otos myös, ihana minihame ja hurmaavat sukkahousut. Kerta kaikkiaan sopiva asu hiakkalaatikolle.

***

Saara kirjoitti...

Miksei sitä Susu voisi katsoa tätäkin kautta tuosta linkistä: "tätä viehkoa videota". Hmph. Jopas nyt.

Anonyymi kirjoitti...

No, sehän olisi liian helppoa ja sitä paitsi ei ohjaisi OK:n luokse:)
Tai sitten en huomannut...:)

Saara kirjoitti...

Ohh, niin tosiaan. Kyllähän siellä kannattaa käydä muutenkin. Eikä liian helpolla kannata ketään päästääkään, se on totta.

Anonyymi kirjoitti...

Muistaakseni puhuit joskus vartalokuvastasi. Mieleeni jäi, että et pitänyt sääristäsi. Mutta minusta tuossa kuvassa sinulla on oikein viehkeät sääret. Sopivat hyvin tuohon 60-luvun minimuotiin :)

Ei sillä, että ulkonäöllä nyt olisi merkitystä, mutta ajattelin mainita asiasta.

Saara kirjoitti...

Juu juu, Silja Orvokki, ne on ihan samanlaiset vieläkin. Töpökät. Mutta notkeat, mikä Reiska Liekillekin tiedoksi.

Saara kirjoitti...

Älä yritä. Sinoot räävitön Reiska Liekki. Piste. Ja hyvää yötä.

a kirjoitti...

Vetääks täällä kaikki jotain sieniä?! :) Niin, reiska, kysyit, että onko korento enämpi sitä toista vai sitä toista. Tunnet siis suomenkielen :) Bointsit siitä, vaikka muuten ootkin ihan kumma mulli.

Saara kirjoitti...

Joo, siis näitä keskusteluja ei ilman pientä sieniannosta kannata ollenkaan yrittää ymmärtää. Se on totta.