Viime viikko oli kokonaisuudessaan aivan kamala. Vartijoita on pitänyt soitella yhtenään. Sieltä on tullut ovesta jos jonkinlaista hyypiötä kirja"ostoksille". On tullut sekopäitä ja nistejä, juopuneita ja totaalisen stressaantuneita ihmispaholaisia. Tavaraa on kahmittu kirjakaupalla kainaloon, varkaille ovat myös kelvanneet kaikenlaiset tilpehöörit avaimenperistä maisemakortteihin. Porukkaa on talutettu pihalle, pitkäkyntisiä on seurattu ja pahalla silmällä kytätty. En muista näiden vuosien varrella ainuttakaan viikkoa, joka olisi ollut näin rauhaton. Mitä ihmettä oikein tapahtuu? Onko Helsinki sulkenut kaikki avohoitopaikat vai onko ilmasto saanut ihmiset sekoamaan? Eikö nyt pitäisi olla talven kylmin viikkokin. Tämän jälkeen ei muuten sitä lunta kannata enää edes odotella, että eiköhän vain siirrytä suoraan syksystä kevään odotukseen.
Mutta niistä töistä. Eräs pitkän kokemuksen alkoholin kanssa hankkinut haiseva mieshenkilö huomasi kassalla, ettei käteinen yllättäen riittänytkään kahden euron kirjaan. Sanoi menevänsä pummaamaan rahat jostakin, ja eipä aikaakaan, kun hampuusi palasi kirjansa hakemaan. Kyllähän nyt kulttuuriharrastuksia pitää tukea. Varmaan siellä on pummattavaa naurattanut sen verran, että sydän on heltynyt, kun kaveri on matalasti kähissyt, että heitäs mulle kuule pari euroo, kun pitäis saada yks kirja tosta kulman takaa.
Eräältä extralta oli kassalta käyty tupakkaakin ostamassa. Mutta kun ei ollut mistä myydä, oli denso tietty mörissyt, että mikä vitun kirjakauppa tämä on, kun ei tupakkaa myydä, saatana. Eräs mummelikin sai raivarit, kun korttitelinettä täytettiin just silloin, kun hän kiireisenä eläkeläisenä sattui kaupassa asioimaan.
- Mitä hiivattia tämä teline tekee tässä? Eihän tästä mitään voi ottaa, se karjui ja paineli ulos.
Ihan siis kiusallaanhan me tehdään työaikana töitä.
Tulipa ovesta myös hyvin asiallisesti pukeutunut keski-ikäinen naishenkilökin, punaiset karvapampulat kaulassaan ja baskeri päässään. Sanoi sitten ostostensa yhteissumman ja laski tavarat kassapöydälle, josta nostin ne hyppysiini, että alan laskea kortit ja vetää lukijalla muut ostokset. No siitähän se riemu syntyi.
- Älä sinä koske niillä saastaisilla käsilläsi minun tavaroihini.
- Onhan minun nämä laskettava.
- Ei ole. Sinä et kyllä minun korttejani töhri.
- Kyllä ne nyt vaan on laskettava ja lyötävä tänne kassaan.
- Minähän sanoin paljonko ne maksaa. Älä sinä kuule ala yhtään siinä.
- Ei sitä niin voi kassaan lyödä. Pitää lyödä tuotteittain ja kappalemäärät. On ne pakko laskea.
- Sinä se et näköjään tiedä asiakaspalvelusta mitään. Noin surkean myyjän pitää vaihtaa alaa.
- Vai niin.
- Äläs siinä kuule innostu nyt.
- Kylläpähän minä taidan nyt innostua. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
- Haista sinä kuule. Minulle ei aleta yhtään tuota niin metsä vastaa hokemaan.
- No just.
- Haista sinä vittu.
- No niin, tämä riitti! Nyt ulos, äläkä tule tänne haistattelemaan enää yhtään kertaa!
- Äläkä tule sinäkään paskamyyjä!
Tämmöisiä meillä. Olen siis sitä mieltä, että haistattelussa menee raja. Sitä minä en vain asiakkailta siedä. Voi olla, että johdon kanssa olen tästäkin eri mieltä, mutta ei sitä vain voi ottaa huomioon jokaisen asiakkaan omituisia neurooseja. On tosin sitten käynyt sellaista korostuneesti kohteliastakin väkeä ja tokihan siinä mielenkiinnon pitäisi säilyä, kun ei koskaan tiedä tuleeko sieltä hyvän päivän toivotukset vai vitun haistattelut. Onneksi sentään voittopuolisesti ihmiset ovat varsin mukavia, nuoret hämmästyttävän kohteliaita ja mummotkin mukiinmeneviä, papoista nyt puhumattakaan.
Sama alkutalven valo
13 tuntia sitten
17 kommenttia:
Elämän koko kirjo, siinähän se.
Maailma on monipuolinen paikka.
Ja kirjakauppa käy yhtä kuumana kuin asiakkaat.
Muista vanhan mafioson sanat: It's nothing personal, it's just business.
Eikä! Kuinka tuollainen voi olla mahdollista? Ja miten minä pääsisin tarkkailemaan tuollaisten ihmisten elämää...
Olen ollut siinä uskossa, että kiskamyyjät näkevät kaikkein oudoimpia tyyppejä mutta taisin olla väärässä. Minä voisin tulla Allyn kanssa tarkkailemaan sieltä takahuoneesta asiakkaita, ne ovat mielenkiintoisia kun ei tarvitse itse niiden kanssa riidellä.
Ihan ekana, Ally. Muuta tänne. Otan sut heti töihin :)
Joo, monipuolinen on, mutta viime aikoina se toinen puoli on aika korostuneena ollut. Eikä edes aika. Kun kävelee tunnelissakin, niin se riittää. Sekin on aivan täynnä niitä.
Silti, Enska. Haistattelu on rajana. Johan muut asiakkaat katsovat kieroon, jos annetaan haistattelijoiden käydä vakituiseen haistattelemassa. Juurikin muuten eräs vissiin tuntia ennen hiuksensa punaiseksi värjännyt nisti kävi punaisilla kätösillään hiplaamassa kaikki kaupan kirjat läpi ja huusi samalla vittua luuriin yhtenään. Kyllä siinä herkkäkorvaisimmat mummelit sitten ottivat ja lähtivät. Ei se vaan käy semmoinen.
Että ihmiset osaakin olla röyhkeitä :O jotain rajaa silläkin pitäis olla. Oo vaan sitkee Saara ja pistä hurjille ostajille hampaat kurkkuun! :D
Almamaria, ei kun vaan ostelemaan joka päivä jotakin :). Meidän takahuoneesta ei valitettavasti näe myymälään, eikä sinne kyllä tarkkailuasemiin mahtuisikaan. Eteenkään kaksi yhtä aikaa.
Niin se on, Jenna, tehtävä. Kiitos myötätunnosta.
Kun mulle (entisessä työpaikassa) haistateltiin puhelimitse, ilmoitin lyhyesti, että haistattelun kuunteleminen ei kuulu työnkuvaani, pyysin asiasta soittamaan uudestaan, kun hän kykenee asialliseen keskusteluun ja lopetin puhelun. Tämä varmaan on ihan tavallistakin, mutta se ei kai toivottavasti ole, että jouduin tekemään saman asian selväksi myös pomolle, jolle asiakas oli käynyt seuraavaksi kiljumaan.
Olinko äärimmäisen onnellinen, kun asiaa selviteltäessä kävi ilmi, että koko hässäkkä johtui asiakkaan omasta töpeksinnästä :-D En muista, ymmärsikö olla edes nolo. Tuskinpa vain – ihminen joka kykenee haistattelemaan selvinpäin keskellä päivää ventovieraalle, ei löytäne minkäänlaista häpyä itsestään.
Mikä on tarinan opetus? Ei mikään, paitsi ehkä että ihmiset ovat joskus niin [täydennä itse].
... perseestä.
Voi uskomatonta tuollainen! Voiko tuollaista edes tapahtua? Millaisia sekopäitä maailmassa onkaan. :(
En muuten tiennyt että kirjakaupoissakin on tuollaista haistattelua ja hulluja liikkeellä. Luulin niiden mellastavan lähinnä jossain marketeissa.
Kyllä. Kirjakauppa on ihan täysillä metropolien menossa mukana :)
Onko suomessa vieläkin pummeja niitähän oli minun lapsuudessani, kristuksia
Empatiaa ja sympatiaa. Joskus joku räjähtää kassalla kun sille sanoo päivää ja sitten sitä seisookin siinä pyyhkimässä sylkeä kasvoiltaan kun se on avautunut oikein kunnolla. Pahinta kieltä minulle on käyttäneet vanhemmat naishenkilöt, joilla on järjestään kalliit ja hienot vaatteet. Se on kai niin rankkaa sellaisen pörrätä tuolla rahvaan seassa. Kortitkin sotketaan saastaisilla käpälillämme, hyvänen aika.
-minh-
Vai kristuksia, Dudivie. No joo, pummeja on kyllä enenevissä määrin. Kyllä siellä joka aamu joku on maanalaisilla käytävillä pikkurahaa pummaamassa. Jotkut rehdisti pyytävät sitä kaljaan, jotkut ruokaan ja jotkut näköjään kirjoihin.
Kyllä, Minh. Rahvaan seassa menee hienoimmaltakin porvarisrouvalta kontrolli. Noh, nää ny on näitä. Niin kuin Enska sanoi, it's just business.
Hehee, sitä pari tuttua ratikkakuskiakin kommentoi että densojen jälkeen pahimpia asiakkaita ovat ne hienostorouvat, syystä josta nelonen ei kuulemma ole kauhean pidetty linja ajaa...
Jaahas, hdcanis, vai on ratikoissa sama meininki. Kyllä sillä varmaan on tekemistä vallankäytön kanssa. Pakko päästä jotakuta kyykyttämään,jotta tuntee olevansa elossa.
Lähetä kommentti