Nythän juttu on kuulkaa niin, että minulle on jumalauta turha tulla inisemään kiroilemisesta
ja ettei sen avulla paranneta maailmaa, ennen kuin on itse parantanut sitä yhdelläkään tasapaksulla jaarituksellaan. Ihmisillä on siitä himpskatin omituinen käsitys siitä, että juuri heidän sivistynyt kielensä olisi jollain tapaa ainoa mahdollinen ja sen avulla sivistyneen kielen käyttäjä olisi näin ollen ikään kuin asemassa, jolta voi arvostella muita. Herätys! Sivistymättömyyttä on niin monenmoista... hupsista sentään.
Minulla on täällä blogissani enemmistö sellaisia päreitä, joissa ei kiroilla lainkaan. Silloin kun tilanne vaatii kirosanaa, minä kiroilen. Olen siis joinakin päivinä sivistynyt ja joinakin sivistymätön. Vaan eipä niinä sivistyksen päivinä ole kumpikaan herroista vaivautunut päreen sisältämää asiaa kommentoimaan, eikä maailmakaan ole tainnut pahemmin parantua, joten ihan turha tulla nyt äpisemään tästäkään aiheesta. Totuus on se, että minä voisin aivan yhtä oikeutetusti alkaa vaatia näitä herroja ja jotakuta rouvashenkilöäkin kiroilemaan, mutta ei ole tullut moinen tätä ennen mieleen. Nyt tuli. Joten kääntäkäähän katseenne niistä lillukanvarsista oikeisiin ongelmiin. Mikä hemmetin marionetti minä teille muka olen? Tämä meni vähän liian pitkälle.
Kirosanojen takana on joskus suuria pettymyksiä, kaunaa ja katkeruutta. Sen tajuavat kaikki. Siksi kiroilu antaa huonon kuvan ihmisestä. En halua seurustella katkerien ihmisten kanssa itse. Oman tyttären en ole kuullut kiroilevan muuta kuin normaalisti ja sen tuntuu hyvältä. Tuskin kukaan vanhempi haluaa lapsistaan katkeria olentoja, tuskin Saarakaan. - Maalainen
Myönnän, että olen heikkoina hetkinä elämälle katkera. Vähemmällä en olisi halunnut päästä, mutta vähän enemmän onnen hetkiä olisi voinut olla. Voin joka tapauksessa vakuuttaa, että niistä asioista joista minä katkera olen, ei puhuta, ei edes kiroillen. Mutta missään tapauksessa minun kanssani ei kukaan ole vaatinut keskustelemaankaan. Päinvastoin. Jos nyt kuitenkin vähän analysoisin, niin tuossa Maalaiselta lainaamassani kappaleessa ei ole minkäänlaista ymmärrystä ihmisiä kohtaan. Ihminen ei yleensä katkeroidu ihan ilman kovaa onnea ja pettymyksiä. Voi tietenkin olla hyvä, ettei sellaisten ihmisten kanssa juuri kannata jutellakaan, jos kovin hirvittää. Voisi kenties joutua kohtaamaan hankaliakin asioita, pettymyksiä ynnä muuta raskasta... Aika hauska myös tuo normaali kiroilu versus epänormaali kiroilu näin virtuaaliolosuhteisiin verrattuna. Vietin tänäänkin töissä 12 tuntia normaalisti kiroillen ja sitten tulin kotiin ja aloinkin äkisti kirota epänormaalisti. Melko metkaa.
(Menee ylitöiksi, koska meillä on kaupassa meneillään remontti ja yli puolet tavaroista vaihtaa paikkaa. Jalat ovat aika turvoksissa ja päässä kuhisee. Öisinkin vaihdan järjestystä ja mietin mihin mikäkin laitetaan...)
Vaikka joku Haanpää kuvasi jätkiä, en muista hänen herkutelleen voimasanoin, ei liioin Linna eikä Päätalo. Ne ovat paikallaan asiayhteydessään ja huolella käytettyinä. - Maalainen
Siis herra paratkoon! Minä olen Saara, enkä mikään Haanpää, en liioin Linna, enkä luojan kiitos Päätalo!
Ja sille yhdelle hienostuneelle herralle, joka ei lue tätä blogia, mutta joka tietää että täällä kiroillaan sivistymättömästi, voinen kertoa, että kiroilu ei ole trendi, se on ikiaikainen tapa. Ja sitä paitsi minä olen 41-vuotias. En edelleenkään aio kirota tekopyhästi käyttämällä kirjoitusasua v****u, jos kerran tarkoitan vittua, vaikka se kuinka sivistyneeltä näyttäisi ja varsin menestyksekkäästikin vielä. Kaikenlainen tekosiveys on minusta pelkkää huijaamista, mutta mikäs siinä, jos läpi kerran menee. Jatulintarhassa oli aikoinaan esillä Vitun epistemologia, joka kannattaisi esim. toimittajankin joskus lukea. Ihan vaikka vain sivistyäkseen.
***
Jokohan pääsisi oikeisiin ongelmiin, hohhoijaa. Tämä Blogger on ollut viime aikoina aivan hirveä! Sivut avautuvat niin kuin syvästä unesta ja kommentin perille pääsykin tyssää yhteyden aikakatkaisuun. Tätäkin pärettä sytytellessä yhteys on katkennut muutaman kerran. Voi voi sentään. Hetkittäin tulee myös heitettyä pyyhe kehään sen sijaan että sanoisi jotakin muihin blogeihin, eikä aina vaan tähän omaansa. Blogger on kuhninut koko viikon. Aika ajoin onnistaa, mutta kun omienkin kommenttien kommentointiin menee tuhottomasti aikaa, ei oikein virta meinaa riittää enää muiden kommentointiin, vaikka mieli tekisi. Monesti se on kyllä bloggarin onni.
***
Eilen aamulla pajujen höytyvien laskeutuessa hiljalleen tuolle viereiselle pellolle, villistä sireenipuskasta koikkelehti esiin hämmentynyt hirvi. Eipä ollut kameraa mukana, ei edes kännyä. Koira tuli aivan kaheliksi ja rähisi niskakarvat pörhöllään. Nämä emojensa karkoittamat vasat ovat sitten murheellinen näky. Ne ovat niin hädissään, että sydämestä ottaa. Näitä ei haluaisi edes nähdä, mutta se oli jo toinen kerta. Viimeksi sellainen tuli takapihalle asti, mutta onneksi ei ikkunasta sisälle sentään.
Tekstit
28 kommenttia:
Minä en pelkää sinua Saara vaan tulen kommentoimaan ihan tänne sinun oman blogisi kommenttilootaan asti...
(Onnex tota välimatkaa on kuitenkin riittävästi...)
Minä en pelkää sinua Saara vaan tulen kommentoimaan ihan tänne sinun omaan kommenttilootaasi asti.
(Onnex on kuitennii tota välimatkaa riittävästi...)
*
Bloggeri tosiaan nikottelee jälleen. Se oli jumissa myös eilen illalla.
Jumituksestahan alkaa tulla enemmän sääntö kuin poikkeus...
Minä en pelk...ai se tuli jo perille...
Kyllä hyvää tarkoittavista neuvoista ja anekdooteista on aina otettava vaari, Saara hyvä. Monet eivät sitä tee kylläkään, vaikka kyllä voisivat, ihan omaksikin parhaakseen ja onhan se muidenkin kannalta paljon mukavampaa lukea esimerkiksi sellaista tekstiä jota on mukavampi lukea verrattuna sellaiseen tekstiin jota ei ole niin mukava lukea. Saahan sitä toki kirjoittaa sellaistakin, lukijan kannalta minä lähinnä vain nyt ajattelin asiaa. Voi olla että sitä on sitten taas mukava kirjoittaa.
Tunsin minäkin erään pojan, olisko Veikko ollut, vai Veijo... en nyt enää niin tarkasti muista kun aikaakin on jo vierähtanyt niistä ajoista ja on sen jälkeen tapahtunut kaikenlaista uudempaakin asiaa, en nyt väitä että nämä asiat olisivat sen tärkeämpiä vaikka ne uudempia ovatkin ja ehä juuri siksi ne varmaankin paremmin mieleen ovat jääneet, näinhän sitä sanotaan - aivan kaikissa sanonnoissa ei varmaan ole sitä vanhan kansan viisautta kuten useimmissa kylläkin, senhän huomaa jos katsoo kuinka todelliset kielen mestarit, vaikkapa Päätalo, näitä kiteytyneitä kansan viisauksia käyttää tuotannossaan sanomisensa höysteenä - mutta Veijo se sittenkin taisi olla se nimi, pieni paitaressu jolla kerran kun pikkupoikien tapana useinkin ainakin aikaisemmin oli, näpelöinyt peenistään siihen mitttaan että se osa jota esinahkaksi kutsuttiin, oli tiukkuuttaan jäänyt sillä tavoin kiinni että kunnanlääkäriin tuli matka sitten, reellä sitä poikaa vietiin, ja kuulemma oli vähäisitä ikävuosistaan huolimatta itkien kironnut lääkärissä niin paljon ja kovalla äänellä että oli tohtori sitten, hyvä ihmistuntija kun oli, nähnyt syvälle pojan sisimpään ja käskenyt ulos koska sellaista kieltä käytti lääkärin vastaanottohuoneessa; tämä kiroaminen oli tarkoille ihmistuntijoille muillekin merkkinä että ei hyvää seuraa, ja mopolla tämä Veijo sitten nähtiin usein humalassa ajavan vaikkei sille kaiken järjen mukaan olisi pitänyt edes mopoa hankkia; muutti kylläkin kauppalaan, missä keskikoulu kuulemma jäi kesken eikä siitä kunnon työmiestäkään tainnut tulla, Australiaan kuului muuttaneen ja siellä viinaan kuolleen. Joskus ajattelen, olisiko Veijon elämä mennyt paremmin monellakin tavalla arvioituna, jos ei olisi niin siellä lääkärissä kironnut, pojan äitikin aina maitolaiturin kohdalla katseli häpeästä sivuun kun tuttuja näkyi, tiesi varmaankin pojan käytöksestä levinneen tiedon jo vähän joka mökkiin.
Kiitos sika. Se oli opettavainen ja liikuttava tarina.
Ihan herkesin kyyneliin...
Noin käy miesihmiselle, joka kiroaa julkisella paikalla esinahkansa tähden.
No voi vittu! Jätä Saara tämä bloggeri ja muuta Vuodatukseen. Siellä on kavereita!
... siis pääsinkö mä tänne? Ei voi olla! On se.
Tota, tota... tämä tuli niin äkkiä. Hah, Rane, hassu toisto. Nyt nauratti.
Tappiselle kiitos opettavaisesta tarinasta. Kylläpä oli tuhma lääkäri. Hävytön. Oli.
Ja Silja Orvokki, harkinnan alla alkaa olla, vaikka onhan se Tuomaksellakin ollut onelmia... ongelmia.
Johan on, kun aikuisten ihmisten pitää vahtia toistensa kielenkäyttöä. :Z
Saara, olet täsmälleen oikeassa, kun kirjoitit, että tässä maailmassa on vakavampiakin ongelmia kuin se, että joskus, TOSI HARVOIN, olet turhautuneena kirota päräyttänyt omassa blogissasi. Ei se ainakaan minua ole karkottanut. Jos joku siitä ottaa nokkiinsa, niin se on nokkiintuneen oma ongelma.
Ja voisihan tosiaankin olla hyvä veto muuttaa Vuodatukseen, vaikka on sielläkin omat kotkotuksensa ja vaikeutensa.
Ja muistas, Saara, nostaa jalat kattoon, että saat ne veret varpaista takaisin kiertoon. Me olemme sen ikäisiä, että pitää ajatella jalkojenkin hyvinvointia, että ne jaksaisivat kannattaa meitä lopun elämää.
Minä kirjoitin kommentin, mutta siitä tuli niin pitkä, että teinkin siitä ihan oman postauksen blogiini. Sen verran kommentoin, että tämä oli hyvä kirjoitus ja piristi mieltäni. Oli myös hauska lukea linkittämäsi jutut.
Jaa, no nyt tiedän miksi mun blogini on niin aliarvostettu. Määhän olen aivan sivistymätön moukka ja muutenkin kaikin puolin rajoittunut. Perkele!
Kippis, Saara! Aivan mahtavaa välillä kiroilla. Ei siinä kummempaa.
Jotkut on vaan niin takakireitä, että jos perseeseen laittaisi hiilen, se muuttuisi kahdessa viikossa timantiksi.
Vittu mikä fiilis, aurinko paistaa! Jea.
*tursk* Juurikin eilen kirjoitin, että v*ttu :-D ...toisaalta, joskus olen kirjoittanut p*llu ja sen jälkeen tulikin kansaa blogiin semmoisilla hauilla (kun ne teinilapset siellä myös), että oksettaa. Kun livenä kiroan jatkuvasti kuin ukkonen, olen blogissa yrittänyt sitä rajoittaa, MUTTA silloin kun on kirottava, on kirottava. Kirot ovat kielessä juuri siksi, että niitä käytetään, kun on tarvis - luulisin :-) Loppuviimeksi ne ovat vain sanoja, ja jos toisen käyttämistä kirosanoista kiehnaa itselleen ongelman, pitäisi ehkä katsoa peiliin. Tai ainakin kokeilla, onko persuuksissa rautakanki.
Arvasin, että esität mielipiteesi Maalaisen Kiroilu-kirjoituksesta ja meidän muiden kommenteista.
Kirjoitan omassa huhtikuisessa kirjoituksessani, johon viittaat:
"Tämä on asia, joka jakaa ihmisiä enemmän kuin arvataankaan."
Mutta ei siitä kannata kuitenkaan nettisotaa nostaa.
Yleiskieli on sitä varten, että mahdollisimman monet voisivat vaihtaa mielipiteitä. Yleensä siinä siedetään kohtuullinen määrä mausteita.
Kukin kirjoittaa tietenkin omassa blogissaan, mitä ja miten haluaa ja lukijat reagoivat siihen kukin omalla tavallaan.
Ystävällisin terveisin Pirkko
Voi Pyhä jyssäys! Eihän blogistaniassa ehdi edes lukea kaikkia niitä, joiden sanankäyttöä ihailee. Miten ne viitsii vielä muita vahtia?
tätä keskustelua oli niin hauska lukea ettei tosikaan.. ;D
siis ettei voi enää turhemmasta asiasta vääntää riitaa..:P
Louhi, siis jalat ovat aivan tohjona nyt, erityisesti takajalat ja ne jalat, joissa on varpaat. Koko viikko on tullut vain käveltyä ees taas, purettua pöytiä ja nosteltua kirjoja, olen tosin myös sahannut ja maalannut, vääntänyt ruuvia ja hakannut sekä rakentanut hyllyjä. Ei ole malttanut syödä, hyvä jos juodakaan. Tämä ilta menee toipuessa ja jalkojen turvotusta laskiessa. Joudun ehkä katsomaan jalkapalloa, mutta minä en välitä.
Se oli hieno kommentti, Tony. Olit oikein miettinyt asiaa, mikä minulta tässä kiireessä ja käämejä poltellessa jäi vähän vähemmälle. :) Kiitos siis.
Sonjuska, sulla on hyvä ja persoonallinen blogi just semmoisena kuin se on. Ja käytät kerrassaan vetävää kieltä!
Juhakin on enkeli noiden kielikuviensa kanssa aina.
Joo, muuten Ohari. Just tuo mun piti kirjoittaa alunperin, että ne ovat vain sanoja. Just esim. rautakanki persiissä, niinku se nyt siellä muka olisi. Oh!
Hö, no totta kai minä esitän mielipiteen, Blogisisko, jos minsuta esitetään mielipiteitä ympäri bloginneaa. Ei tulisi mieleenkään vain niiata nätisti ja olla hiljaa. Ehei. Ehkette ole huomanneet, että bloginneassa kiroilevat liki kaikki silloin tällöin. Minulla palaa käämit näissä tapauksissa juuri siksi, että minua, siis vain minua, tullaan ojentamaan tässä asiassa. Ikään kuin minä olisin jotenkin muita surkeampi olento, jota voi tulla arvostelemaan ja ojentamaan. No se oli erittäin loukkaavaa. Jos kyseessä olisi suurempi sarka ja oikein missio kaikkia kiroilevia bloggareita kohtaan, asia ei ottaisi pattiin lähellekään näin paljon. No, te ehkä kuvittelette olevanne parempia kuin minä, ja sivistyneempiäkin, enkä aio sitä harhaa tämän enempää tässä ruotia, koska itsensä ylentäminen on minusta... huh... just sitä syntiä.
Itte ja ill. teille halaus. Mä olen nyt ihan poikki.
wtf?? Ihme haloo jostain kirosanoista. Jos mulla olisi vielä "hengittävä" blogi, kävisin vähän kirota pärräyttämässä siellä.
Kireistä immeisistä ja poikkinaisuudesta (sitä on liikkeellä, pläääh) huolimatta, pitäkäämmehän kiva kesä!!
Kuka pelkele täällä oikein taas kiloaa....
vittuperkele! Asiallinen kirjoitus!
=D
Triinu! Kiva kun kävit, hyvää kesää sullekin.
Pelkele, minä.
Maitokivi, älä muuta sano. Just asiallinen.
Kyllä kieleen mausteita mahtuu.
Huovisella on muuten hienoja esimerkkejä kiroilun väärästä ja oikeasta käytöstä jossain (lähdeviite). Esim. Huovinen väitti, ettei kiroilu välttämättä paikallaan silloin, kun kuvaillaan kahden täti-ihmisen kaffekekkereitä tähän tapaan: "Sitten he, helvetti, keittivät niin väkevät kahvit, että permanentti tukasta lähtee, kun sitä juo." (Muistinvarainen lause.) En muistakaan sitten enää sitä hyvää esimerkkiä, kun tuo oli niin vaikuttava.
Suomessa on tähänastisista tuntemistani kielistä (joita on melko vaatimattomasti) ylivoimaisesti parhaat kirosanat! Arvostakaamme niitä! Myös naisen väkeä ja voimaa, elikkäs vittua.
Enkkulassa pojat pitivät minua niin mahdottomana hienoperseenä ja leidinä kun en kiroillut. Todellinen syy oli se, ettei heikäläisistä läyhämanailuista tullut kuin väljähtyneen vissyn maku suuhun siinä, missä oltaisiin tarvittu tulta ja tappuraa.
Hahahaa... Kaura, sinä hienoperse! Että tämmöinenkin päivä piti nähdä.
(piristi perkeleesti)
Panin omaani
No jopas oivasti panitkin!
Haaremin iloja
Mikset kirjoita juttuja etukäteen tekstieditorilla ja sitten vasta avaa yhteyttä ja leikkaa-liimaa?
:)
Juu, et ole Päätalo ja se on siunattu asia se.
No Henkka, olen niin spontaani. Yleensä postaan suoraan vaan. Ja sit en ole tuota blogger for wordia viitsinyt opetella ja jos taas pelkällä wordilla teen, niin se pistää joitain atomeita palasiksi ja häiritsee joitain ihmisiä, jotka niitten atomien perässä tänne tulevat. Näin mulle on sanottu. Mitään en siitä tajunnut.
Siunattu Anni! Sitähän mä yritin sanoa, mutta kukaan ei huomannut!
Lähetä kommentti