tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Lomapuuhaa

Ensimmäinen lomaprojekti on puolessa välissä. Ei uskoisi, että tämmöisen kopin (n. 1.5m x 2m) siivoamiseen voi mennä parikin päivää. Mutta menee. Pari vuotta tässä on hurahtanut sillä tavalla, että tämän huoneen siivoamisen edelle on aina mennyt jokin toinen urakka, joita nytkin on tosin jonoksi asti. Tälle päivälle jäi arkistokaapin tyhjennys. Olen jotenkin niin päästäni vialla, että joudun todennäköisesti polttamaan vanhat sepustukseni ja saastuttamaan maailmaa siten oikein kaksi kertaa, ensin tulostamalla höpötykseni ( siis jotka on kirjoitettu sata vuotta e.b.a.a. eli ennen blogien ajanlaskun alkua) ja sitten vielä savuttamalla ne taivaan tuuliin. Kirjoitukseni siten sekä haisevat että kirvelevät silmiä.
















Viime yönä vielä puoli kahden maissa (unirytmi vaihtuu hyvin; heräsin tänä aamuna puoli kaksitoista) tussasin jumalatonta krääsää ulos tästä huoneesta. Se onkin aika uskomatonta, miten paljon tämmöiseen koppiin voi ahtaa tavaraa. Ja että näin pikkuruisessakin huoneessa voi kaiken lisäksi vaihtaa järjestystä. Juuri ja juuri sain pöydän vääntymään ikkunan alle. Vanha tietokoneeni, paremmin tunnettu nimellä metusalemi (vm. 1998) sai paikan huoneen nurkasta. Jos aion sieltä tonkia vanhoja kuva-arkistojani, joudun polvistumaan metusalemin eteen, mikä tietty on hyvin palvelleen eläkeläistietokoneen arvolle sopivaa toimintaakin. Metusalemin taakse jäi jemmaan hervoton johtovyyhti, jonka sain kerran setvittyä, mutta joka sen jälkeen meni joka kerta enemmän ja enemmän solmuun, kun vain katsoinkin niihin päin. Ja niitä johtojajan piti puljata sen tuhannen kertaa, kun jos tuo sitten olisikin noin ja tuo noin, ja jos tuon panisinkin tuonne ja tuon sinne... Miten ihmeessä ihminen on keksinyt ihan mielettömän määrän johdottomia asioita, niin kuin lapion, haravan, kynän, auton... hei auton!... kottikärryt ja kaikkea, niin kuin tämä nettikin... mitkä eivät ole töpselissä kiinni, mutta ei ihan kokonaan johdotonta tietokonetta, tulostinta, kaiuttimia...


No, läppäri on nyt ikkunan alla ja saan katsella inspiroivaa kuusiaitaa tässä samalla. Huono puoli on se, että tuntuu kuin joku kyttäisi koko ajan niskan takana, vaikka noin niin kuin järjenrippeillä ajatellen, mitä hemmetin väliä sillä nyt sitten on. Voihan tämänkin lukea täältä blogista. Ihme traumoja.

15 kommenttia:

minh kirjoitti...

Äh, en millään jaksa...pojan huonetta pitäisi alkaa laittamaan ja pelkkä vilkaisu sinnepäin riittää ajamaan minut sänkyyn loppupäiväksi.

Minä en tiedä laitanko oman kirjoituspöytäni ikkunaa vai seinää vasten vai vienkö hirveästi tilaa ja istun selkä seinää vasten, jolloin vältän olan taakse vilkuilut ja epämiellyttävän tunteen vihollisen hyökkäyksesta takaapäin. En tiedä. En siis tee mitään. Olenhan lomalla, huomiseen asti...Sinä olet kyllä ollut sikareipas.
-minh-

Saara kirjoitti...

No nuoremman pojan huone se on täälläkin jonossa ja se kieltämättä ahdistaa. Mulla on hirveän huono omatunto, jos en tee mitään. En tiedä mistä se johtuu, mutta saan sielulleni rauhan vain tekemällä asioita ensin. Vasta sitten pystyn loikoilemaan rauhassa ilman häpeää. Ja sitä paitsi joskus nää on pakko tehdä.

Silja Orvokki kirjoitti...

Minun pitäisi tehdä ihan sama juttu, mutta en vain saa sitä tehtyä. Kirjahyllyn ja olen tainnut viimeksi pyyhkiä kolme vuotta sitten muuton yhteydessä. Huh!
Samoin minulla on unirytmi ihan hirveä. Valvon aamuun asti ja herään puolelta päivin. Se alkaa jo ihan hävettämään.

Saara kirjoitti...

On tää kuulkaa hullun hommaa. Olen säästänyt sellaisen määrän juttuja, siis ihan nettikeskustelujakin, että hulluksi tässä tulee. Samassa järkyttävässä pinossa on sitten säilössä perunkirjoista lähtien kaikki tärkeä, joten kaikki on katsottava läpi.

Olen kyllä törmännyt ihmeellisiin muistoihin ja löytänyt myös jotakin kivaa, jotakin lainattua ja ties mitä.

Nykyisyyskin tupsahti sieltä kaapista esille, enkä minä muistanut siitä mitään.

Wilhelmiina kirjoitti...

Äääh. Minä olen aina halunnut tuollaisen metsäikkunan ääressä olevan kirjoituspöydän. Ja sinulla on tuossa se ihan noin vain. Te ette ymmärrä kuinka katkera minä teille tästä olen.

Katsokaas, minun kirjoituspöytä(paljon rumempi lastulevypöytä, vieläpä)ikkunani avautuu ...no juuri niin, aivan: keittiöön.

Tiskaamattomien tiskien kehtoon. Maalausta kaipaavaan seinään, jossa on edellisen asukkaan jättämiä poranreikiä. Edelliskuun kalenterisivuun.

Onko se nyt sitten niin ihme, että mitään loistavaa ja luovaa ei koskaan karkaa tältä näppäimistöltä? Toisin kuin sinulla, jonka kirjoitukset ovat aivan upeita - varmasti vain tuon näkymän ansiosta. Kysyn vaan. Hmph.

Saara kirjoitti...

Minäkin ennen aina halusin tällaisen ja olen siitä kyllä kiitollinen. Mutta tuo kasa joka nyt lähtee paperinkeräykseen on kyllä todiste siitä, ettei metsämaisemaikkuna takaa mitään.

hanhensulka kirjoitti...

Pitäisikö nyt itkeä, kun eivät naurut eilen kelvanneet!?

Minä en kerää keskusteluja, sen sijaan kasaan kaikki perkeleen lehdet mitä vaan käsiini saan ja sitten joskus kovan riidan jälkeen juodun ne (aina hävinneenä ja jotenkin häpeissänikin) heittämän keräykseen, mutta jokaisesta kynsin hampain taistellen. Niin väärin. Mutta mikä niitäkin keräyttää, kun ei järin usein viitsi niihin kuitenkaa palata.

Muinaistutkija-lehtiin en kuitenkaan ole antanut kenenkään kajota tuhoamisaikeissa:)

ainailona kirjoitti...

Kääk, mikä savotta! Meillä ei kyllä paperille raapusteluita KYETÄ hävittämään, niissä on oma taikansa. Niin hyvä kun netti onkin. Tietsikka voi mennä rikki [niin on tapahtunutkin].

n.s työsiiveke näyttää järkyttävältä tavaranöyhtäalttarilta, vain kissat enää mahtuvat tuohon tilaan. Ehkä se on sen osa [työkkärin siis]. Some rainy day.... viikon kaatosade ainakin tarvitaan;)

Saara kirjoitti...

Hanhis, itke tai naura, ihan miltä tuntuu. Ei se ollut kielto, minä vaan taivastelin sitä huumorintajua - hieman kyllä nauratti.

Minullakin oli kasa lehtiä, joiden säilyttäminen näyttää olevan mystistä. Selailin useampia läpi siinä toivossa, että niissä olisi ollut omia juttujani, mutta ei. Jotakin todella hämärää tässä keräämisessä on.

Ai sullakin on toi muinaisuus verissä. Minäkin halusin pienenä muinaistutkijaksi, mutta onneksi en päässyt niin pitkälle.Tähän sopineekin siten vanha sananparsi: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja kaivelee... ehheh.

Ainailona, meillä ei mahtunut enää kissakaan tähän kaaokseen. Ehkä se on se sopiva hetki.

hanhensulka kirjoitti...

Mikäs olisi muinaistutkija ollessa.

Kesät pyllistelisi aurinkoisessa ja kuumassa luonnonhelmassa nuorten ja nättien opiskelijoiden kanssa hammasharja käsissä huiskien, ja talvet kirjoittelisi väitöskirjoja löydetystä ihmeellisestä hampaasta.

Olisi se elämää, ja joskus saisi vaihtaa syvällekaivautuvia ajatuksia oikein kokonaisten luurankojen kanssa, jos osaisi oikeaa kieltä.

Saara kirjoitti...

Kyllä tuo niin hyvältä kuulostaa, että ei siihen just ole sanomista. Vaikka luin kyllä lehdestä viime viikolla, että olisikohan se ollut peräti 15 % arkeologeista, kun ovat päässeet oman oman alansa töihin, museoväki mukaanluettuna. Että ei niitä luurankoja sitten niin kauheasti ole jokaiselle kaivettavaksi.
Paitti jos alkaa kattella vuoria sillä silmällä, että tuossahan sitä olisi kaivuuhommia vähäksi aikaa, vai mitä mieltä, Hanhis, olet siitä Bosnian pyramidista?

hanhensulka kirjoitti...

Häh, Posnian pyramidi on pientä PolPotin tappokenttien rinnalla. Päpertelyä. Minulle tarjottiin vuoden pesti naapuriin, Kosovoon, mietin viisi viikkoa ja kysyin hallitusvallalta neuvoa, mutta se, puoliso, ei antanut mennä. Sanoi, että siellä ei ole kuin huoria ja huoveja - molemmat hulluja ja pyssyt plakkarissa. En tiedä kumpia se pelkäsi tai ylenkatsoi enemmän, varsinkin kun toimisto olisi ollut suomalaisten rintamalohkolla.

Muuten mahtaako arkeologien työhönjakautuminen olla paljoa muista akateemisista aloista eroavia?

Saara kirjoitti...

Hahhahaaa... Hanhis, sulla on mahtava puoliso!

Minä lähinnä sitä tarkoitin tuolla Bosnian pyramidilla, että onko se mielestäsi huuhaata. Polpotin kentät nyt ainakin toisivat tonkimiseen... jotain... ei nyt ehkä ihan iloa, kun olen näin kainokin enkä harrasta laisin mustaa huumoria.

Mutta päpertelevätkö sen pyramidin kanssa turhaan ja pilaavat kiihkoissaansa koko ekosysteemin.

hanhensulka kirjoitti...

Ahaa, sinä tarkoititkin "sitä pyramidia" etkä pääkalloista tehtyjä. Olen aikonut kirjoittaa siitä jotakin lähitulevaisuudessa, jos jaksan. On se koko rakennelma pyramidi tai ei, niin Euroopan esihistoria tulee uudelleen kirjoitetuksi. Ne kirjainmerkit muuttavat kirjoitustaidon syntyteorioita.

Ekokatasrfofena siitä ei synny, katastrofit tulevat olemaan indoeuropistien kulttuuriajatelmien romahtamista (ja Kalevi Wiik ja Marija Gimbutas saavat lisää mainetta ja kunniaa). Alkuperäiset europplaiset saavat aikaisempaa merkittävämmän esihistorian. Tai sitten koko homma on vain pienehkö hautakaivaus ja muu kukkula todetaan luonnon tekemäksi. Turkin puolella, ei kovin kaukana siis, on maailman vanhin (kivi)kaupunki Çatal Hüyük, joka on ehkä 7000-9000 vuotta vanha, joten korkeakulttuuria siellä on ollut jääkaudesta lähtien ja ehkä pitempäänkin.

Alitajuisena kulttuurirasistina suhtaudun tietysti epäillen tai varovaisesti siksi, että kaivausten puhemiehet eivät näytä olevan merkittävistä yliopistoista tai museoista.

Saara kirjoitti...

Niin joo, sehän se aina epäilyttää, että amatöörien kiihko menee järjen edelle. Niinku aina. :)

Kyllä minua vähän kihisyttäisi, jos siellä pyramidi olisikin, mutta eihän tuo kovin uskottavalta vielä vaikuta.