Nyt alkaa olla hommat sillä mallilla, että tästä tohtii lähteä muualle touhuamaan. Mökillä se kaikki on vain niin moninverroin monimutkaisempaa, ettei ihan löhöilemään pääse. Joskus minulla on samanlainen tunne, kun
niillä kahdella siinä sateisessa autossa. Melkein alkaa itkettää, kun sitä mainosta katsoo, mutta hyvä ruoka kai ne kesät sitten kumminkin pelastaa. Miten muuten sen voi selittää, että sinne mukavuuksettomaan mökkiin pitää aina ängetä. Se on oikeastaan turha sanoa, että lomalla pitää ottaa rennosti. No hitto. Viisihenkisessä perheessä se ei vain ole mahdollista. Ihan naurattaa nuo joidenkin ihmisten huolet siitä, että toisilla ihmisillä on lomalla niin paljon tekemistä, etteivät ehdi levätä. No arkenako sitten pitäisi tehdä pitkien ja raksaiden työpäivien lisäksi koko ajan jotakin? Niin ne hommat vain tuppaavat kasaantumaan. Kyllä siihen vähintään yksi viikko lomasta uppoaa, ennen kuin voi todella ottaa vähän rennommin ja silti siellä selkärangassa nirhaa jokin tekemätön asia. Se on äiti-ihmisen osa. Viime yönä unissani tosin olin olevinaan töissä, mutta sielläkin lomalle lähdössä. Jätin hommat kahdelle työntekijälle, jotka kummatkin istuivat pyörätuolissa. Sitten työnsin ne tuolit ihmisineen tavarahissiin ja lähdin lomille. Vähän siinä lähtökiireessä hirvitti, että kahden invalidin vastuulle jätin työt, ja sillä tavalla panin ne tavarahissiin tietämättä pääsevätkö ne perille vai jäävätkö välille... mutta jääkööt, ajattelin, ja juoksin tieheni ennen kuin... en tiedä mitä ennen kuin... no mutta kuitenkin.
Olen koonnut Ikean mööpeleitä ja se on ihanaa. Siinä on jotakin samanlaista kuin haravoimisessa ja maalaamisessa. Alan olla siinä sitä paitsi aika hyvä. Minä en ymmärrä, mitä ihmiset valittavat näistä vanerin palasista, joita huonekaluiksi kutsutaan. Paljon hankalampi olisi mennä ostamaan kokonaista kaappia ja kirjahyllyä. Nämä saa yksinkin autoon, vaikka paketit vähän painavia ovatkin.
Ensin tutustun palasiin, lasken ruuvit ja mitä härveleitä ne nyt onkaan ja alan värkätä. Tänäänkin hakkasin Antoniusta vasaralla ja eilen ruuvasin Anebodan kasaan. Se on jo täynnä pyyhkeitä. Sitä paitsi istun uudella pyörivällä, varsin retrohenkisellä Love-tuolilla, jonka senkin omin pikkukätösin kokosin. Nyt on helpompi kääntyä katsomaan, urkkiiko joku selän takana, kun tämä pöytä on tässä ikkunan edessä. Ostin kyllä soman peilinkin ikkunalaudalle. Se näyttää ovelle päin. Ensi viikolle jäikin vielä Billyn pystyttäminen ja kuopuksen huoneen uudelleen puljaus. Tytär sai tänään jo oman uuden kirjahyllynsä. Alkaa olla kirjoja talo täysi. Ensi kesäksi tilaan lavan tuohon pihalle tai pistän kirjarovion pystyyn. Ei vain mahdu enää millään.
lätkäkamavarasto ennen
ja jälkeen (uusi Antonius vasemmassa nurkassa)
Tekstit
3 kommenttia:
Oh hoh, onpas siisti lätkävarustevarasto.
Ennen kuin käyt niitä kirjoja polttelemaan niin meikä tietää yhen hyvän divarin,....:), ei se niistä mitään maksa, mutta.....
Ei muuta kuin ihanaa mökkeilyä. Meitsi koittaa pärjätä ihan vaan kotioloissa.
Kiitti, olen mä sitä käynyt itsekin vähän väliä ihailemassa niin että koko muu huusholli on kaatunut sillä aikaa. Nyt vasta alkaa seljetä.
Ne kirjat haisevat tunkkaiselle, ovat pölyisiä ja ikivanhoja. Pehmeäkantisiakin on ehkä puolet. Joitakin lukiessa kyllä saa nauraa. Varmaan jokin suomen ensimmäinen kehonrakennusopaskin on meillä. Mummon ja papan peruja, kun isä peri ne ensin niiltä ja sitten minä perin ne isältä, enkä kehdannut heti poiskaan heittää. On siellä sitten ihme löytöjäkin, tosin nekin haisevat. Niiden välissä on kirjeitäkin, kun molemmat, mummo sekä pappa arvostelivat kirjoja, mummo oikein urakalla. Yksikin oli oikein reipas ja ihana... "jos lukisit tämän, tässä satanen ohessa vastausta verten". Hirveästi selitystä ja juonen kuvauksia... hitsi, tästä vois tulla päre. Nyt pitää mennä nukkumaan, että jaksan aamulla ajaa.
Okei, Wilhelmiina. Voi kestää jonkin aikaa, kun on tätä projektia tässä, mutta mä laitan.
Lähetä kommentti