Ihanaa olla kotona!

Tämä juhannus oli niitä juhannuksia, joita ei olisi pitänyt viettää ollenkaan, vaikka kaiken aikaa ei ikäviä asioita tapahtunutkaan ja jotkin ikävät asiat olivat melko pieniä, kuten se, että kusiainen pisti minua uimarannalla hyvin arkaan paikkaan ja näin kun orava putosi korkealta männystä. Tosin sille ei käynyt kuinkaan, vaan vähän säksättäen se kipusi takaisin. Lisäksi kuuloni kärsi vaurioita ja korvani kipeytyi, koska meidän koira huusi suoraan korvaani. Ihoni on nyt sitten myös palanut auringosta, vaikka en aurinkoa ottanutkaan ja suojakertoimiakin oli runsaasti. Minä vain kuuntelin vastentahtoisesti erästä minulle tuttua juoppoa ja paloin siinä samalla. Mutta elämässä pitää tehdä asioita, joita ei haluaisi tehdä. Alkoholismi on sairaus, jonka aiheuttaa katkeruus. Elämähän on ankeaa jokaiselle, mutta jotkut eivät sitä voi tai jaksa hyväksyä.

Kukaan ei voi välttyä kärsimyksiltä ja elämälle katkeroituminen sen takia on hukkaan heitettyä elämää. Omaa valintaahan se on. Ihminen saa tehdä elämälleen mitä haluaa, se saa jämähtää katkeruuteensa yrittämättäkään kehittyä, mutta kun yleensä näistä toilailuista kärsivät monet ihmiset siinä ympärillä. Ensinnnä lapset tietenkin, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia paeta katkeraa ihmistä, eikä ylipäätään monella aikuisellakaan ole mahdollisuuksia paeta näitä elämältä avokätisesti saamiaan kärsimyksiä samalla tavalla alkoholiin ja lääkkeisiin, koska jonkun on aina otettava vastuu, vaikka se olisi kuinka vastenmielistä ja raskasta tahansa. Jonkun on aina jaksettava, mutta nämä juopot pitävät niitä ihmisiä kovina, joitten on pakko jaksaa, joitten on pakko hoitaa työnsä ja lapsensa, vaikka kuinka itkettäisi yöt läpensä. Juopot väittävät olevansa itse niin herkkiä, etteivät pysty ottamaan vastaan tätä elämää tällaisenaan. Ne eivät kestä vanhenemista, työpaineita, arkea... eivätkä lopulta enää pysty tupakoitaankaan maksamaan. Kumminkohan päin se lopulta on. Toisten ihmisten hellämielisyyttä hyväksikäyttävät alkoholistit eivät minusta ole kovin herkkiä ja sen hyväksikäytönhän alkoholisti kyllä oppii nopeasti. Vaikka kuinka yrittäisi hyväksikäytöltä välttyä, lasku tulee lähipiirille kuitenkin eteen jossakin muodossa.

No, se siitä juoposta sitten. Minulla on kylliksi omissakin ongelmissani ja omassa perheessäni. Jos ei juopon motivaatio riitä ottamaan elämästään vastuuta, niin sitten se ei vain riitä. Pahahan sitä on katsoa ja niitä pieniä ja isoja kärsiviä ihmisiä siinä. Sydäntäsärkevää. Ei minusta kovin paljon ollut, mutta ripset jäi räpsymättä ja aika suoraan tuli sanottua. Johan se olisikin ollut hullua käyttäytyä pyynnöistä huolimatta niin kuin olisi hyväksynyt sen kaiken. Kyllä se juoppo olisi siitä vain enemmän innostunut itseään kehumaan. Juopoilla on muuten helvetin tyhmät jutut. Ihan totta. Ne jotenkin taantuvat lapsen tasolle ja alkavat kehua mieskunnollaan ja juoppojen välisillä tappeluilla. Hirveän mielenkiintoista.




Kokkokin meni ihan ohi. Ehdin siitä kuvan kyllä ottaa, mutta mikään keskikesän tunnelmallinen tapahtuma se ei ollut. Yleiselle kokolle oli kerääntynyt paljon väkeä, aikuisia ja lapsia, vanhuksia ja koiria. Niin mekin. Juoppo vietiin samantien nukkumaan ja oma koira jätettiin kyllä sisälle, sillä sitä ei voi yleisille paikoilla päästää, koska se on ihan liian innokas sellaisiin. Se vöyhöttää ja vinkuu vain, eikä kukaan voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen koiraan sitten.

Palomestari olikin juuri sytyttänyt tulen, kun vieressä toisten ihmisten koirat alkoivat nahistella. Asetelma oli hieman epäreilu. Husky tarrasi hampaillaan mäyräkoiran kurkusta kiinni, eikä sitä saanut kukaan irti. Eräs muori nojasi mäntyyn ja huitoi kävelykepillään murisevaa huskya, ja samaan aikaan huskyn omistaja huitoi kämmenellään muoria. Jokunen punttiantti siinä kävi samaan aikaan huskyn leukoja vääntämässä, mutta ei sitä kukaan irti saanut. Mäyräkoira roikkui kuin raato huskyn suussa parin minuutin ajan. Sinä aikana lapset ehtivät järkyttyä jo toistamiseen saman juhannuksen aikana ja kuopuksen jalat alkoivat täristä. Lopulta mäyräkoira pääsi irti ja niinpä vuorostaan koirien miespuoliset omistajat kävivät toistensa kurkkuun kiinni naispuolisten omistajien jäädessä koiriensa kanssa shokkiin. Sen sijaan että huskyn kanssa ollut neitokainen olisi tarjonnut mäyräkoiran omistajalle minkäänlaista apua, se alkoi puolustautua ärhäkkäästi ja huutaa, että oli kieltänyt mäyräkoiran omistajaa päästämästä koiraansa liian lähelle. Husky heilutti häntäänsä vierellä ja oli ilmiselvästi ihmeisssään, koska sehän oli juuri pelastanut omistajansa tuolta karmealta tappajamäyräkoiralta ja toiminut niin kuin huskylle on ominaista toimia. Minun kävi sääliksi molempia koiria. Mäyräkoira alkoi tehdä kuolemaa. Sen silmät verestivät ja kaulasta pulppusi verta. Aloimme sitten siinä soitella eläinlääkärille, mikä oli juhannusaattona erittäin vaikeaa. Myöskään taksia ei saanut eikä kukaan paikalle tulleista vajaasta sadasta ihmisestä myöntänyt olevansa ajokuntoinen. Taksikeskuksessa jopa sanottiin, että turha luulla taksin tulevankaan, koska koira valui verta. Niinpä koira käärittiin pyyhkeeseen ja lopulta yksi ihminen koko saarivaltakunnasta löytyi, joka oli ajokunnossa! Koira lähti hoitoon, enkä tiedä kuinka sille kävi. Lapset halusivat pois. Ja minä.