tiistaina, kesäkuuta 13, 2006

Futispostaus




Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Siis jossain toisessa ilmassa. En ymmärrä, mitä itua on katsoa futista, jos ei tiedä kenen puolella voisi olla. Ja mistä näistä ulkomaan elävistä tietää, minkälaista sakkia kukakin on. Jos ei ole suomipoika juoksemassa pallon perässä, niin mitä järkeä on pitää siitä niin kovaa meteliä. Jo puoli bloginneaa on blogannut futiksesta.

Niin minäkin. Katsoin nimittäin eilen pelin. Se jotenkin imaisi mukaansa. Piti ihan nousta seisomaan, kun pelissä tapahtui niin paljon kaikenlaista. Tosin kovin vaikea oli päättää, kumman joukkueen puolta olisi pitänyt. Vastakkain olivat nappulaliigan pojat vm. 1997 ja tytöt vm. 1996. Aluksi kuuntelin huvittuneena poikien juttelua ennen matsia.

- Jos me noille hävitään, niin sit jossain on jo jotain vikaa.
- Ei me tytöille hävitä.
- Ei niin.
- Ja jos hävitään, niin siks vaan kun ne on vanhempii.
- Nii.

Toivoin, että tytöt pesee ne mennen tullen. Vähän se tietty riipaisi sydänalaa, kun ajattelin, miten oma pikku kuopus siitä ikinä tulisi toipumaan. Sillä tosin on kokemusta tyttöpelaajista, koska sen omassa lätkäjoukkueessakin pelaa kaksi tyttöä, joten ihan ylivoimainen pala se ei ehkä olisi ollut. Pikkuhiljaa maailman tulisi huomata, että tytöt ovat ihan yhtä kovia pelaajia kuin pojatkin. Näin siis ajattelin.



Pelin edetessä rupesi mieli muuttumaan. Tytöt potkivat nappiksilla poikia jaloille, tönivät niitä kumoon minkä ehtivät ja jopa niiden valmentaja huusi pallosta kamppailevalle neidille, että:
- Töni! Töni töni! Kyllä se siitä väistää. Jätkät on hätää kärsimässä! No, olihan niillä tytöillä enemmän sitä massaakin jo. Moni poika lensi kumoon ja jokunen sai polvesta mahaankin. Kuopuskin sai potkuja säärisuojiinsa niin, että rusahdus kuului katsomoon asti. Sieltä seuraamassa ollut poikakin huusi:
- Tönikää takaisin! Ne on väkivaltaisia tyttöjä!
Mutta pojat pysyivät herrasmiehinä.

Kun kuopukseni surkea potku valui kuin varkain tyttöjen maalin, maalivahti parahti surkeaan itkuun eikä noussut ylös ennen kuin valmentaja kävi sen sieltä nostamassa. Samaan aikaan vaihtopenkillä yksi tyllerö alkoi hakata päätään maahan ja huusi:
- Me hävitään tää, me hävitään tää. Mitä jos me taas hävitään?

Sen jälkeen aloin kannustaa pelkästään poikia. Peli päättyi 2-0, vaikka neidit hallitsivat peliä koko ajan. Maaleja ei vaan syntynyt, koska energia meni siihen tönimiseen. Vielä lopuksi tytöt huusivat:
- Voitettiin tai hävittiin, oltiin silti parempii.

Kuopus nilkutti pelin jälkeen kentältä pois ja sanoi, ettei enää ikinä halua pelata tyttöjä vastaan.


12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oiskohan tyttöjen valmentajalla ollut jotain ongelmia? Esim. että on väärässä paikassa.

Saara kirjoitti...

Niin, tosiaan, Sannika. Se valmentaja oli suunnilleen parikymppinen nuori mies. Nyt en tiedä, mistä se tämän ideansa oli keksinyt. Kyllähän niillä tytöillä voitontahto oli kova. Ehkä turhautumistakin oli mukana aimo annos.

Anonyymi kirjoitti...

Sama tuli minullekin mieleen kuin Sannikalla. Tyttöjen valmentaja ei tosiaankaan ollut tehtävänsä tasalla. Vaikka olisi millainen voitontahto, pitäisi muistaa, miten jalkapalloa pelataan. - Jospa se pojankloppi onkin aloittanut palloilu-uransa jääkiekkokaukalossa, juolahti mieleeni.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Pojat on parempia jalkapallon pelaajia kuin tytöt!?
Sen verran on varmaa?

*
Jos ehdotetut pelaajat - olivat sitten miten nuoria tahansa - eivät ymmärrä uutta (tai edes vanhaa) paitsiosääntöä, niin menkööt opettelemaan sitä jonnekin - ties minne!

(En tarkoita nyt välttämättä Minne-runoilijoita).

Tarkoitan, että naispelaajien on usein vaikea hyväksyä tätä (uutta,"väljennettyäkään") sääntöä..? (tai sitten olen väärässä).

*
Paitsiosääntö Yksi (helpompi).

"Ei saa olla vastustajan puolustus-alueella niin - siten - silla lailla, että voi jatkuvasti häiritä tämän maalivahtia."

Paitsiosääntö Kaksi (vaikeampi):

"Ei saa olla vastustajan (puolustus-) alueella, jos oman pelaajan syöttö lähtee klapista ennenkuin itse olet vapaa paitsiosta."

*
Vaikein(?) määrittely.

Jos pelaajan syöttö omalle pelaajalle lähtee silloin, kun tämän ja vastustajan maalivahdin välillä ei ole muita pelaajia, niin kyse on paitsiosta.

*
Juuri paitsiosääntö tekee monesta joukkuepelistä kiinnostavan.

Mutta esim. koripallossa sitä ei käytetä - syystäkin - ei "ehditä" käyttää...(?)

Rauno Rasanen kirjoitti...

Yhmphhh.

Okei.n Kyllä likat on yhtä hyvä kuin pojat....

Ja Varmasti, mutta ei käytännössä, sillä yhdenkään todella suuren firman johdosta ei löydy naista vaan mies.

MIKSI?

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Saara kirjoitti...

Oh, Louhi! Eivät pojanklopit tappele jääkiekkokaukalossakaan. Taklaaminen tulee sallituksi vasta siinä 16-vuotiaana, vai miten se oli. No, niillä main kuitenkin.

Rauno, kaikki miehet eivät näköjään vielä tiedä, että kaikki naiset ja lapsetkin tietävät mikä on paitsio...

Ja niiden firmojen johdossa ei ole naista siksi, että sielläkin henkilöstöasioista päättää joku testosteronissa marinoitu kalkkiaivo, joka fantasioi siitä, etteivät naiset tiedä mikä on paitsio.

Anonyymi kirjoitti...

kaikki miehet aina haluaa selittää naisille mikä on paitsio. Eilen tuli paitsioriita Brasilia-kroatiapelissä(siin minulle ja miehelle) jamies alkoi jollain helvetin sytkäreillä ja oluttölkeillä seloittämään minulle paitsiosääntöä! Jumantsuikka! Annoin ihan näpeille, kun tällä tavalla yritettiin taas tehdä naisista tyhmiä bimboja jotka katsovat futista vain pelaajien perseiden takia, nih! ><

Se tyttöjen valmentaja on ilmeisesti saanut aika pahaa jälkeä aikaan, jos maalivahti ei voi itkultaan edes pelata. Pitää oppia häviämään, eikä pelkäämään häviötä. Vihata sitä kyllä saa.
-minh-

Saara kirjoitti...

Mikähän siinä paitsossa nyt sitten on niin miehistä? Vai olisiko se sellainen viimeinen asia, minkä miehet luulevat tietävänsä naisia paremmin ja julistavat tätä paitsion ihmeellisyyttä aina kun se vain on mahdollista tai kun naisihminen sattuu paikalle. Voi tietenkin olla, että se on ollut joka jätkälle oppimisen paikka eikä se ilmeisesti ole ollut kovin helppoa...

Janne kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Janne kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Janne kirjoitti...

meidän 6- ja 8-vuotiaat pojat pelaavat myös silloin tällöin matseja tyttö- tai sekajoukkueita vastaan. itse olen ihmetellyt lähinnä sitä, etteivät pojat tunnu kiinnittävään asiaan mitään huomiota. silloin kun itse pentuna pelasin, ei olisi tullut kuuloonkaan nöyrtyä pelaamaan tyttöjä vastaan.

siksipä näen sen ihan positiivisena juttuna, jos ne inhottavat sikajoukkueet voivat olla nykyään tyttöporukoita =)

Saara kirjoitti...

Hehheh, Janne, vai on se positiivista, jos "inhottavat sikajoukkueet voivat olla nykyään tyttöporukoita".

Toisaalta tuokin on kyllä positiivista :)