Muistatteko tämän kuvan. Noh. On se vähän pidempi paita toki, mutta näin ne käy toteen joskus karmeimmatkin pilakuvat.
How to Survive November 2024 – 22
5 tuntia sitten
maanantaina, tammikuuta 23, 2006
Skitso ämmä täällä jälleen
Pakkanen alkoi hellittää ja oli aika ajaa varastelevat densotkin lorvimasta nurkista kadulle. Tänään olin "helvetin huora" ja "skitso ämmä", kun kysyin ihan pokkana maksamatta ulos lähteneeltä hyypiöltä, että mitä sinä oikein teet? Mutta mitäpä sitä ei olisi kun saa olla mukavassa työpaikassa naurettava kirkkaan keltainen kampanjaT-paita päällä, jossa olo on kuin nöyryytetyllä pikku porsaalla. Jaa niin, normaali olotila muutoin, mutta on kuin sellainen kaikki läskit paljastava makkarankuori olisi yllä ja kuristavalla kauluksella kaiken lisäksi. Alle mahtuu toki poolo, jotta ei vallan palelluta koko tipulauma, mutta voin vakuuttaa, että näytän hurmaavan pullealta muodikkaasti kerrospukeutuneena.
Muistatteko tämän kuvan. Noh. On se vähän pidempi paita toki, mutta näin ne käy toteen joskus karmeimmatkin pilakuvat.
Muistatteko tämän kuvan. Noh. On se vähän pidempi paita toki, mutta näin ne käy toteen joskus karmeimmatkin pilakuvat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
24 kommenttia:
Parempi ehkä keltainen makkarankuori kuin vaaleanpunainen...? Kai???
Vaan ihana, että jossain joku sentään sää päivityksen tehtyä, kun ei Vuodatukseenkaan pääse.
Oot sä Saara kyllä vähän niuho, jos vaadit oikein maksua tuotteista :-D ...joskus sitä ajattelee, että kun saisi edes hitusen sitä röyhkeyttä, jota toisilla näyttää olevan roppakaupalla, niin hätäkös tässä. Vaikka sitten keltaisessa t-paidassa :-)
Juu, kyllä. Pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä, ettei se paita ole pinkki. Voi kyllä olla, että tulee turpaan, jos sanon työpaikan tytöille tuon huomenna.
***
Sitä mä olen miettinyt, että mitä se loppujen lopuksi mulle kuuluu, mitä kukakin haluaa kähveltää. Se on jokin sisäsyntyinen niuhous tosiaan, että pitää mennä aina kyselemään. En ehdi edes ajattelemaan, vaan kysyn ensin ja ajattelen vasta sitten.
Älä sano sitä tytöille, pidä se vaan sisäisenä positivismina :) muuten voi tulla lättyyn.
Joo, hyvä idea. Mä vaalin sitä salaisuutena ja myhäilen itsekseni kaiken aikaa... onneksi en oo pinkki possu...mmmmmm... pinkki mä en oo...mmmmmm...
Tuo on oikea asenne! Pitäisikö huomenna tulla ihan katsomaan sinua, kun hymyilet kerrankin, hahhah!
Ai niin, en mä ehdikään, mutta hienoa tietää, että jossain on hymyilevä ihminen :)
Olen tainnut saada t-paitatrauman. Lapset kiemurtelivat maassa, kun laitoin sen paidan päälle.Raijasin sen kuntopyöränkin omin päin sisälle ja ajelin sillä äsken kovasti.
Ei paljon naurata.
En minäkään naura, vähän vaan hymyilen...sinä saat minut nini hyvälle tuulelle :)
No heh!
Mä tulen densoileen ensi viikolla teille....ja kehun sun paitaa....
Vai vielä densoileen. Johan nyt.
Oi niitä aikoja kun sai useamman kerran viikossa kuulla olevansa vitun huora ja ylimielinen paska ja mikävittusäluuletolevas, kun ei myynyt alaikäisille tai 4promillen humalaisille häiriköille lisää kaljaa. Ihanaa. Palkitseva työ on hyvän olon perusta, kyllä.
Onneksi ihmiset katsoo vaan sitä keltasta paitaa, eikä kasvoja ollenkaan, ei ne osaa työpäivän jälkeen yhdistää sua siihen keltapaitaiseen niuhottajaan:)
Tutkimusten (heh heh) mukaan ne katsoo univormua.
Ei kun oikeesti: mua moikkaillaan vieläkin pitkin kaupunkia ja joskus harvoin tullaan kysymään, että mistä me tunnetaan. Siihen vaan viileesti: "ei me tunnetakaan. Mä oon myyny sulle kaljaa viimeset 5 vuotta seitsemänä päivänä viikossa ja tämä on eka kerta, kun kuulen sulta muuta, kuin "tuoppi"-sanan."
Mä kyllä muistan ihmiset ihan törkeänkin hyvin, kaikki apteekinmyyjät, kaupankassat, kaikki. Aina joku ihme kasvoskannaus päällä.
-minh-
Joo, eipä sillä juuri väliä ole mitä ne huutelevat. Tuolle skitsolle ämmälle asiakkaatkin nauroivat. "No justiinsa" minäkin näihin yleensä sanon, sillä samahan se on, kun eivät ne mitään kuitenkaan muista. Eivät naamaa, eivätkä eds sitä, että ovat kirjakaupassa käyneetkään. Sitä minä joskus mietin, että mitä ne niistä kirjoista, mutta kai ne käyvät niilläkin kauppaa jossakin Kosmoksen kulmilla. Pimeitä kirjoja. "Kuule osta kuule hyvä kirja. Tabermannia kuule. Osta."
Univormu. Hahhah, tuo oli aika hyvä.
"Oisko pimeetä tabermannia tarjolla".
"ei, kun on vaan pimeetä tervoa ja hassista. pirjo hassista"
Hahhah.
No niin! Nyt päästiin asiaan.
Petra.
Mitä merkitsee käyttämäsi määritelmä "sisäinen positivismi"?
Minulle positivismi on yleensä tarkoittanut loogisen empirismin esiastetta - ei mitään positiivista (psykologisesti, mielialapohjaisesti myönteistä) ajattelua.
Ellei nyt sitten sanaleikkinä.
Positivismin lähtökohtana on ajatus, että maailmasta voidaan saada tutkimalla ja havaitsemalla jotain aitoa ja oikeaa - tässä: positiivista - tietoa.
Jaottelu juontunee kristillisen teologian kahteen tutkimus-/ymmärrysperinteeseen.
Katafaattinen teologia lähtee siitä, että Jumalasta voidaan saada positiivista tietoa edellä kuvatussa mielessä.
Tämän vastakohta on negatiivinen teologia, jonka mukaan Jumalasta ei voi saada mitään tietoa kuin mahdollisesti mystisessä kokemuksessa, jossa kaikki positiivisesti ilmaistavissa oleva tieto ja sen mahdollisuususkin on osoittautunut etsijälle mahdottomaksi.
*
Sorry tämä pilkunviilaus, mutta esim. Jari Sarasvuo, Esa Saarinen tai Ben Furman eivät ole positivisteja - eivät edes "sisäisiä" sellaisia...
Myös Furman on huomauttanut positiivisen ajattelun ja positivismin eroavuudesta.
Ei tosin käyttämällä minun teologia-analogiaani...
Rauno hyvä! Minä luulen että Petran tapauksessa se sisäinen positivismi tarkoittaa sitä posetiivia joka on hänen sydämessään ja josta puhkeaa laulu. Ja onnenlehdet ovat niitä ilon (voi vittu, niin) kyyneleitä jotka tippuvat niitten silmistä jotka eivät ehdi posetiivia pakoon.
hmmmi, just (ton suuntasta, tosta se jo vois repäistä jonkin munat oven välissä joiun)
reiska
No nyt niillä on ollut umpitylsää. Voi voi.
Hah hah, ei Raunon kanssa voi olla umpitylsää, se on synnynnäinen pelle koko äijä!
reiska
Tuo Reiskan selitys on aika tyhjentävä, Rauno. Ei tulisi pieneen mieleenikään, että Sarasvuolla olisi sisäinen posetiivi, sellainen löytyy ainoastaan kommenttieläimeltä, jonka marakatti on se toinen kommenttiautomaatti eli Reiska.
Sisäinen positivismi on mielestäni kykyä nähdä asioista enemmän kuin nyrpeän naaman perusteella voisi olettaa, jotain sellaista.
Tai ihan miten vaan. Jessus. Kerta kaikkiaan. Nyt ihan muihin hommiin.
Vittu Lepra, mä sun marakattis ole, ei ole merta, ei kissaa mailla halmeilla, perkele, vittu! Kyyn eleitä kyllä vuodatan ku kuuden tuopin jälkeen jos joudun kuuleen sun värttinääs, kele.
rsunvt
reiska
Apuva! Mä siis en tuota...
Ei mitään apuva Rane! Sisäinen posetiivi -raati on päättänyt palkita (ei sanasta 'palkki') sinut Kultaisella Kutemispuikolla! Eipä kestä!
reiska, secret of råd
"Virkkuu ja naula"-yhdistyksen puolesta lahjoitamme Raunolle Reiskan suunnitteleman kultaisen marakatti-merkin, sisäisen posetiivin vastine perinteiselle papukaijamerkille. Tämä huomionosoitus osoitetaan niille harvoille ja valituille, jotka ovat jo ansainneet Kultaisen Kutemispuiskon.
Marakattimerkki luovutetaan perinteisen "Sing a song, ye ol' monkey"-kappaleen tahdittamana ennalta määräämättömänä aikana epämääräisessä paikassa, joten beware of the evil!
Palkintolautakunnan puolesta ja Reiskan estyessä toimimasta thanks to six beers
Petra
Tämä on suuri kunnia...Minä kiitän.
Lähetä kommentti