Se oli sitten tänä aamuna herätessä jo helvetin huono olo. Työt hoituivat jotenkuten. Hiki pukkasi päälle jo puhelimeen vastatessa. Varastohommissa sitten kaulavaltimotkin pullistuivat. Kotiin se oli lähdettävä.
Leppävaarasta junaan rynni Alkon kanta-asiakkaita kolme. Kaksi nuorempaa miestä ja nainen, jolla ei ollut enää hampaita, mutta räikeää huulipunaa oli oikein kovasti. Ne istuivat pienten koululaisten kanssa samalle penkille ja örisivät. Ajoittain miehet ponkaisivat ylös, ojensivat kätensä hitlerimäisittäin eteensä ja huusivat: "Respect from Finland!" Nyrkki sujahti lähelle pientä pellavapäistä poikaa ja sen silmät rävähtivät selälleen. Niin pahasti se säikähti, vaikka hampaaton nainen sössötti, että "ei shun meitä tartte pelätä". Se poika jäi siihen penkilleen vapisemaan ja sen neljä muuta kaveria istuivat vakavina vierellä. Mies jatkoi huitomistaan: "Respect from Finland!", kunnes älysivät jäädä pois junasta.
How to Survive November 2024 – 21
1 päivä sitten
Tekstit
9 kommenttia:
Joo, kiesus minäkin olen uupunut julkisten liikennevälineiden meininkiin. Erityisesti minua ärsyttää se, etten voi pelolleni mitään. En pysty selittämään lähes vainoharhaista varovaisuutta pois, edes tilastoilla. Harva kuitenkin saa varsinaisesti turpaansa julkisissa, pahimmat vahingot kärsii psyyke. Ainoastaan kerran minuun on käyty käsiksi bussissa ja siitäkin selvisin säikähdyksellä.
Taannoisen metrosurman jälkeen paranoia on kohonnut potenssiin kymmenen. En välitä istumapaikoista joiden takana on tilaa joten vaikkapa sporassa seison suosiolla takasillalla. Bussissa ryysin takapenkille, jos mahdollista. Pelko rajoittaa ja se raivostuttaa.
Ei ne kyllä mua pelota. Mutta se poikaparka oli ihan kalpea koko loppumatkan. Kai siihen olisin puuttunutkin, jos se nyrkki olisi edes hipaissut, mutta kunhan uhosi. Ikävä vain, kun niin pienen pojan pitää kulkea junalla vastedeskin. Kai se muistaa sen aina. Se oli vähintään mun kuopukseni ikäinen, muta tuskin kymmentä kuitenkaan. Jotenkin niin säälittää, kun ajattelen, että jos mun oman poikani naamaa vasten joku perkeleen denso sohisi nyrkillään. Voi pieniä!
Äh! Miten saisi nämä metrot, junat ja bussit turvallisemmiksi? Nyt on aika alkaa miettiä sitä, koska kymmenen vuoden päästä niillä ei uskalla matkustaa!
Itse asiassa en ole nähnyt kondaria juurikaan silloin, kun olen törmännyt näihin niljakkeisiin. Eiväthän nämä veitikat koskaan mene vaunuihin, joissa on lipunmyyntiä. Olen joskus miettinytkin, että jos joku todella kävisi näissä vaunuissa jonkun kimppuun, niin miten konduktööriin edes saa yhteyden. Ei mitenkään. Sehän on siellä junan toisessa päässä kokonaan eikä edes pääse kulkemaan kaikkiin vaunuihin, jos juna on liikkeellä. Missään ei edes lue, mitä pitäisi tehdä. Ainoa keino ilmeisesti on soittaa kännykällä poliisille tai jonnekin VR:n palvelunumeroon ja kuunnella tilulilua, jos ei pääse painamaan ensimmäisen vaunun permmäisessä nurkassa olevaa SOS-painiketta, jonka alla muuten nämäkin miehet istuivat. Menepä siitä sitten ohi.
Junissa sentään on vielä konnarit, vaikkakaan niitä ei koskaan ole paikalla silloin kun tarvitsisi. Metroissa ei ole kuin kuljettaja. Ja suunnitelmissa on senkin korvaaminen koneella. Huh!
Metrossa muuten neuvotaan numero, johon voi soittaa, jos hätä tulee. Siinä kehotetaan kertomaan hälytystilanteessa myös vaunun numero, joka lukee vaunun päässä. En ollut huomannutkaan ennen. Numeron otin kännykkään, kerran olen käyttänytkin hieman erilaisessa pulmatilanteessa, kun olin unohtanut yhden kassin odottelupysäkille.
Nyt löysin minäkin numeron. Oli vissiin niitä ainoita tarroja joita ei vielä oltu revitty pois. Ja panin numeron muistiin, tosin poliisin numerokin oli siinä toisena vaihtoehtona, eli eivät ne junassa tosiaan voi häiriköille mitään kesken matkan.
Kuljettajille on annettu selvät ohjeet, ettei kopista nousta pois, vaikka mitä olisi vaunussa menossa. Naiskuljettajat varsinkaan eivät nouse. Ymmärrän kyllä heitä, mutta mieskuljettajien pitäisi kyllä minusta nousta auttamaan, jos väkivaltatilanne iskee jossain ratikassa.
Minua heitti denso painavalla rannekellolla päätä kohti(sujahti sentin päästä, kun väistin) ratikassa ja huusi, että "saatanan neekeri, nouda!" Oli pakko lähteä pakoon pysäkillä, kun densot riehuivat puolityhjässä ratikassa ja kuski oli sellainen pieni kalpea pojansuikale, joka kurkki epävarmana taustapeilistä, kun nämä kaksi terrorisoivat koko vaunua.
Lapselle olen sanonut, että lähtee heti pois tai ainakin toiseen päähän vaunua, jos joku alkaa riehumaan. Silläkin on kaikki hätänumerot kännykässä, mutta milloin niitä on ehditty ajoissa käyttää?
Riehujat, kusijat, yrjöilijät, haisijat ja muut ovatkin yksi suuri syy, että en maksa ratikkalipusta koskaan.En maksa, ennekuin joukkoliikenteessä ei tarvitse pelätä henkensä puolesta.
Voi sitä pientä! Tuli oikein ällö olo, kun luki noista tyypeistä:(
-minh-
Joo, se on selvää, ettei kuljettaja voi osallistua jokaisen denson rähinöintiin. Johan siinä seisoisi useampi juna tai ratikka kesken matkan ja sitten niitä törmäyksiäkin alkaisi tulla.
Mutta tosiaan toivottavaa olisi, että muksuja neuvottaisiin jo kotona poistumaan toiseen vaunuun jo etukäteen, ennen kuin jotakin sattuu.
Kaksipiippuinen juttu sekin, että maksaako lipun vai ei. Ja vaika maksaakin, niin käytettäisiinkö se raha sitten muka henkilökunnan lisäämiseen, kun pikemminkin kuskit aiotaan metrostakin poistaa kokonaan. Eli juhlapuheet lippujen maksamisen tärkeydestä ovat kyllä sen sortin huuhaata, ettei pummilla kulkemista voi kyllä ihan moittiakaan.
Lähetä kommentti