torstaina, tammikuuta 05, 2006

Maailmanlopun meininkiä

Tänä aamuna junassa eräs lääkäri alkoi kertoa lintuinfluenssan tulemisesta. Minulla oli päällimmäisenä mielessä omat syvät murheeni, jotka noissa katastrofitunnelmissa alkoivat äkisti tuntua häpeällisen mitättömiltä. Minun teki mieli siltä istumalta alkaa hamstrata kaurahiutaleita, riisiä, juureksia, vettä, öljyä, jauhoja, hiivaa, vessapaperia, terveyssiteitä, haavojen puhdistukseen käytettävää desinfioimisainetta sekä tolua... sitten minä muistin, miten milleniumkammoisena ennen vuosituhannen vaihdetta olin jo hamstrannut kaikkia näitä mökkimme kellariin. Lisäksi siellä oli kymmeniä purnukoita omenahilloa ja hernekeittoa. Laarit pursusivat porkkanoita ja perunoita. Ämpärit olivat täynnä omenia ja seinillä roikkui sipuleita. Hullu mikä hullu. Älkää sanoko mitään. Laatikoissa oli kosteudelta suojassa laastaria, lääkkeitä ja tulitikkuja sekä hyttyssuihketta ja deodoranttia. Minulla on jokin vimma varautua pahimpaan, mutten kuitenkaan koskaan pelkää pahinta. Jokin tässä temperamentissa pistää ajattelemaan, ettei mikään paha voi minua salakavalasti yllättää, vaan jos pahis tulee, niin olen soppakauha tanassa valmiina vastustamaan sitä raikkain kainaloin. Minulla on takaraivossa aina tieto siitä, että jokin paha voi todellakin osua myös minun tai rakkaitteni kohdalle. En ymmärrä ihmisiä, jotka sairastuessaan huokailevat, että ei sitä vaan voi koskaan uskoa ennen kuin se osuu omalle kohdalle, tai viikatemiehen vieraillessa ovat ällikällä lyötyjä siitä, että joku läheinen kuoli, vaikka ihmisiä kuolee koko ajan.

Lääkärin visio lintuinfluenssan tulemisesta oli aika uskomaton. Eikä se ollut sen lääkärin oma, vaan useiden suomalaisten lääkäreitten salainen supinan aihe. Parin kuukauden päästä, kun taivas alkaa täyttyä elämänilosta, lintujen sulosoinnuista ja keväisestä kuherruksesta, koko Suomi ajetaan alas, tehtaat pysätetään, liikenne lakkautetaan ja vain pakolliset toiminnot pidetään käynnissä. Koulut ja työt hoidetaan netin kautta niiltä osin kuin voidaan ja luonnollisesti ulkonaliikkumiskielto astuu voimaan. Suomi pannaan siis karanteeniin, sillä tämänhetkinen rokote vain hidastaa pandemian puhkeamista ja täsmärokotteen voi valmistaa vasta, kun tauti on saavuttanut lopullisen ihmisestä ihmiseen tarttuvan murhaavan muotonsa. Pahimmassa kuolemanvaarassa ovat tällä kertaa 20-40 -vuotiaat, sillä lintuinfluenssaa onkin alettu epäillä samaksi taudiksi kuin espanjantauti aikoinaan, joka iski erityisen ankarasti nuoriin ja vahvoihin aikuisiin. Koska pandemia niitti väestöä maailmanlaajuisesti, eikä siltä säästynyt edes maailman syrjäisimmät saaret, Suomesta nyt puhumattakaan, on kai melko selvää, että tautia levittivät sillonkin nuo poloiset linnut.

Minä aloitinkin jo hamstraamisen. Ostin hammastahnaakin monta tuubia. Rahaa kannattaa sulloa sukanvarteen ja ruokakaapit on syytä täyttää. Myös desinfioimisainetta kannattaa ostaa pullokaupalla, ennen kuin ensimmäinenkään västäräkki tulee pihamaalle pyrstöään keikuttamaan. Amen.


Nimimerkki Tulehmo kritisoi Helsingin Sanomissa 25.4.1919 hautauskustannusten nousua "espanjalaisen" takia:
Tähän saakka ei kannattanut tavallisten kuolevaisten elää, mutta nyt se vasta tuli tenä eteen. - Nyt ei vähävaraisten kannata kuollakaan.

(Eila Linnanmäki, Historillisia papereita 2, Taudit ja historia)

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tää on just tätä mihin me olemme valmistautuneet jo useamman kuukauden. Sosiaalisuuteen verkon kautta. Ennustan, että bloggailu tulee lisääntymään kevään aikana merkitsevästi, jos kuuntelemasi lääkärin ennuste toteutuu.

Ps. Täytin myös varastot!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen varautunut. Vararasvalla (vyötärölle), kuukautiskupilla ja hautaustoivepaperilla :o)

Anonyymi kirjoitti...

Huh, olipa maailmanlopun meininkiä. Minä en ole hamstraajatyyppiä, tulen sitten teille kuokkimaan.
Toivon kyllä yleensä hyvää, mutta pelkään pahinta. Kuitenkin, kun paha osuu kohdalle, ei olisi uskonut, että se olisi juuri s e paha -jotenkin sitä oli varautunut johonkin toiseen pahaan.

Petra

Saara kirjoitti...

Mihin se Silja Orvokin kommentti katosi? Olin siihen aikeissa sanoa, että me olemme käytännössä onnekkaita. Mikään ei muutu, paitsi töihin ei tartte mennä.

Kuukautiskuppi on muuten hyvä keksintö tähän saumaan todellakin. Minä en vain voi sitä käyttää. Tunnen koko ajan jopa jurihoidetun hampaan keinojuuren, enkä voi pitää edes korvakoruja kovin pitkään, saati että pystyisin elämään luonnollista elämää jonkin silikonitötterön kanssa. Kokeilin kyllä, jotta hätävara on sitten kaapissa täälläkin, jos siteet loppuvat.

Minä ammun siinä vaiheessa ilmapistoolilla kaikkea mikä liikkuu. Että ei kannata kuokkia ainakaan meidän pihalla. :)

Saara kirjoitti...

Juri on muuten yksi venäläinen hoitajasetä, mutta lisätään nyt yksi u kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Kommenttiropotti iski Saaran blogiin!!!

Saara kirjoitti...

Hä, äsken näkyi, nyt ei taas näy. Silja Orvokki leikkii vissiin kuurupiiloa.

Anonyymi kirjoitti...

Siis kommenttiendeletointiropotti :)

Paitsi se oli kiltti ja palautti deletoimansa viestin.

Jani kirjoitti...

Saanko tulla tänne nauramaan sulle sitten, kun ne myöntävät vuoden tai parin päästä, että koko influenssa oli pelkkä tuhnu ihan samalla lailla kuin se Y2K:kin? Jos sovitaan, että sinä saat tulla nauramaan mulle sitten, jos pandemia puhkeaa ja minä korisen kuolinkouristuksissani blogini viimeisiä sanoja?

Saara kirjoitti...

Joo, mulle saa kyllä tulla nauramaan, hävettää se Y2K:kin. Minä se en niin vaan otakaan opikseni.

Mitkähän olisi mojovimmat viimeiset sanat. Pitää varmaan alkaa hamstrata niitäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai niillä viimeisillä sanoilla niin väliä, kunhan vain lähtee saappaat jalassa. Kumisaappaat nimittäin, nehän ovat nyt muotiakin. Jos jotain pitäisi tokaista ennen kuolemaansa, niin minä ehkä tunnustaisin Olof Palmen murhan.

Ohops.

Harmillista ettei kuppi käy kaikille, minä mielelläni julistan kupin ilosanomaa, vaikka uhkaavan pandemian varjolla :)

Anonyymi kirjoitti...

Nomuthei, toihan oli kiva toi visio :D

Saara kirjoitti...

Heh, kervå, ja mukava kun pistäydyit. Nykyajan ihmiset ovat niin tottuneita elämään saiönsfiksöntunnelmissa, että kivaltahan tuo kuulostaa. Toisaalta voisi kyllä alkaa säikkyä lintuja kuin Hitchcockin kauhussa, jos aika käy karanteenissa pitkäksi.

Anonyymi kirjoitti...

Ei sulloo mitään hätää enää, Saara. Sullon jo se tipulenssu. Sähän olet raskaana, eiku kantavana, eiku taudin kantaja. Eikse pulu yrittäny pesää sun päähän assalla? laskeutu niinko Pyhä henki kyyhkynä Zeesuksen päälaelle jossakin... missä vitussa se nyt olikaan, en muista.
gscnfhh, ohoh aivastus kai
reiska

Saara kirjoitti...

Eihän mulla ole muutenkaan enää mitään hätää. Mähän olen 41 v. Ja sitä paitsi se pulu on ihan yhtä hyvin voinut lepattaa ylleni jumalallisen vastustuskyvyn.

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan se olikin se Pyhä Henki.
reiska

Saara kirjoitti...

Oi jumatsuide, mä unohdin mainita sen jodin! Joo, mä ymmärrän tosi hyvin näitä hysteerikkoja.

En ole ollenkaan pystynyt hamstraamaan viinaksia. Ihme homma.

Jani kirjoitti...

Tulin kertomaan, että Saarankin blogi sai nimityksen vuoden 2005 blogiksi. Eipä muuta tällä kertaa, moi!