Toipilas tolpillaan

On vielä hieman aikaista olla istuallaan, mutta oikean puoleisen pakaran iskisashermo ei kestä pitkään makaamista. Se alkaa tässä iässä olla yhtä kompromissia näiden sairastelujenkin kanssa. Jos jotakin paikkaa parantelee, niin se yleensä tapahtuu jonkin toisen paikan kustannuksella ja parantelun sivuvaikutukset nousevat parannettavaa pahemmaksi. Yhä yrjöttää, vatsassa mörisee ja virukset pitävät bileitään. Syke on sentään jo hieman rauhoittunut - sadasta kahdeksaankymmeneen.

Eilen kun lähdin töistä, minulla on muistissa musta aukko. En muista laittaneeni posteja laatikkoon enkä tiedä miten kävelin junalle. Vaunussa vasta heräsin ihmettelemään, millä helvetin perusteella olin noussut juuri siihen junaan. Eikä niitä postejakaan ollut missään. En muista katsoneeni valotaulua ja tarkistaneeni lähtölaituria, se kun vaihtuu laitureitten 13-15 välillä kellonajasta riippuen, eikä niitä kukaan ulkoa voi muistaa. Oli sitten pakko kysyä kanssamatkustajilta että mikäs juna tämä nyt olikaan.

Seurasin eilen sohvalta presidenttiehdokkaiden kisailua ja minusta se oli oikein viihdyttävä ohjelma. Tarja sai paikalle ängenneeltä Sarasvuolta näennäisen älykkäitä pyyhkeitä siitä, että oli ollut niin pahalla tuulella, mutta minusta oli mukava nähdä Tarja niin topakkana. Jaksoipa Sarasvuo nalkuttaa samaa asiaa vielä jälkipeleissä toistamiseenkin, vaikka aiheelta oli jo pohjakin poissa. Ärsyttää nähdä, miten ihmiset menettävät otteensa myydessään sielunsa.

Kallis on jotenkin niin kuin satusetä, kun se suunsa avaa. Ei millään pahalla, mutta vaikka tietoa onkin, se ulosanti on niin herttaista, ettei se ainakaan meikäläistä vakuuta. Soinin näppärät nokkeluudet olivat kuin internetin keskustelupalstalta, hauskoja ja viihdyttäviä. Eikä niissä muissakaan varsinaisesti mitään vikaa ollut. Heidi Hautalakin lumoaa minut aina. Olen päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että on yhdentekevää kuka on presidenttinä, jos maapallo menetetään lopullisesti markkinavoimien käyttöön.

Vanhanen sen sijaan on ihan silkkaa diipadaapaa. Miksei asiaa voi sanoa niin kuin se on, vaan sitä pyörittellään sen sen soman ällän päällä moneen kertaan niin, että kuulija ehtii vaipua syvään narkoosiin. Se onkin vissiin Vanhasen salainen ase. Eniten näissä keskusteluissa minua ärsyttää toimittajat, jotka eivät anna oikaista vääriä käsityksiä, puhuvat päälle ja hyökkäävät ehdokkaiden kimppuun niin kuin ne olisivat tehneet pelkästään vääriä asioita. En yhtään ihmettele, että Tarja joutui puolustusasemiin ja puristi huulensa tiukasti yhteen jokaisen kommenttinsa perään.




Se on tammikuun 12. päivä ja räystäät tippuvat. Lintujen laulu on muuttunut heleämmäksi ja luritukset pidemmiksi. Yritän syöttää pihapiirin talitintit niin paksuiksi, ettei niihin mikään virus pääse sitten kevään tullen iskemään, vaikka kevät näyttääkin iskevän ainakin hetkellisesti ennen aikojaan. Kainot tintit valitettavasti katosivat, kun otin kännykameran esiin.



Lunta on enää laikkuina takapihalla ja ruoho vihertää. Sireenin silmut ovat paisuneet ja puron reunamat ovat sulaneet hiljalleen solisevaksi virraksi.