maanantaina, tammikuuta 30, 2006

Kyllä ne ovat niin ihania


Lapset kasvavat kuulkaa älytöntä vauhtia. Ei tässä meinaa perässä pysyä. Vastahan ne olivat pikkuisia kullannuppuja. Kyllä minä muistan millaisia minun mussukkani olivat vauvoina. Ihania palleroita. Esikoisen höpötykset, kullanvaaleat kiharat, paksut posket; tirppanan tapittavat simmut ja itsepäiset hiukset, esiintymisvimman, kuopuksen hämmästyneen katseen ja jatkuvan jokelluksen. Voi mitä juttuja niillä olikaan, kun kaikki ovat alkaneet puhua ennen aikojaan. Kuopus kysyi jokaisen uuden esinen nähdessään ytimekkäästi "toi on?" Olen kertonutkin, miten se kaksivuotiaana ensi kertaa nosti onkensa vedestä hihkuen: Äiti kato, mää sain madon! Tiedätkö mikä on mujotujhaaja? Se on semmoinen, joka tappaa muroja, kun ei jaksa niitä syödä. Tyttökin kailotti keinuessa aina koekoe, eikä kiikkuu, niin kuin muut. Keittiössä se aina ryömi ja puri nilkasta, kun olin tiskaamassa. Minä sanoin sitä alligaattorin pennuksi. Peipää peipää!, se huusi nälissään oltiin sitten missä vain. Esikoinen oppi puhumaan aivan naperona, alle yksivuotiaana. Puolitoistavuotiaana se kysyi kaikki tienviitat ja postilaatikot, purkkien etiketit ja kauppojen kyltit, että "mitä tossa lukee?" Kaksivuotiaana se olikin jo ihan suupaltti. Kun muutettiin näille seuduille, tänne tuli silloin vielä kauppa-auto ja sitä piti sitten päästä väkisin katsomaan. Esikoinen vaappui auton perälle ja totesi kuuluvalla äänellä: Äiti kato, täällä on munat tarjouksessa. Että hävetti.

Kävelin tänään junalta kotiin ja edelläni käveli kaksi jullia. Toisella oli kädet syvällä roikkuvien farkkujen taskuissa. Eteneminen oli työlään näköistä; niin kuin ei saisi jalkaa toisen eteen oikein kunnolla. Toinen kolli oli pitkä hujoppi, joka käveli vähän paremmin, nosti jalkojakin jopa, mutta yhtä kaikki mitä lienee huligaaneja olivat. Sitten pojat kääntyivät meidän tielle, hujoppi vilkaisi postilaatikkoa ja käveli viereisen talon pihaan ja toinen jatkoi edelläni työlästä laahustustaan. Silloin minä vasta tajusin, että jumankauta, sehän on mun poikani! Ihan kyllä tavataan joka päivä ja ollaan puheväleissäkin.

11 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Ovat kyllä ihanan näköisiä, niin pulleat käsivarretkin!
Ja totta, kasvavat hirvittävää vauhtia . Ja juuri kun alkaa tottua siihen, että kasvavat isoksi, tuovat kotiin tyttö- ja poikakavereita ja taas ihmettelee ajan kulumista.
Joskus haluaisi pysäyttää ajan.

Saara kirjoitti...

Pikkuiset eivät oikein täällä taida innostaa, mutta onneksi on Susu, joka ymmärtää. On se muuten varmaan jännää, kun niitä tyttö- ja poikakavereita alkaa täällä pyöriä. Huh.

tinka kirjoitti...

En tiedä, ymmärränkö, mutta suupielet tuo merkintä sai ylöspäin.

mediaopettaja kirjoitti...

Täälläkin niitä tyttöystäviä jo pyörii tai puhunpas nyt ihan yksikössä kun tuntuu olevan vakiintuvaa sorttia, eli isäänsä on tullu ja tietty äitiinsä. Joka tapauksessa se on mukavaa!

Saara kirjoitti...

Niin kai se pitääkin ottaa. Eli suupielet ylöspäin vaan odottelemaan uusia perheenjäsenkokelaita. Mutta kyllä se silti jännittää vähän.

mediaopettaja kirjoitti...

kyllähän se nyt on kivaa kun pojat tuo tyttöjä, mutta annappas kun tytär joskus sitten piiiiitkän ajan päästä tuo jonkun jätkän...voi helgari sentään!

Saara kirjoitti...

Joo, se on mietityttänyt myös meidän isäntää. Mutta kyllä mulla on huoli niistä tyttöystävistäkin. Eh. Osaako ne mun pojat ollenkaan kohdella niitä niin kuin pitäisi? Kyllä mä olen sanonut, miten tyttöjä kohdellaan, mutta se on aina sitä joojoota vastaukseksi, että lopulta ei tiedä onko mikään päässyt sinne päähän perille.

Siis nyt mä kerron kyllä salaisuuden. Yks päivä yllätin pojan netistä "niiltä semmoisilta sivuilta" ei nyt mitään hardcorea sentään, mutta kuitenkin. Keskusteltiin vähän aikaa netistä ja sen vaarallisuudesta tai siis minä keskustelin ja se sanoi "joojoo" joka kohtaan tuolillaan kärsivästi vääntelehtien.

Sitten minä sanoin, että kyllä sinä niillä sivuilla saat käydä, kunhan muistat, että likimainkaan kaikki naiset eivät toivo itseään kohdeltavan esineinä ja että toki sellaisiakin on, niin kuin kuvasta nyt sattui näkymään. Mutta että olisi niin tärkeää muistaa kunnioittaa tyttöjä ja ihailla niitä muutoinkin kuin niiden tissejä ja alapäätä.
- Joojoo, mä tiedän, se kivahti ja pyyhki jo otsaansa kärsimättömänä. Oli pakko lopettaa ja lähteä siitä höpöttämästä. Oven raosta huikkasin vielä, että kunhan teet tytön onnelliseksi.

SE HYMYILI! Sen jälkeen se on hymyillyt monta kertaa ja nauraa mun vitseillekin joskus! Ja se on kuulkaa paljon se.

minh kirjoitti...

Heh:) Mua hymyilyttää!
Poika rääkyi joskus parivuotiaana kaikki jutut aina ratikassa täysillä, kuten: "taas tuli yöllä se vihjeä ejäin ja puji mua pippejistä!"yms. mukavaa..

Tänään huomasin, että sillä kasvaa kajvoja! Yritin puhua asiasta, mutta se sanoi, että puhuu mieluummin mun miehen tai isänsä kanssa "näistä asioista".Ja siitä on tullut niin kaino, että ei liiku edes "tausajeissa" täällä kämpässä.
Huh, kyllä ne kasvaa! Kohta pitää ottaa toinen kiejjos, kun ei noista saa enää vauvoja!
-minh-

Saara kirjoitti...

Kyllä mullakin oli vauvakuume aika lähellä, kun noita valokuvia selailin. Mutta nyt on kyllä optiot käytetty ja ikääkin vähän liikaa.

Meillä kyllä kuljetaan tausajeissa. Taitaa housut sen veran ahdistaa jo, että mukavuus ja käytännöllisyys voittavat kainouden.

Tuosta ratikasta tuli mieleen serkkuni kertomus eräästä tuttavastaan, joka oli pienen poikansa kanssa täydessä ratikassa. Poika sitten joutui seisomaan niin, että naamatti suoraan äitinsä haaruksia päin. Yhtäkkiä se oli kailottanut kuuluvalla äänellä:
"Äiti, sun pimppis haisee kamalalle!"

Anonyymi kirjoitti...

Buhahahaa! Voi hesus sentään! Sen äipän naama punoitti varmaan monta päivää. Kauhea tilanne, vaikka vähän kyllä ärsyttää sekin, että miksi sen äiskän pimppi sitten haisi niin kamalalle. Vaikka onkin äiti niin kai siitä hygieeniasta voi huolehtia, hmph.

P

Louhi kirjoitti...

He...eh..heh heee! Tuo viimeisin juttu oli kyllä tajuttoman hyvä... haisee pahalle.. :D

Ihastuttava tarina lapsistasi. Tekee mieli ruveta kirjoittamaan omaan blogiin samasta aiheesta. Lapset ovat todella ihania.