Tänään se oli oikein kevätpäivä. Helsingin kaduilla litisivät tuhannet kengät ja Stockmannin katolta tippui päähäni vettä. Junamatkalla auringon säteet häikäisivät pitkästä aikaa. Päivä näytti valoisammalta kuin aikoihin. Toki harvoinhan sitä päivää tulee nähtyä muutenkaan näin talvisaikaan, kun on maan alla töissä, mutta sitä kirkkaammalta ilma näyttikin ja elämä kuhisi kaduilla.
Koska en halua kertoa, miten tahmaiselta koti näyttää heti, kun se aurinko tunkee sisätiloihin joka akkunasta ja mihin se sitten johtaa, kerronkin Porkkalasta. Siis siitä, kun se oli naapurimaalle vuokralla. Niin justiinsa. Et olisi ikinä uskonut, että juuri minä alan kertoa jostakin historiallisesta tapahtumasta. Nimittäin eilen oli Porkkalan luovutuksen 50-vuotisjuhla ja Porkkalassakin paljastettiin sen kunniaksi muistomerkki. Silloin minä muistin, että jööses sentään, pari kesää sitten tuossa naapuritontillakin paljastettiin Porkkalan vuokra-ajoilta peräisin oleva rajatolppa. Porkkalan vuokra-alueen raja olisi mennyt tästä meidän talon halki, jos meidän talo olisi ollut olemassa silloin, mutta onneksi ei ollut. Niissä paljastusjuhlissa naapurin ukko oli pukeutunut rajamieheksi ja toitotti torvellaan kaikki tervetulleeksi siihen suurenmoiseen tilaisuuteen. Siinä me seisottiin sen tontin reunalla metsän rajassa ja pällisteltiin kallionkupeessa sojottavaa paalua kuohuviinilasit kätösissämme ja huokailtiin, miten hieno tolppa se oli. Sitten me alettiin ryypätä ja haukkua venäläisiä. Poissaolevista on aina niin mukava puhua pahaa.
Lehdissä kerrotaan siitä ajasta kaikkea hienoa. Huhuilta yritetään yhä katkoa siipiä, ja lehdissä myös kirjoitetaan, etteivät legendat vuokra-ajoilta ole totta, eli ne tarinat, kuinka venäläiset lähtivät täältä käpälämäkeen suomalaisten kodit kainaloissaan. Juu. Kivijalat vain jäivät jäljelle, kun jätkät veivät talot mennessään. Tämän väitetään siis olevan valhetta. Silti tällä alueella on kymmeniä kivijalkoja tyhjillä tonteilla. Kyllähän venäläiset tänne jälkensäkin jättivät ja osasivat itsekin rakentaa, esimerkiksi valtaisan betonisen täisaunan, joka kököttää tuolla Jorvaksen teollisuusalueella yhä, tosin muissa tarkoituksissa nykyään, vaikka voi sille kohta olla käyttöäkin. Täit valtaavat kohta maailman ja hyökkäävät hyvin pian. Mikseihän Disney-Pixar ole tehnyt vielä piirrettyä täitten ja satiaisten riehakkaasta elämästä. Niin, no rakensivat venäläiset talojakin, mutta niissäkään ei käytetty kivijalkoja. Siihen vain lankkua lankun päälle ja pytinki pystyyn.
Mutta se mikä konkreettisesti vaikuttaa yhä täällä ihmisten elämään, on metsissä sijaitsevat piikkilanka-aidat. Niitä ei ole kukaan koskaan kerännyt pois ja yhä ruosteista piikkilankaa kiemurtelee täällä päin pitkin metsiä. Samaten naapuritontilta löytyy vanhoja bunkkeri, jonka seinämät ovat romahtaneet. Bunkkereita löytyy myös pitkin poikin koko Porkkalan vuokra-aluetta. Pururadalta kun poikkeaa vähänkin, niin maasto on täynnä ruostunutta rautaromua, tykinalustoja, vanhoja kaivoja ja mitä kaikkea. Aivan hullua tavaraa metsät täynnä. Näistä ei kukaan koskaan puhu mitään. Vieläkään. Venäläiset jättivät tämän paikan aivan rempalleen. Ne elivät kuin sianporsaat, eivätkä osanneet käyttää ulkohuusseja saati vessoja, vaan paskansivat komeroissa. Ja kun ne vähätkin säästetyt talot omistajilleen vihdoin luovutettiin, ne haisivat karmealle ja niiden seinät oli vuorattu sanomalehdillä tai pinkopahveilla. Kukaan ei kenties edes uskalla ajatella tuon metsän tutkimista, eli mitä kaikkea sinne on kätketty ja mitä ongelmajätteitä sinne on heivattu. Kyllähän me sieltä sienet haetaan ja mustikatkin. Eh.
Ei minulla oikeastaan muuta ollut. Tuli vaan tuossa siivotessa mieleen, että pahempaakin sotkua on ehkä joskus nähty. Mutta ei kovin paljon.
How to Survive November 2024 – 22
4 tuntia sitten
31 kommenttia:
Keskityn nyt tähän otsikkoon: kevät, kevät!
On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan...
Ei ole kevät vielä! Väärää tietoa :(
Mutta oiva tapa minimoida oman kodin siivottomuutta; ei täällä sentään olla kuin porkkalassa. Hienoa. Otan käyttöön. Paitsi, että meillä on siistiä, tietenkin. Hahhah.
Kaiken maailman perkeleen sohviakin ne jätti mettiin virumaan, ja sillä vitun pinkillä oli töhrätty joka paikka. Eh!
reiska
Mitä ne niitä Perkeleen Sohvia sinne mettiin meni jättään, olis sille vtun pinkille muutakin käyttöä löytynyt.
Siis hei, se sohva oli vissiin sotkasta.
On se kevät, Petra. Silja Orvokillakin se on jo ihan rinnoissa.
Sotkasta! No sithän se on ollu siellä maailman tapista, eiks tää sotkan munasta alkanu. Vitun kovia kiroileen noin perkeleen rysseliläiset, aivan siis kauheeta!
reiska
No on. Se kun tuli sieltä australiasta, niin siitä tuli tommonen. Sitä on aborginaalien kanssa vissiin pössytelty jotakin ja heitelty bumerangia.
Ei mun tisseissä vaan oon kevättä, oota, katon altakin...ei oo. Silja otti kaiken.
Joo, hanhis on jotenkin alkuperäisen härski, ihkua :)
Entäs sitten kirkko! Se vasta kauhean näköinen olikin luovutuksen jäljiltä.
Onkos muuten se ryssänsininen makasiini vielä Varubodenin kupeessa? Siinä oli jotakin tekstiäkin kyrillisillä kirjaimilla.
(Ryssänsininen on muuten kovin huonossa huudossa karjalaisten evakoiden ja heidän jälkeläistensä keskuudessa. - Ei ikinä kuulemma ainuttakaan sinistä pytinkiä vapaaehtoisesti omalle tontille.)
Entäs ne metsään jätetyt bunkkerit, jotka kiehtoivat pikkupoikia ja hirvittivät pikkupoikien äitejä...
... joo, kunhan on elänyt tarpeeksi kauan, niin jo nostalgiaakin alkaa löytyä. Luulen kuitenkin, että Porkkalasta evakkoon lähteneet eivät ole vieläkään valmiita tuntemaan nostalgiaa. Ne nostalgikot ovat varmaankin ihan muualta muuttaneita.
Louhi, ihan anonyymisti tänään :)
Kamala, toi härskiys tarttuu näköjään kaikkiin. Voin kyl ilmoittaa, et mun tissien alle ei mahtuis ees kynää. Sori, Susu.
Mikä sulla Silja on? Oletko sä rakastunut?
Diu diu näitten kanssa. Kevättä härskisti nyt vaan sinne rinnan alle.
Sitä sinistä oli kuulemma joka helvetin paikassa. Hautausmaa oli kans pengottu joo, mutta on siellä niitä hellyyttäviä pienten venäläislapisen hautojakin.
Kai ne kylmään kuolivat täällä, joitakin etelän venäläisiä olleet, kun sillä tavalla talotkin tekivät.
ne bunkkerit on minuakin hirvittäneet ja naapurin rouva ei päästä niiden bunkkeriin ketään. Heh, siis: naapurin rouva ei päästä niiden bunkkeriin ketään.
Siis voiko tämmöistä lausetta edes sanoa nykyaikana? Väkisinhän tässä tulee nostalgiseksi.
Jotakin epäilemättä on ilmassa, koska minäkin jopa tunnen jonkinlaista riehakkuutta.
Tätä täytyy miettiä.
Huomaan, Susu. Minusta se on hyvä merkki. Sinulla on niin täyttä nykyään kommenttilootissa, etten ole viitsinyt tulla sanomaan mitään, mutta lukenut olen kaikki ja tykännyt. Sitä saman jauhamista se olisi täältä yhä vain.
Täyttä siellä on, mutta kyllä sinne mahtuu.
Ja on täälläkin täyttä, tosin vähän hilpeämpää kuin minun luonani. Vieraani ovat kyllä hilpeitä, mutta emäntä on vähän ankea välillä.
Nyt näköjään irrottelen.
Niin, aika vakavaksi ne sun jutut kyllä vetää. Sinä nyvit aina oikeista naruista. Tosi tarkka, siis tosi tarkka akka.
Kiitos, nyt taidan jättää tämän laatikon, sillä kehuminen käy tukalaksi ja pitäisi lähteä ahdistumaan jonnekin vähäksi aikaa :)
Mukavaa illanjatkoa!
On tämä niin...härskiä ja ihkua!
Juu, se on just semmoista ton kehumisen kanssa. Se alkaa ahdistaa. Ei sillä että hirveesti olisi kokemusta, mutta sen verran joku on päässyt vahingossa kehasemaan.
Mukavaa iltaa sinnekin.
Tulin katsomaan mistä täällä puhutaan ja kas vain minun rinnoistani! Mahtavaa. Ja Petra, en vielä, mutta toivossa on hyvä elää ;)
Muistaakseni isäni, joka on veturinkuljettaja, kertoi, että junan ikkunat peitettiin pahveilla, kun juna ajoi Porkkalaan. Pitääkin kysyä tarkemmin.
Miksei mua kukaan kehu, kommentoin säännölllisesti, laadusta tinkimättä ja olen luotettava kuin paha tuuli.
Petra, minä kehun!
Minäkin kehun Petraa yli kaiken.
Kyllä. Ikkunat peitettiin Kivenlahdessa ja sitten köröteltiin tästä ohi sysipimennossa ja pahvit vedettiin alas tuolla toisessa päässä vuokra-alueen ulkopuolella.
Ne varmaan peittivät ne ikkunat kun täällä oli niin törkyistä aina.
Ei olisi ehkä huono idea nyttenkään.
Nyt en mocaile enempää. Olen jo ihan hillo.
- ivanflw
Voi että, minua kehuttiin, ja ihan pyytämättä :)
Kerronpa siis isälle, että johtui Saaran mörskästä se ikkunoiden peittäminen.
Mun pitäis (mielestäni) kirjoittaa jotain ilmastonmuutoksen tuomasta hlökohtaisesta ahistuksesta (itse asiasta pitäis HUUTAA jonkun asiantuntijan) mutten millään raatsi, kun sen takia ihmisillä on kevättä tisseissä tammikuussa. Kurjalta tuntuu sanoa, että vaikka tää hei tuntuu kivalta että tammikuussa paistaa aurinko ja on lämpöasteita*, tää ei ole hyvä tilanne ollenkaan näillä leveyksillä. Ilonpilaaja! Synkistelijä!
Ilmastonmuutos näyttää olevan tosiasia. Kääk, sanon minä, pahanilmanlintu vissiin sitten niin.
*) Muistatteko sen ajan, kun tammikuinen auringonpaiste tiesi 20-30 asteen pakkasia? Talvikuukausia Suomessa ovat joulu-, tammi- ja helmikuu. Silloin korkeapaine ja selkeä ilma tietävät paukkupakkasia, matalapaine ja pilvisyys nollakeliä. Ääks. Minusta tämä on paitsi tietenkin päiväkohtaisesti mukavaa, yleisesti ottaen hiton huolestuttavaa. Nyt on kai uskottava, että kasvihuoneilmiö on totta. Vaikkei uskoisi.
Lapsuudessa päästiin hiihtämään kerran viidessä vuodessa, jos oltiin nopeita eli ennen lumen sulamista(Turussa).
80-luvun alussa narsissit ja tulppaanit puskivat ylös mullasta tammikuun lopussa (ainakin)Treen korkeudella.
OhiAmmuttu, et ollut ilonpilaaja, minulla ei ole kevättä rinnassa.
Ohi ammuttu, tottakai minuakin huolestuttaa ilmasto ja sen vaikutus koko ihmiskuntaan. Tänään en vain ajatellut sitä, vaan hehkuttelin hyvää oloa perjantaista ja tammikuun lopusta. Vaikka nyt olisi ollut paukkupakkaset, niin tammikuu loppuu siltikin ja helmikuussa alkaa minulle kevät! Sen kunniaksi :)
Petra, Turkulaisia? Mahtavaa!!
Ääks, hittolainen, jäi sanomatta kaikessa synkistelyssä se ehkä synkin seikka, että minustakin tämmöiset ilmat ovat *ihania*! En silti osaa millään nauttia ihan täysin, kun kumminkin takaraivo paukuttaa "ilmastonmuutos, ilmastonmuutos". Juurikin tänään loihein lausumaan lapsilleni, että "On kummallista, kun tämä on niin kamalan mukavaa ja tuntuu kivalta, ja tämän takana kuitenkin on kovin huolestuttava ilmiö." Että ole siinä sitten. Nauti keväästä ja lämmöstä tammikuussa ja samalla murehdi, että perseelleen menee tämäkin maapallo tässä näin. Äh.
Vähän sama kuin että hanki hilipeä humala ja huomenna itke päänsärkyä - tai jotain.
Nyt minä kertakaikkiaan lopetan tämän saarnan ja kadun tätäkin, minä senkin tuomiopäivän paholainen.
Totta se on. Jyväskylässä olisi just sillon nuorisohenkilönä pudonnut perseelleen tämmöisistä keleistä tammikuussa. Mutta niin kauan kuin täällä meren rantamilla olen asunut, on tammikuussa ollut aina kaikenlaista säätä; myrskyä, tyyntä, pakkasta ja suojaa sekä ihan vesikeliäkin, jonka perään puskee aina vähän kylmempää ja siinä sitä ollaan oltu ihmeissään, että miten pääsee ilman piikkareita ollenkaan liikkumaan.
Mutta siis täällä tähän ei osaa suhtautua sellaisena ilmastonmuutosasiana, kun se on ollut kymmenen vuotta aina näin, vaikka se muutos kuitenkin on olemassa.
Porkkala-ohjelma tuli TV:stä. Olin kiinnostunut kovasti aiheesta. Sellainenkin kävi ilmi että Majvikin hienossa kartanossa maijaili neuvotoliittolaisten päävartiosto, joka tarkkaili tilannetta alueella.
Ohjelmassa haastateltiin entisiä asukkaita, jotka tulivat takaisin alueelle. Niitä irronneita tapetteja oli yritetty saada kiinni seiniin jollainen sementin ja saven töhnällä. Ja huussi oli tosiaan komerossa, reikä lattiassa ja sonta meni kellariosastoon.
porkkalaan saattoi eksyä vahingossa,koska piikilankaa ei ollut joka paikassa, muun mussa Luomaan oli palautettu kaksi tyttöä,jotka neukkulaiset olivat löytäneet metsästä. Eivät olleet ottaneet vangiksi ja kiduttaneet.
Saaran äiti
Lähetä kommentti