Äitienpäiväaamuna Rouva M. joi kahvia ja hypisteli lastensa omin sormin kirjomia tyynyliinoja ja virkattuja patalappuja. Hän viikkasi ne hellästi ruusumaljakon viereen. Lapset olivat juosseet jo tiehensä, kuka minnekin.
- Minulla on sinulle vielä yksi lahja, Herra M. sanoi noustessaan tuolilta. Vaimo katsoi hämmentyneenä miehensä perään. Vasta perjantaina Herra M. oli uhannut avioerolla, koska rouva oli vongannut seksiä jo toisen kerran joulun jälkeen. Vaimon silmäluomet olivat vieläkin itkusta turvonneet.
Herra M. veti pitkän pahvilaatikon esiin sängyn alta ja Rouva M. polvistui vetämään kantta auki.
- Oi! Oma kotirobotti. Mutta… sehän on ihan minun näköiseni!
- Niin, en tarvitse sinua enää.
***
Vastaan Susun haasteisiin ja haastan edelleen Tappisen, Helinin, Hanhiksen, Minhin ja Janin tähän sadan sanan tarina -haasteeseen elikäs krapumeemiin.
Tekstit
20 kommenttia:
Hahhah, tämä oli hahhah. Robo sängyn alla! Ja sängyssä...tai siis ei, koska robohan ei vonkaa alvariinsa.
Jep. Ja hoitaa kotihommat kuitenkin. Jos olisin saanut tähän kirjoittaa vielä sata sanaa lisää, olisi Rouva M. nyt kuollut ja robotti olisi hävittänyt ruumiin niin kuin muutkin roskat.
Ja moderni robotti olisi vienyt rouva ämmän maalliset jäännökset kompostiin, eikä kipannut niitä sekajätteen joukkoon.
Totta. Tää olisikin pitkän suunnitelman tulos. Edellisenä äitienpäivänä rouva ämmä sai kompostorin lahjaksi.
Kaikella on tarkoituksensa siis, eipä ole mitään sattuman varaan jätetty tässä maailmassa.
Tostahan on se amerikkalainen elokuvaversio, Stepfordin vaimot (voin muistaa nimen väärin). Leffa on jostain 60- tai 70-luvulta. Onko tuttu?
Kai kaikella sitten on tarkoituksensa. Jopa sillä vessanpöntöllä autotallissa :)
Veikko, ei kun ne naisethan ohjelmoitiin siinä. Eikös niille laitettu jokin siru vai mikä se oli. Ja muistaakseni ne kelpuutettiin makuukammarin puolellekin sentään.
Kyllä herra M. on vaikeassa positiossa tässä - vaimo kaamee nymfomaani, ja vielä turvonneet silmäluomet. Kuinka robotti, mikä oli laitansa, kun herra M. toi pestäväksi hälle paitansa?
Minä kyllä muistan, että leffan lopussa klooni yritti tappaa tätä alkuperäistä versiota.
Niin siis, Tappinen, kyllä se on ihan hirveä tilanne miehelle. Voit vaan kuvitella, miten karmea ilmestys on rouva M, kun ei edes siipalleen kelpaa.
No, Veikko,piti ihan tarkistaa, mutta siis näin ainakin sanotaan leffatykissä:
(http://www.leffatykki.com/pages/index.php?submit=review&elokuva_id=2380)
"Tässä leffassa miehillä on hyvät oltavat, sillä uranaisia vaimoikseen erehtymään ottaneet äijänretaleet ovat löytäneet Stepford nimisen kaupungin, jossa avio-ongelmat on ratkaistu hyvin yksinkertaisesti eli otettu uusin teknologia riutuvan mieskulttuurin avuksi. Muutaman piirilevyn ja kaukosäätimen avulla toivottomimmastakin vaimokkeesta saadaan muokattua miestä palveleva seksipommi, joka ei häiritse miehensä tärkeitä harrastuksia kuten esimerkiksi videopelien pelaamista. Eläköön tiede ja teknologia!"
Tosi reilu äitienpäivälahja!! Ihan kauhulla odotan tulevaa...
Kauhullahan tässä mennään, päivä kerrallaan :)
Sä olet kyllä yks Roald Dahlin inkarnaatio.
Tää oli ihan kamalan riipaseva. Ei oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Voisit oikeastaan kirjoittaa tästä ihan kokonaisen novellin. Just niin ku tossa kommentissa sitä jatkoitkin. Siitä tulisi loistava. :)
Oi Karpalo, kiitos. Tuo oli nätisti sanottu.
No voi, etkö piru anna sitä yhtä haastetta anteeksi, vaikka aikaa on jo niin paljon. Otetaan vastaan ja pannaan mietintämyssy...jne:)
Muuten niistä Stepfordin vaimoista on kaksi versiota: vanhassa versiossa vaimot kai pääsevät nirristään, mutta uudella feministisellä emansipoidulla ja pol.korrektilla 2000 luvulla he tietysti pääsevät lopussa voitolle. Miehiä (nykyisin) aina sorretaan.
oi aika entinen et koskaan enää palaa, nyt käymme kaljallakin hiljaisesti salaa, niin ei ennen tarvinnut, vaimon olit valinnut, sopuisan ja ihanan, ja taipuisan...
:))
Piti vielä kehua, että loistava satasanainen!!!
Hieno juttu. Sinä se osaat tiivistää.
Ironia ei rapise missään kohtaa ja tarinalle kaivataan jo jatko-osaa!
Minä ainakin lukisin.
Haiste otettu vastaan ja huomenna ähertämään sen kanssa,
-minh-
Hanhis, No voi, etkö piru anna sitä yhtä haastetta anteeksi, vaikka aikaa on jo niin paljon.... tähän vähän naurua... ja sitten sellainen pitkä naurunpäätöshuokaus ja lopulta.... en. :)
Oih, nyt tuli kiire. Juna jättää. Hei, kiitos Minh ja Hanhis.
Tämä irrotti minusta harvinaisen syvän huokauksen. Että mitä varten sitä lempeä pitää pihdata ja naista itkettää? Ikävä ihminen, herra M, hyvin ikävä.
Nykyaikana se on semmosta. Miehet. Hmph.
Lähetä kommentti