Täällä minä olen, rengas vyötäisillä ja pää auttamattoman tyhjänä. Linnut törmäilevät ikkunaan, kopse käy yhtenään. Jotkut taittavat niskansa, mutta useimmat jäävät tällin saaneina pihakiveykselle tärisemään ja lentävät sitten jonkin ajan päästä tiehensä. Kaiken kokeneet talitintit eivät edes putoa. Ne näyttävät kimpoavan ikkunasta ja tarttuvat lennosta vielä tyhjillään roikkuvan pajuamppelin reunaan, ravistavat päitään, sukivat höyhenensä ja pyrähtävät asioilleen. Heikkopäisempien kohtalo ei nyt pesimäaikaan tunnu oikein mukavalta. Poikaset odottavat ruokaa, höyhenettömät kirkuvat pesässään kurkkusuorana ja nokka auki, kun emo makaa taju kankaalla ruohonjuuressa. Tämä on niin sydäntäsärkevää, että minun pitäisi tehdä asialle jotakin.
Silloin kun etsittiin kotia, halusin välttämättä talon, jossa on isot ikkunat. Neljän vuoden etsimisen jälkeen sellaisen sitten löysinkin. 70-luvulla niitä tehtiin vielä. Todellista energian säästämistä. Olin joka tapauksessa saanut tarpeekseni luola-asumisesta, ensin rivitalon mitättömistä luukuista, sitten kerrostalon pohjakerroksen pienistä ikkunoista ja niiden eteen tiiviisti vedetyistä verhoista. Nuoruuden kotitalossani oli ateljee. Sen yksi seinä oli kattoon asti ikkunoita täynnä. Taivas oli jatkuvasti läsnä, milloin kirkkaana, milloin pilvisenä. Myrsky näytti joskus tunkevan sisälle asti. Naapuri liimaili haukan kuvia laseihin, eivätkä linnut törmäilleet meidänkään ikkunoihin sen jälkeen. Koska en pysty vaivaamaan tänään kivistävää päätäni millään älyllisellä, olen päättänyt ruveta askartelemaan haukan kuvia. Toisaalta karkottaako se linnut sitten kokonaan tästä pihapiiristä? Mitä minä teen?
Tekstit
12 kommenttia:
Menisit päiväunille... ei tarvi toimittaa koko ajan!!! Sinä olet sairaslomalla!!!!!
Birdlifen sivuilta:
"Miten voin estää lintujen törmäämisen ikkunoihin?
Ikkunoiden heijastusta voi vähentää pitämällä ikkunan takana vaaleita verhoja myös valoisana aikana, esimerkiksi valkoisia sälekaihtimia tai päiväverhoja. Ikkunalaudoilla ei tulisi myöskään pitää isompia huonekasveja, johon linnut yrittävät toisinaan laskeutua. Lisäksi voi ikkunoihin liimata nk. haukkatarroja, petolinnun hahmoa muistuttavia kuvia, jotka saattavat havahduttaa linnut ajoissa huomaamaan ikkunat."
Ää-ä, Susu. Ei päikkäreille. Ylösnousemus on aina niin vaivalloista.
Niin, Kipa, kävin nuo lukemassa, ja toisaalta ikkunoissa on verhot, mutta kokonaan lasien peittäminen olisi taas sitä luola-asumista. Kukkia ei täällä ole, kuten kuvasta näkyy, olisi kyllä, jos saisin ne pysymään hengissä. Jäljelle jäävät ne haukat, mutta pelottaaako se ne kokonaan tiehensä.
Ei pelota. Täällä on kaikilla suurissa lasiovissa tai lasitetuilla terasseilla niitä tarroja, ja kyllä lintuja silti pihalla piisaa. Usko pois. Ei vaan kuulu kokoajan sitä sydäntäsärkevää klon klonk törmäilyääntä.
Ihana puutarha teillä! Tommosen mäkin joskus haluan. Aika hankala yhtälö tietenkin, kun kuitenkin haluan asua kaupungissa.
Etkö nainen osaa rentoutua koskaan? :D Kannatan Susua! Mene lepäämään siitä. Sinä olet sairaslomalla.
Luulisi, että linnut eivät kaikkoa ihan kokonaan teidän tontiltanne. Sittenhän sen näkee, kun kokeilee.
Myös meillä oli entisessä osoitteessa isot ikkunat, ja linnut kopsuivat ikkunoihin. Ikkunoihin heijastui läheiset pusikot. Samoin lintuja hämäsi se, että ikkunoista näki läpi talon lisää vihreyttä, mikäli väliovet olivat auki.
Siis Kata, siellä on tarrat ja lintuja. Okei. Mä laitan ne, tai annan siis käskyt. Nyt en voi kurotella.
Mutta miten niin, Celia, mähän olen ihan rento. Siis aivan. Ja niin, kokeilin vetää niitä verhoja eteen, mutta puskat ja puut heijastuvat niistä ihan samaan tapaan. Riippuu vähän auringon suunnasta. Kohta se kääntyy siten, ettei taida puiden kuvajaiset heijastua enää niin pahasti.
Heitä vesilintua vyötärökumilla.
Jollei tepsi, soita Hitchcockille että nyt saa tulla filmaamaan sen jatko-osan sitten. Jossei se vastaa, yritä Harlinille. Saara as Tippi Hedren.
Olisiksää sit se Rod Taylor?
Tällä hetkellä fysiikkani on ikävä kyllä niin, että stunttina joudutaan käyttämään Oiva Lohtanderia aika paljon - minä kyllä voin olla niissä kohtauksissa missä on lk tai plk ja sanon vakavasti silmiin katsoen että "I guarantee you will not be hurt" ja sitten siinä missä minä (Lohtander) olen ampunut Remingtonilla parikymmentä jätesäkillistä varpusten hyökkäysjoukkoja siihen ikkunan alle ja pyyhin hikeä, ja otsasta valuu verta ("Oh, it's nothing, just a scratch") ja johdatan kaikki kellariin suojaan. Ja tietysti lopussa, kun märkinä ja suttuisina olemme menossa huopa harteilla ambulansseihin (valo vilkkuu siinä), sanon poikamaisesti hymyillen (sinä olet paareilla, se omituinen pelastusrengas vyötäröllä): "I said you wouldn't be hurt, didn't I?".
Aulis Sallisen musiikki, loppunousu, kamera etääntyy (dolly), lopputekstit.
Hyvä ihme, kun oli taas hankala päästä tähän omaan soppeen. Jokohan bloggeria nettipula-aika vaivaa, aijai. Meinasi aivan jäädä tämä henkeäsalpaava kohtaus kokonaan lukematta, minä ja sinä (Lohtander) märkinä ja suttuisina. Mä en kestä.
Idea! Haukkakuvioiset verhot!
Ai ei vai :\ No ei sitten. Nuo itseään ruhjovat linnut ovat totta vie säälittäviä. Toivottavasti et loukkaa itseäsi niiden haukkojen kiinnityspuuhissa sitten! :)
Toivottavasti pääset selkäkivuistasi pian, selkävaivaisena olo on niin kauhian turhauttavaa.
Heh, kiitti Maija. Haukkaverhot olis kova sana joo. Öö.:)
Lähetä kommentti