Mac on ollut hitaasti kehittyvää sorttia, se on niin kertakaikkisen lapsellinen koira. Nämä pari päivää ovat olleet sille hämmentäviä. Se kulkee perässäni herkeämättä, eikä ymmärrä, mikä sitä vaivaa. Katsoo epätoivoisena silmiin ja läähättää. Koko ajan. Välillä se hyppii kuin sirkuskoira. Tiedän kyllä mitä se yrittää, mutta tuima katse ja murahdus saa sen painamaan takapuolensa lattiaan, vetämään korvat luimuun, niin että valkuaiset vilkkuvat sen silmissä. Minulta menee siihen kohta hermo.
Kuvat on otettu juuri äsken.
Tekstit
10 kommenttia:
Voi raukkaa. Varmaankin ihan hämillään.
Täällä Äiti!
En tiedä kumpaako säälisin enemän Maciä vai Saaraa. Tapahtui hassu juttu. Olen näet joka aamu hakenut naapurin Nappea lenkille, mutta eilen en ihan ehtinyt. Se kerkesi tulla itse hakemaan minua. Kun olin ulko-ovella lähdössä se kurvasi eteeni nurkan takaa. Ei Napellakaan ole tajua että juoksisi narttujen perään kun pääsee irti.
Edelliseen kirjoitelmaasi niistä demokraattisen perheenjäsenen asioista, että nyt olisi toinen ääni kellossa. Näillä tiedoila olisi kuri toisenlainen.
Että olinkin tyhmä. Että annettiin periksi. Siitä se lähti pieleen meno koko perheellä.
Olisi pitänyt laittaa joka kerta pimeään komeroon, kunnes lelut olisi kerätty.
Ystävättäreni tytär, 9 v, on karannut tänä keväänä useita kertoja, kun on pitänyt siivota omaa huonettaan ja juoksennellut iltamyöhään ties missä, niin että äiti on jo melkein poliisit kutsunut apuun. Laitokseen on uhannut laittaa tytön jo monta kertaa.
Voi raukkaa, Kata, niin justiinsa. Säälittää ja ärsyttää yhtä aikaa.
Moi äiti. Taitaa olla noilla nykyajan koirilla jotain häikkää.
Mutta siis ai komeroon?! Kuule olisihan se ehkä johonkin asti toiminut, mutta jossakin vaiheessa komeroon olisit kyllä joutunut sinä. Melko varmaan.
(Arvaan kenestä puhut. Nuo ongelmalapset on sitten vielä asia erikseen.Sillä on jokin adhd tai psyykessä tapahtunut murheellisen lapsuuden jälkeinen villiintyminen.)
Miten mukavan näköinen hauveliini teillä!
Eh, kiitos Ulla. Se on minusta noissa kuvissa nyt kyllä melko häiriintyneen oloinen. Mutta noin ylipäätään muina aikoina se on mukavan näköinen.
Täällähän on hieno Eläwäin Kuwain Esitys: Koira identitettikriisissä.
Jos koirasi osaisi laulaa, se vetäisisi:
"Kaik’ kerran katoo
kaikki unhoon joutaa ,
en tahtois olla, vailla tätä tuskaakaan..."
jne.
Keroo koirallesi että kyllä se siitä.
No niin! Pusipusi, Enska. Mä jo ihmettelin, että eikö toi kuva liiku kenellekään!
Joo, olen minä sitä lohdutellut. Se on reppana ihan hukassa. Se yrittää pyytää käytöstään anteeksi ja sitten kun silitän sitä vähänkin tai taputan vähän päätä, niin se innostuu ja menee taas sekaisin. Me ollaan kierteessä. Mun pitää olla tyly koko ajan, että se rauhoittuu edes hetkeksi.
Rakkaus on tylyä. Kyllä se siitä:)
Nimenomaan. Tylyä se.
Olin lauantai-iltana kutsuilla, joissa tärkeänä vieraana oli 9-vuotias mäyräkoira Aleksi. Aleksi oli tavallista haukkuvampi ja välillä läähätti. Ilmeisesti ajatteli naapurin koiratyttöä, jolla on juuri juoksu.
Lähetä kommentti