sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008

Voit sä olla?

Näin sitä tuli oltua viikko bloggaamatta. Sinä aikana näppäimistön g-pis..., äh, g-kirjain on veltostunut siinä määrin, että sitä pitää näpyttää oikein kunnolla, ennen kuin tulosta alkaa tapahtua.

Oikeastaan koko viikolla ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Opiskeluhommat etenivät vain vähän, mutta koti-, työ- ja terveysasiat ovat pitkästä aikaa ajan tasalla. Ulkoistin neidin syntymäpäivät hohtokeilaukseen läheiselle liikunta-areenalle, sain palkat laskettua ja kävin hermoratakokeessa, joka oli sietämätön ja kivulias kokemus, mutta nyt siitä on sentään tutkittua tietoa siitä, etteivät hermoni ole lopullisesti menneet. Vielä yksi lääkärikeikka ensi viikolla ja sitten on edessä fysikaalisen hoidon kierre.

Mutta menneellä viikolla olen kyllä hävennyt pari kertaa oikein kunnolla. Meillä on sen verran pitkulainen huusholli, että toisessa päässä taloa ei aina tiedä mitä toisessa päässä tapahtuu. Olin lukemassa sähköpostistani haastattelemani henkilön mielenkiintoisia vastauksia, kun kuulin ulkoa Macin haukuntaa. Koirien piti kyllä olla sisällä, mutta ovet ovat niille pelkkiä hidasteita, varsinkin silloin kun väliovesta unohtuu hetkittäin ottaa kahva pois (joku päivä ne vielä oppivat laittamaan sen kahvankin takaisin oveen...). No, juoksen sitten sukkasillani pihalle valmiina spurttaamaan tielle asti koirien perässä, kun naapurin herra avaa oven ja taluttaa Mäkkäriä ulos. Puck tapansa mukaan tuhisee ja pomppii innostuneena vierellä, koska kaikki äksön on siitä niin pirun mukavaa. Se on luultavasti pomppinut yhtä innoissaan mennessä kuin tullessakin. Kunhan jotakin tapahtuu ja tuhina käy.

Siinä sitten kävi ilmi, että Mac oli mennyt naapurin ovelle, avannut sen omatoimisesti ja rynnännyt sisälle. Niillä kun on se tyttökoira siellä. Oli kuulemma kysynyt neitokaiselta vain, että voitsäolla, mutta ankarat vanhemmat olivat sitä mieltä, ettei meidän sekarotuinen piskimme ole soveliasta seuraa tuolle rotunsa huippuedustajalle. Juoksuaikaa ei heidän tietääkseen myöskään ole meneillään, mutta Mac on ainakin viime aikoina harjoitellut nylkyttämistä tiuhaan Puckin kanssa. Ihme homoja. Nuusku ja Nylykky.

Minä sitten nolona ja anteeksi pyydellen raijaan koirani kotiin ja nuhtelen niitä ankarasti. Missään tapauksessa ei ole suotavaa, että naapuriin mennään omia aikojaan. Joo ei mennä, pojat lupaavat päät painuksissa ja korvat roikkuen ja minä vielä patistan ne jäähylle makuuhuoneeseen oven taakse, jossa ne pysyvät sen viisi sekuntia. Lupauksiin ei liene voida luottaa, koska jo seuraavana päivänä sama toistuu ja koirat löytyvät jälleen naapurista.

25 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Pimp my dog!

Ja vielä ihan vapaaehtoisesti...

Onko opiskelut mallillaan eli aikataulussa?

Saara kirjoitti...

No niin ei voida kyllä sanoa. Motivaatiot tulevat pyrähdyksittäin, eikä sellaista pyrähdystä nyt ole näkynyt.

Jenni kirjoitti...

Oma-aloitteisia nuoria miehiä:D Käytin tätä tarinaa demonstroidakseni Ukkoselle, miten KILTTI meidän koira itseasiassa on... sori. Ja kiitti.

Saara kirjoitti...

Hahhah, Jenni. Tuo nyt oli helppo, kun on tuo kontrasti vähän jyrkkä. Mutta tosiasiassa meidän koirat ovat erittäin kilttejä. Noin niin kuin luonteeltaan siis. Mutta se ei aina näy päällepäin.

Ohari kirjoitti...

Tuli vesi silmistä ja yks juttu nenästä. Voi herrajjesta sentään. Tarmokkaat eläimet eivät aina ole ilo, vaikka sivullista tikahduksiin asti naurattavatkin.

SusuPetal kirjoitti...

Miltä muuten tuntui olla viikko bloggaamatta? Olitko ihan ilman vai kävitkö lukemassa muiden blogeja?
Tuollaisesta olisi ollut kiva kuulla vähän tarkemmin, sillä asia voi koskettaa ketä tahansa meistä koska tahansa...

Saara kirjoitti...

Oh, Ohari, moni mies voisi tietty ottaa Mäkkäristä oppia, noin niin kuin tarmokkuuden suhteen. Ei toki siten, että menisivät lupaa kysymättä neitokaisten huoneisiin... mutta antaisivat kuitenkin ymmärtää... mitä ihmettä. Ei tämä nyt oikein.


Susu, älä yritä. Oot itekkin ollut. Ja luin joo muiden blogeja, mutten kovin paljoa. Vähän vain ikävissäni vilkuilin.

SusuPetal kirjoitti...

Olen minä ollut, mutta silloin olen yleensä ollut pois maasta. Koskaan,en koskaan ole ollut kotona bloggaamatta.
Miltä se tuntuu?
No niin, vilkuilit siis kuitenkin!

Saara kirjoitti...

Tietenkin vilkuilin, paitti niinä parina päivänä, kun netti ei pelittänyt lainkaan. Kyllähän siinä meinaa pää pimahtaa :)

Johannes Knektman kirjoitti...

"Mac on ainakin viime aikoina harjoitellut nylkyttämistä tiuhaan Puckin kanssa. Ihme homoja."

Ollaanpas nyt tarkkoja siellä, ei saa hämmentää koiraa, joka hakee seksuaalista identiteettiään, hakkumalla sitä homoksi. Kuvauksesi perusteella Mac on sekä poikien, että tyttöjen perään, hää ompi siis biseksuaali. HTH.

Saara kirjoitti...

Johannes, juu, siis en mä Mäkkärin kuullen sitä haukukaan. Ollaan me tästä sen bi-seksuaalisuudesta puhuttu jopa lasten kanssa. Ne ovat itse ottaneet sen puheeksi, että Mäkkärille näköjään kelpaa kaikki.

Saara kirjoitti...

Tai siis oikeastihan se meni niin, että eräänä päivänä kun Mäkkäri yritti harjoitella Puckin kanssa, niin tytär pyyhkäisi samaan aikaan ovesta sisälle ja huusi: No mutta Mäkkäri-kulta, oletko sinä homo? Ja silloin se tuli puheeksi, että on sillä tavalla sekarotuinen.

Katili kirjoitti...

No voe sun piskit, ovat ne niin ihanaisia....siis miehiä. Tuo homoilu on näille kissapojillekin mieleistä puuhaa, nähty on monet kerrat, pois olen hätistänyt, jos ihan sylissä ovat ruvenneet. No nyt onkin vain yksi kisupoika, hänellä on oma tyyny ;-D

Anonyymi kirjoitti...

Parempi siis naapurinkin oppia vähitellen irrottamaan se kahva sisälle mennessään.

Vekkuleita elikoita :)

Karpalo

Saara kirjoitti...

Heh, Katili, joo, se homostelu tuntuu olevan mieleistä puuhaa :D

Joo, Karpalo, naapuri lupasi ensi alkuun opetella pitämään ovensa lukossa.

Elegia kirjoitti...

Naapuri on kuitenkin tahallaan pidellyt oveaan auki, että sinun koirasi menisivät sinne ja hän saisi tulla nalkuttamaan sinulle ;D

Anonyymi kirjoitti...

Mua jäi nyt vaivaamaan, että kuinka paljon sinä niiden palkkoja laskit? Aikamoista siviilirohkeutta tänä päivänä, kun kaikki vaatii vain nostamaan palkkojaan.

Kehitit muuten juuri uuden, inhorealistisen (ne on NIIN keinotekosen järkyttäviä kaikki koiraohjelmat) tositeeveeformaatin: Nuusku ja Nylykky.

Olli kirjoitti...

Naapuriin EI mennä naimaan..
naapuriin EI mennä naimaan.. ;D

Saara kirjoitti...

Eikä, Elina, siis onneksi mua on siunattu reiluilla seinänaapureilla. Ihan siis kerta kaikkiaan.

Ehheh, Tuntematon, kuule, viittiskö sanoa, että arvaa kuin monta kertaa mä olen ton palkanlaskujutun kuullut :)

Ajattelin kyl siitä Nuuskusta ja Nylykystä sarjakuvaa. Miltä kuulostaisi?

Ja Olli keksi siihen jo oivan repliikin. Vähän Rantanplan-tyyppinen hokema tuo.

Anonyymi kirjoitti...

Arvatenkin tämä kerta oli ihan ensimmäinen...

Nuuskussa ja Nylykyssä on minusta ainesta kyllä useampaankin muottiin. Ja jos sarjakuvaan tulee Ran-Tan-Planimaisia aineksia, niin mukaan on kyllä mahdutettava sitten myös haiseva ryysy.

Saara kirjoitti...

Niin siis mmmmikä haiseva ryysy?

Anonyymi kirjoitti...

No kato semmone mukava metafora, joka ajetaan tän sarjiksen läpi, haiseva ryysy. Rantanplanhan haisteli (jäljitti muka Daltoneita) vaatetta ja ajatteli: Taas tuo haiseva ryysy.

Saara kirjoitti...

Heh, mukava haiseva metafora! Joo, tän mä otan.

Anonyymi kirjoitti...

Mä annoin Saara sulle kukkia tänään.

Saara kirjoitti...

Ai niin ne KUKAT!

Herranjestas, kiitos Helen.

Mä kyl annan nyt kaikille niille kukkia takaisin jotka pelastivat mun päiväni.