perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Missäs minä oikein olen ollut?




















Tarinan mukaan aidosta lapin jäästä (uskoo ken haluaa) kyhätty muutaman neliön Ice Bar löytyy Helsingin Kluuvista. Siellä voi 10 asteen pakkasessa nauttia ruotsalaista Absolut Vodkaa eri variaatioilla. Olinkin jo unohtanut millaista on ryypätä pakkasessa. Idioottimaista touhua. Siinä hommassa taisi nuoruudessa kuolla tuhatkertainen määrä aivosoluja sisätiloissa ryyppäämisen sijasta. Lienee siinä ollut sormillakin muutaman kerran kuolio lähellä. Kuset nyt on vähintään lirahtanut housuun. Ja nyt sitä pitää ihmisen näin ilmastonmuutoksen ja nostalgianosteen kulta-aikoina maksaa siitä, että pääsee palelluttamaan varpaansa johonkin helvetin pakkashuoneeseen. Kaupan takatiloissa sai niissä olla kyllä ennen vanhaan ihan ilmatteeksikin. Ei vaan ollut niin eksoottista sisustusta. Kyllä turisteja viedään taas kuin poroa.





















Ryhmäteatterissa käytiin katsomassa Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa III - stay home -komiikkaa ja kuultiin konsertti samalla kertaa. Ulla Tapaninen on täysin kahjo, hulvaton ja hullu. Olen tunnetusti tosi tylsää yleisöä. Istun kuin intiaanipäällikkö. Minuun ei tee vaikutusta mikään. Saatan syrjäkarein vilkaista ääneen nauravaa yleisöä ja nyrpistää nenääni. Moukkia. Mitä nauramista tuossa nyt muka oli. Siksi en yleensä käy teattereissa. Olen tylsä ja pilaan muidenkin ilon. Mutta nyt oli pakko mennä, kun väkisin vietiin työn puolesta. Okei, pysyin ensimmäisen vartin aika hyvin intiaanikuosissa. Sitten alkoi vähän silmäkulmasta nykiä. Ja on pakko kyllä myöntää, että lopulta ihan oikeasti nauroin ääneen. Tapaninen muuten pisti kossupullonkin yleisöön kiertämään. Korkillisen sai ottaa. En kyllä ottanut.





















Julkkis nojaa liikennetolppaan.














Virgin Oilin tupakkaterassilta on ihastuttava näkymä, mutta ruuissa ei ole kehumista. Olen pari kertaa käynyt. Viimeksi perunat olivat outoja, öljyisiä lohkoja ja nyt pyöreitä kumipalloja. Söin kalaa, koska jo päivällä lounas oli aika raskas ja maha oli ihan pullollaan kaikenlaista. En tainnut joulunakaan syödä niin tuhdisti kuin eilen. Juomaan ei juuri pysynyt. Vatsassa ei illalla ollut tilaa kuin yhdelle oluelle.
















Tänä aamuna säntäsin kameran kanssa myyntikokoukseen Hotelli Vaakunan kymmenenteen kerrokseen.
















9 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Hui, kuulostaa kyllä todella sosiaaliselta tuo sinun elämäsi.

Turistina olisi toisaalta kiva olla, jaksaisi innostua kaikesta hölmöstä.

Minähän en käy koskaan teatterissa. Näytelmissä näytellään, enkä pidä teeskentelemisestä.
Ulla Tapanisen suosiota en ole koskaan ymmärtänyt.

Menitkö Vaakunan kymmenenteen kerrokseen hissillä vai juosten?

Minulla on ollut tosi tylsä viikko näköjään, ainakin verrattuna sinuun.

Ohari kirjoitti...

Ha, minä taas olen lapsellisen helppo yleisö: vaikka esitys olisi miten paska, aina minä hömelö hurmaannun ja eläydyn ihan täpöt. Yhdessä olisimme melkoinen yleisöpari: yrmy ja leuhotin, toinen istuisi kuin puujumala ja toinen hekottaisi vedet silmissä estottomasti ennen esiripun nostamista (oli esitys mikä hyvänsä).

Ensio E. ex officio kirjoitti...

Onks Ryhmäteattr viel siel Pengerkavul? Näytti kuva nii vieraalt vaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa sitä ollaan niinku urbaanissa ytimessä! Nastaa. Hieno kuvareportaasi. Tuntuu niinku ois itekki melkein käyny, vaik koskaa en käy missää mitä ny Sollidenissa ,abbedissa ja mitä sanoja niitä olikaan joita ei millään osaa kirjoittaa, kerran.

keu

Anonyymi kirjoitti...

Niitse, aivan mahdoton.

Saara kirjoitti...

Joo, siis kuule Susu, en kai mää hehkuttaisi jos tää olis aina näin sosiaalista elämää. Kun erakko lähtee, niin tälleen käy.

Tapanisen suosiota et voi ymmärtää? Minä voin.

Hissillä menin. Enkä häpeä yhtään.

Ohari, mää vähän epäilen, että noin paha oireyhtymä vois vaikka tarttua. Puujumalalla pettäisi pokka.

Ei se ollut, Enska siellä. Helsinginkadulla se on.

Heh, no jaa, Helsingin urbaani sydän nyt on jooooo, ei. Ei taida syke ihan vielä riittää.

Ensio E. ex officio kirjoitti...

Niintota Tapaninen - sen taimaus on aina pielessä (tämä siis tv-huomio, en livenä oo nähny), ja sitte liikaa siis liikaaaa homma lähtee siitä että kun nyt oon ylipainoinen pottepossun näköinen nainen... repii siitä vitsiä aikansa kyllä, mutta ei nyt ihan loputtomiin...

tienpäällä kirjoitti...

Jaaha, sitä on sitten taas käyty ryypiskelemässä, vaikka on nyt tunnetusti Tipaton tammikuu koko maassa.

Vaan jos ei koskaan itse paikan päällä olisi vuosikausia asunut Helsinkiä voisi noiden kuvien perusteella pitää jopa ihan kauniina kaupunkina.
Toisaalta enpä missään puolella maailmaa ole ovisyvennyksessä lemmiskelevää pariakaan nähnyt - paitsi Hesarilla yhden räntäsateisen perjantain alkuillasta. Toisen kerran oli sentään kesä, ja bisnekset mentiin tekemään terassilta läheiselle puistonpenkereelle kiitettävän nopsasti: siinä ei kaljatkaan ehtineet sillä välin varmaan kummaltakaan lämmetä.
Että olihan se, sikälis, varsin romanttinen kaupunki.
Ulla-tädistä samaa ei valitettavasti voi sanoa parhaalla tahdollaankaan.

Saara kirjoitti...

Ai hitto ku särkee päätä, kuulkaa. Löin sen eilen jo kerran tilataksiin mennessä, kun kattelin muualle ja nousin samalla autoon. No enkö perkele tänään kaupassa käydessä lyönyt samaan kohtaan auton takaluukkuun, kun olin tunkemassa sinne viittä kassillista ruokaa. Muuten väittäisin kyllä, ettette te tiedä Tapanisesta mitään, ennen kuin olette nähneet sen livenä, ugh. Olen puhunut.

Mutta Tienpäällä, eijei, siis mä en ryypännyt lain. Otin vaan ihan pari.